Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 13

dylanearly

TEMPEST -päiväkirja

laulu no. 7
THE EARLY ROMAN KINGS

Musiikillisesti The Early Roman Kings (TERK) käyttää hyväkseen Bo Diddleyn I’m A Manin monotoonista poljentoa. Diddley taas on omassa laulussaan lainannut Willie Dixonin Hootchie Coothcie Man -kappaleen rakennetta. Bluesissa kun parhaat laulut ovat kierrätystavaraa, sanoituksia ja painotuksia vain muutetaan aikojen saatossa, mutta kappaleen ydin säilyy samana.

TERKin lyriikoissa on taas uhkaavaa, pahanenteistä maailmanlopun tunnelmaa ja ”varhaisilla Rooman kuningailla” ilmeisesti viitataan  korruptoituneisiin miehiin jotka hallitsevat Amerikkaa?

They’re peddlers and they’re meddlers
They buy and they sell
They destroyed your city
They’ll destroy you as well
They’re lecherous and treacherous
Hell-bent for leather
Each of ’em bigger
Than all them put together
Sluggers and muggers
Wearing fancy gold rings

Dylan itse tuntuu pitävän kovasti TERKistä, koska hän on esittänyt sen konserteissaan jo lähes 500 kertaa. Monet pitävät kappaletta turhan monotoonisena, mutta kannattaa perehtyä sanoituksiin. Lyriikat ovat jälleen hienot, niissä on tulta ja tappuraa ja niiden siivittämänä kappaleen kiinnostavuuskerroin nousee kertaheitolla reippaasti. Jo nyt legendaarinen ja paljon Dylan-artikkeleissa lainattu TERKin ilkikurinen ja itseironinen säepari on tämä:

I ain’t dead yet
My Bell still rings

Harri Huhtanen 2020

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 12

dylan-payinblood

TEMPEST -päiväkirja

laulu no.5
PAY IN BLOOD

Tämäkin laulu on hyvin arvoituksellinen. Mitä laulun kertoja maksaa ”verellä, joka ei ole hänen omaansa”? Monimerkitykselliset säkeet seuraavat toisiaan epäkoherentissa jatkumossa. Kertoja on tarinassa raivoissaan ja kostonhimoinen, mutta silti laulun melodia on lempeä ja rauhallinen, melkoinen ristiriita siis tässäkin! Dylan operoi PIB:ssä sinänsä ”järjettömillä” vastakohdilla, jotka hän saa kuitenkin omalla dylanmaisella tavallaan yllättävästi toimimaan. Kuuntelija tuntee kertojan rinnalla vapautuvansa. Syntyy vaikutelma siitä, että jokin piilevä tuska on saatu purettua ja lopussa olo on vapautuneempi.

You get your lover in the bed
Come here I’ll break your lousy head
Our nation must be saved and freed
You’ve been accused of murder, how do you plead?
This is how I spend my days
I came to bury, not to praise
I’ll drink my fill and sleep alone
I pay in blood, but not my own.

Harri Huhtanen 2020

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 11

TEMPEST-päiväkirja

16.helmikuuta 2014  (+ tekstin täydennykset 2020)
SCARLET TOWN (laulu no. 6)

Dylanscarlettown

Netissä on annettu ymmärtää että Scarlet Town (ST) on osittainen plagiaatti, joka on koostettu ikivanhan balladin, Barbara Allenin soinnuista ja 1800-luvulla vaikuttaneen kuuluisan amerikkalaisen runoilijan John Greenleaf Whittierin (1807–1892) säkeistä. Whittier ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta koska tällainen plagiaatti-väite nettiin ilmaantui olen nyt tutustunut jonkin verran niihin yli 500 Whittierin runoon, jotka netistä löytyy eikä silmiini kyllä osunut yhtään täysin suoraa lainasäettä. Tyylillisesti voi väittää jonkinlaisia vaikutteita esiintyvän, mutta siitä on pitkä matka plagiointiin. Ymmärtääkseni Dylan on siis voinut ihan aiheellisesti merkitä itsensä laulun kirjoittajaksi.  On totta, että Dylan esitti uransa alkuaikana Barbara Allenia, mutta ST:n tekstitys on täysin erilainen.  Kuten monissa muissakin Tempestin lauluissa ST:n sanoitus on arvoituksellinen. Scarlet Town ei ole määritelty kaupunki ja myös laulu välttää taitavasti tarkkoja aikamääreitä.  Kyseessä on symbolinen kaupunki ja kertomus synkästä tulevaisuudesta:

Scarlet Town, in the hot noon hours
There’s palm-leaf shadows and scattered flowers
Beggars crouching at the gate
Help comes, but it comes too late
In Scarlet Town, the end is near
The Seven Wonders of the World are here
The evil and the good, livin’ side by side
All human forms seem glorified
Harri Huhtanen 2014 ja 2020

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 10

dylantempestnarrowTEMPEST -päiväkirja   24.marraskuuta 2013

NARROW WAY (laulu no. 3)

Dylan matkaa autiomaahan ja laulaa:

If I can’t work up to you, you’ll surely have to work down to me someday.

