Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 10

dylantempestnarrowTEMPEST -päiväkirja   24.marraskuuta 2013

NARROW WAY (laulu no. 3)

Dylan matkaa autiomaahan ja laulaa:

If I can’t work up to you, you’ll surely have to work down to me someday.

Säe on lainattu vanhasta, 1930-luvulla julkaistusta, Mississippi Sheiks -laulusta. Elämä on taistelua, tie onneen on ”kapea”. Monotonisesti rullaavan Chicago blues -tyylisen kappaleen sanoitus on dramaattinen:

Your father left you, your mother too
/Even death has washed it’s hands of you

Uskonnollisista sävyistään huolimatta laulu ei tarjoa valmiita vastauksia. Laulun kertoja toteaa vain:

This is hard country to stay alive in /
You won’t get out of here unscarred

Elämä kolhii kaikkia matkan varrella. Jokainen on tavallaan oman onnensa seppä. Laulun kertoja toivoo apua ylhäältä:

Look down angel from the skies /
Help my weary soul to rise

Rytmillisesti ja instrumentaatioltaan laulu kuulostaa monesta ehkä turhan monotoniselta, mutta sanoituksien tarkastelu paljastaa laulusta aivan uudenlaisen, rikkaan sävyjen maailman, jossa valo ja varjot vuorottelevat ja tarinan ”ratkaisu” jää kuulijan päätettäväksi.

Harri Huhtanen 2013

 

 

 

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 9

TEMPEST – päiväkirja  20.kesäkuuta 2013

dylanduquesne

DUQUESNE WHISTLE (laulu no.1)
Duquesne oli Pennsylvanian rautatieyhtiön vanha juna, joka kulki aikanaan Pittsburghista NYC:in Penn Stationille. Jotkut dylanologit olettavat Duquesnen viittaavan lisäksi Duquesnen terästehtaaseen, joka myös sijaitsi Pennsylvaniassa.

That Duquesne train gonna ride me night and day / You say I’m a gambler, you say I’m a pimp / But ain’t neither one

Vaikka melodisesti laulu on kepeän svengaava, on lyyrikoissa uhkaa ja lopunajan tunnetta. Mystiikkaa lisää se, että New York Timesin uutisen mukaan 1921 salama löi Duquesnen junaan.

Blowing like she never blowed before / Blue light blinking, red light glowing

”Blue light blinking” merkitsee rautatieläisten kielessä sitä ,että miehiä on työssä veturin alla. ”Red” taas merkitsee pysähtymistä ja vaaraa eli tässä yhteydessä varoitusta lopun alusta.

Listen to that duquesne whistle blowing / Blowing like it’s gonna sweep my world away

Dylan on jälleen täysin jäljittelemätön ja omassa, yksinäisessä kategoriassaan! Musiikillisesti, teemallisesti ja lyriikoiltaan erinomainen kappale!

Harri Huhtanen 2013

 

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 8

TEMPEST – päiväkirja 6.huhtikuuta 2013

dylan23-nostalgia-jazz-street.w529.h352

SOON AFTER MIDNIGHT (laulu no.2)
Keskiyön hetki, rakkauden ja uudistumisen hetki. Dylanin sanoituksissa ja koko esityksessä on hienoviritteisen romanttista kepeyttä:

Charlotte’s a harlot  /Dresses in scarlet
Mary dresses in green / It’s soon after the midnight
And I’ve got a date with the fairy queen

Laulussa on vain kuusi lyhyttä säkeistöä, koko kappale on ohi runsaassa kolmessa minuutissa, mutta jo tässä ohikiitävässä hetkessä Dylan ja bändi siirtävät kuulijan 1950-luvun new yorkilaisen ravintolan hämyiseen tanssisaliin. Kohta on aika lopettaa musiikki, mutta Dylan ei ole huolissaan:

My heart is cheerful / It’s never fearful
It’s soon after midnight / And my day has just begun

Hallittu, taidokas esitys sekä Dylanilta että bändiltä!

Harri Huhtanen 2013

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 7

dylantempestwasted

TEMPEST – päiväkirja   24.helmikuuta 2013

LONG AND WASTED YEARS (laulu no. 4)
Laulun intro on ihastuttava. Dylan ja bändi pystyvät lataamaan lyhyeen esitykseen uskomattoman paljon lämpöä, nostalgiaa, herkkyytä ja kaipuuta, jotain sellaista mitä ei enää vuosikymmeniin ole radiosta tai television musiikkiohjelmissa kuullut. Dylan elää eri maailmassa. Sellaisessa, joka oli joskus mutta jota ei enää ole. Laulussa on vain kymmenen lyhyttä säkeistöä. Dylanin teksti kulkee eri aika- ja aihetasojen välillä arvoituksellisena, kuten niin usein aikaisemminkin. Menetetyn rakkaan kaipuun kuvauksesta siirrytään tällaisiin säkeisiin:

My enemy crashed into the dust
Stopped dead in his tracks and he lost his lust
He was run down hard and he broke apart
He died in shame, he had an iron heart

Kenestä Dylan kirjoittaa?! Lisää arvoituksia seuraa 8.säkeessä:

Two trains running side by side
Forty miles wide, down ther eastern line

10.säkeistö sulkee kauniisti arvoituksellisen ja nostalgisen tarinan:

We cried on that cold and frosty morn
We cried because our souls were torn
so much for tears, so much for these long and wasted years

Harri Huhtanen 2013

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 6

USA-TITANIC

TEMPEST – päiväkirja    4.lokakuuta 2012
Tempest (2012) on vahva työ, tarkastelipa sitä miltä kantilta tahansa. En ryhdy vielä kymmenen kuuntelukerran jälkeen asemoimaan levyä, mutta päätin tänään että vaikka albumit pitäisi arvostella kokonaisuutena, arvostelen ja pisteytän poikkeuksellisesti tämän levyn laulu laululta.

TEMPEST  (laulu no. 9)
Tämä on Dylania parhaimmillaan. Maailmanlopun allegoria, joka on sovitettu kauniisti vanhan irlantilaisen kansansävelmän melodiaan. Pintapuolisesti tulkiten tämä on varsin kliininen kertomus siitä mitä tapahtui TITANICilla 100 vuotta sitten. Pinnan alla on kuitenkin syvempi sanoma. Ihmiskunta matkaa kohti tuhoaan. Kehitysusko on vailla pohjaa, jos unohdetaan luonto. Luonto kostaa ja voittaa lopulta. Ilmastomuutos, jäätikköjen sulaminen, tulvat, hirmumyrskyt, maanjäristykset jne. Vaikka länsimaissa ihmisillä on nyt mukavaa ja tuntuu ,että luonto on ”hallinnassa”, ovat kovat ajat edessä. Tästä Dylan haluaa muistuttaa meitä Titanic -allegoriallaan. Titanicin piti olla maailman turvallisin ja hienoin alus eli mitä loistavin esimerkki siitä miten ihminen voittaa luonnon.

Over the waves she rode / Sailing into tomorrow /  To a golden age foretold

Kertomuksen tarkkailija näkee kuitenkin unessaan tuhon ja yrittää varoittaa ihmisiä, mutta turhaan.

He dreamed that Titanic was sinking /  And he tried to tell someone

Ihmiset eivät kuitenkaan välitä varoituksista, vaan matkaavat kehitysuskossaan kohti lopullista tuhoa. Kun tuho sitten tulee, aiheuttaa itsekkyys lopullisen murhenäytelmän kun epätoivoiset ihmiset taistelevat paikasta pelastusveneissä, joita ei riitä kaikille.

Brother rose up against brother / In every circumstance
They fought and slaughtered each other / In a deadly dance

14-minuuttinen laulu ei tunnu yhtään liian pitkältä, sillä vaikka tarina on tuttu ottaa Dylan kuulijan koukkuunsa heti ensi säkeistöillä ja magia säilyy loppuun saakka. Vaikka sanoma on pessimistinen, jää musiikista ja kokonaisesityksestä ylevä vaikutelma ja laulu alkaa soida päässä. Alussa Dylan laulaa lähes virheettömästi, loppua kohden vaurioituneiden äänihuulten ongelma jonkin verran kuitenkin palaa, mutta siihen ei kiinnitä huomiota, koska Dylan rytmittää säkeet täydellisesti ja NET-bändin säestys rullaa niin kauniisti koko pitkän kappaleen alusta loppuun saakka. Vaikka laulu on äänitetty studiossa, jossa olisi helppo yhdistellä näin pitkä laulu useista otoksista, kuulostaa kokonaisesitys siltä kuin laulu olisi yksinkertaisesti äänitetty yhdellä, jatkuvalla otolla. Kun levyn tuottajana on Dylan on tämä oletus jopa todennäköisin vaihtoehto.  Klassinen huippuesitys, jossa on väkevä allegorinen sanoma.

(Lisäys 18.3.19: ”Kehitysusko on vailla pohjaa, jos unohdetaan luonto. Luonto kostaa ja voittaa lopulta. Ilmastomuutos, jäätikköjen sulaminen, tulvat, hirmumyrskyt, maanjäristykset jne.” – kuudessa vuodessa tämä Dylanin sanoma ei ole vanhentunut, vaan muuttunut yhä ajankohtaisemmaksi!”)

Harri Huhtanen 2012 ja 2019

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 5

dylantempestvinylTEMPEST – päiväkirja
22.syyskuuta 2012

Olin viikon Slovenian pääkaupungissa, Ljubljanassa. Palasin eilen. Minulla oli kyllä Dylanin Tempest mukana matkassa, mutta ohjelma paikan päällä oli sen verran hektinen, ettei levyn kuunteluun sitten lopulta jäänytkään aikaa. Tänään olen ottanut vahingon takaisin ja kuunnellut Tempestin jo kahdesti.

