Olen tarkoituksellisesti pitänyt taukoa RARW:n kuuntelusta yli 3 kuukautta. Olen kuunnellut kymmeniä muita artisteja tässä välissä. Ja tänään sitten lopetin ”lakkoni” ja testasin miltä Dylanin uutuus kuulostaa kaiken tämän muun 100 päivän aikana kuuntelemani musiikin rinnalla. Ja tässähän kävi niin että Dylan veti taas pidemmän korren eli muiden tänään ja aikaisempina päivinä kuuntelemieni artistien levyt kuulostivat lopulta aika ”kevyiltä” RARW:n rinnalla.   

Luulisin että aika harva mieltää Dylania 2000-luvun artistiksi. Valtasosa ihmisistä ajattelee että hän on 1960- ja 1970-lukujen artisti. Ja kieltämättä varmaan noiden vuosikymmenien Dylan-levyjä on myyty enemmän kuin näitä uudempia.  Taitelijana Dylan ei kuitenkaan pysähtynyt 1960- tai 1970-luvuille. Minusta alkaa vuosi vuodelta yhä enemmän tuntua siltä että nämä myöhäiskauden eli 2000-luvun levyt sisältävät sellaista syvää viisautta jota ei ehkä ole aikaisemmilla levyillä ollut samassa määrin, vaikka  hienoja levyjä nekin ovat. 

Modern Times (2006) ja Tempest (2012) ja ovat ne levyt, joista olen ollut erittäin vaikuttunut ja nyt voin ilokseni lisätä tähän sarjaan tulevan klassikon Rough And Rowdy Ways (2020).   Uudella albumilla on monta hienoa kappaletta, mutta tällä hetkellä nostaisin avainkappaleeksi upean Key Westin joka saattaa olla koko tämän arvoituksellisen albumin avainlaulu.

Harri Huhtanen 2020