Säe on lainattu vanhasta, 1930-luvulla julkaistusta, Mississippi Sheiks -laulusta. Elämä on taistelua, tie onneen on ”kapea”. Monotonisesti rullaavan Chicago blues -tyylisen kappaleen sanoitus on dramaattinen:

Your father left you, your mother too
/Even death has washed it’s hands of you

Uskonnollisista sävyistään huolimatta laulu ei tarjoa valmiita vastauksia. Laulun kertoja toteaa vain:

This is hard country to stay alive in /
You won’t get out of here unscarred

Elämä kolhii kaikkia matkan varrella. Jokainen on tavallaan oman onnensa seppä. Laulun kertoja toivoo apua ylhäältä:

Look down angel from the skies /
Help my weary soul to rise

Rytmillisesti ja instrumentaatioltaan laulu kuulostaa monesta ehkä turhan monotoniselta, mutta sanoituksien tarkastelu paljastaa laulusta aivan uudenlaisen, rikkaan sävyjen maailman, jossa valo ja varjot vuorottelevat ja tarinan ”ratkaisu” jää kuulijan päätettäväksi.

Harri Huhtanen 2013

 

 

 

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 9

TEMPEST – päiväkirja  20.kesäkuuta 2013

dylanduquesne

DUQUESNE WHISTLE (laulu no.1)
Duquesne oli Pennsylvanian rautatieyhtiön vanha juna, joka kulki aikanaan Pittsburghista NYC:in Penn Stationille. Jotkut dylanologit olettavat Duquesnen viittaavan lisäksi Duquesnen terästehtaaseen, joka myös sijaitsi Pennsylvaniassa.

That Duquesne train gonna ride me night and day / You say I’m a gambler, you say I’m a pimp / But ain’t neither one

Vaikka melodisesti laulu on kepeän svengaava, on lyyrikoissa uhkaa ja lopunajan tunnetta. Mystiikkaa lisää se, että New York Timesin uutisen mukaan 1921 salama löi Duquesnen junaan.

Blowing like she never blowed before / Blue light blinking, red light glowing

”Blue light blinking” merkitsee rautatieläisten kielessä sitä ,että miehiä on työssä veturin alla. ”Red” taas merkitsee pysähtymistä ja vaaraa eli tässä yhteydessä varoitusta lopun alusta.

Listen to that duquesne whistle blowing / Blowing like it’s gonna sweep my world away

Dylan on jälleen täysin jäljittelemätön ja omassa, yksinäisessä kategoriassaan! Musiikillisesti, teemallisesti ja lyriikoiltaan erinomainen kappale!

Harri Huhtanen 2013

 

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 8

TEMPEST – päiväkirja 6.huhtikuuta 2013

dylan23-nostalgia-jazz-street.w529.h352

SOON AFTER MIDNIGHT (laulu no.2)
Keskiyön hetki, rakkauden ja uudistumisen hetki. Dylanin sanoituksissa ja koko esityksessä on hienoviritteisen romanttista kepeyttä:

Charlotte’s a harlot  /Dresses in scarlet
Mary dresses in green / It’s soon after the midnight
And I’ve got a date with the fairy queen

Laulussa on vain kuusi lyhyttä säkeistöä, koko kappale on ohi runsaassa kolmessa minuutissa, mutta jo tässä ohikiitävässä hetkessä Dylan ja bändi siirtävät kuulijan 1950-luvun new yorkilaisen ravintolan hämyiseen tanssisaliin. Kohta on aika lopettaa musiikki, mutta Dylan ei ole huolissaan:

My heart is cheerful / It’s never fearful
It’s soon after midnight / And my day has just begun

Hallittu, taidokas esitys sekä Dylanilta että bändiltä!

Harri Huhtanen 2013

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 7

dylantempestwasted

TEMPEST – päiväkirja   24.helmikuuta 2013

LONG AND WASTED YEARS (laulu no. 4)
Laulun intro on ihastuttava. Dylan ja bändi pystyvät lataamaan lyhyeen esitykseen uskomattoman paljon lämpöä, nostalgiaa, herkkyytä ja kaipuuta, jotain sellaista mitä ei enää vuosikymmeniin ole radiosta tai television musiikkiohjelmissa kuullut. Dylan elää eri maailmassa. Sellaisessa, joka oli joskus mutta jota ei enää ole. Laulussa on vain kymmenen lyhyttä säkeistöä. Dylanin teksti kulkee eri aika- ja aihetasojen välillä arvoituksellisena, kuten niin usein aikaisemminkin. Menetetyn rakkaan kaipuun kuvauksesta siirrytään tällaisiin säkeisiin:

My enemy crashed into the dust
Stopped dead in his tracks and he lost his lust
He was run down hard and he broke apart
He died in shame, he had an iron heart

Kenestä Dylan kirjoittaa?! Lisää arvoituksia seuraa 8.säkeessä:

Two trains running side by side
Forty miles wide, down ther eastern line

10.säkeistö sulkee kauniisti arvoituksellisen ja nostalgisen tarinan:

We cried on that cold and frosty morn
We cried because our souls were torn
so much for tears, so much for these long and wasted years

Harri Huhtanen 2013