Toistan itseäni. Dylan on nero. Hän on sitä monella levyllään, mutta erityisesti tällä levyllä. Tietysti nerouden määritelmään yleensä liitetään ajatus siitä ,että on keksinyt jotain täysin uutta. Siitä ei Tempestin kohdalla ole kysymys, vaan Tempestin nerous syntyy Dylanin ainutlaatuisuuden ja karisman ja suunnattoman kokemuksen ja laajan musiikkituntemuksen kautta.

Viiden kuuntelun jälkeen alkaa vaikuttaa siltä, ettei tällä levyllä ole yhtään keskinkertaista kappaletta. Tempest on hieno kokonaisuus, bändi soittaa vapautuneesti ja levy on varmaan äänitetty aika nopeasti livenä, kuten Dylanin tapana on.

Äänitys ja tuotanto on huippuluokkaa. Joku jossain valitti,että Dylanin laulu on nostettu liian pintaan, mutta minusta se on oikea ratkaisu, koska Dylanhan se on joka tässä kertoo tarinoita, säestävät muusikot luovat tunnelmaa, mutta keskiössä on ja pitää olla Dylanin laulu ja tarinat. Ja sanon tämän väheksymättä mitenkään bändin amattitaitoa ja osuutta Tempestin onnistumisessa. Päinvastoin. Dylanin NET-bändi vaikuttaa ”lukevan” Dylanin ajatuksia, niin saumattomasti säestys istuu Tempestin tarinoihin.

Tempestin kuuntelu jatkuu varmaan koko loppuvuoden, mutta nyt jo voin kannustaa: käykää ihmeessä ostamassa tämä levy! Pitkästä aikaa kuulette Dylania tavalla johon vain hän pystyy parhaimmillaan. Luovuuden kuihtumisesta ei ole mitään merkkejä, päinvastoin: muutamat Tempestin laulut leikkaavat syvältä ja jäävät soimaan aivojen perukoille kerrassaan vastustattomalla tavalla. Rehellisesti puhuen en odottanut enää ihan näin paljon Dylanilta, mutta näköjään Dylanilla iän mukana vain kokemus ja taito karttuu ja jos visio ja fokus on oikea, voi taiteilija päästä jopa ”eläkeikäisenä” samaan kuin nuoruudessaan. Sen on Dylan mielestäni todistanut Modern Timesilla (2006) ja Tempestillä (2012), joita jo nyt pidän Dylanin 2000-luvun merkittävimpinä levyinä.

Harri Huhtanen 2012 ja 2019

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 4

dylantempestathene

Wienin parlamenttirakennuksen edustalla on suuri veistosryhmä, jonka keskushahmo on antiikin Kreikan sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar, Pallas Athene. Tempestin kanteen Dylan on valinnut yhden tämän veistosryhmän patsaista. Niissä harvoissa haastatteluissa, jotka Dylan on antanut hän ei ole paljastanut mikä on kuvavalinnan ja hänen levynsä mahdollinen yhteys.

TEMPEST -päiväkirja    
15.syyskuuta 2012

Uusi levy ei petä odotuksia eikä ennakkohypeä. Tempest on hieno levy. Uskallan sanoa tämän jo kahden kuuntelun perusteella. Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, muutama ehkä keskinkertainen, monta hyvää ja muutama aivan huikea esitys. Jos jo tässä vaiheessa on pakko nimetä levyn huippuesitys on se varmaankin TEMPEST. Tämä peräti 14-minuuttinen biisi vie kuulijan mukanaan eikä tunnu yhtään liian pitkältä, päinvastoin sitä melkein odottaa että tarina jatkuisi ja jatkuisi loputtomiin! Irlantilaiseen kansansävelmään sovitetussa Tempestissä on koukuttava melodia ja vahvat lyriikat. Myös SCARLET TOWN on erittäin vahva esitys, joka jää jo ensi kuuntelun jälkeen soimaan päähän.

Alkuvaikutelmani on, ettei tällä levyllä tarvita ”koodinpurkua”, kuten Modern Timesilla (2006). Tällä hetkellä minusta vaikuttaa että Tempest on pikemminkin komea kokoelma vaikuttavia esityksiä ja vahvoja lyriikkoja, hienoa tarinankerrontaa ja bändiltä sujuvaa ja koukuttavaa soittoa. Synkistä aiheista huolimatta levystä jää kuuntelun jälkeen hyvä mieli eli jollain merkillisellä tavalla tämä on sittenkin upbeat-levy. Niille, jotka aloittavat Dylanin kuuntelun Tempestistä, varoituksen sana on kuitenkin paikallaan eli tällä levyllä Dylanin ääni on entistä rupisempi. Mutta se ei menoa haittaa, koska musiikissa, lyriikoissa ja Dylanin tulkinnassa on voimaa, joka ei tosiaankaan jätä kuulijaa kylmäksi!

Harri Huhtanen 2012 ja 2019