The Doors: Morrison Hotel, 50th anniversary deluxe edition 2020 – osa 2

Alkuvuodesta 2020 Krieger ja vierailevat artistit juhlivat Morrison Hotellin 50 -vuotissynttäreitä näin vauhdikkaasti. Tämä oli siis ennen kuin Korona tuli ja lopetti keikat.

Mitä enemmän vuosien ja vuosikymmenien kuluessa näitä arkistonauhoilla ryyditettyjä Doors -levyjä julkaistaan sitä selvemmin tulee esille, että erityisesti loppupään albumeissa Doorsit käyttivät usein aikaisempien sessioiden materiaalia. Helmikuussa 1970 ilmestyneen bändin viidennen albumin, Morrison Hotellin äänityssessiot ajoittuvat marraskuusta 1969 tammikuuhun 1970. Yhdestätoista julkaistusta kappaleesta kuitenkin peräti kuusi oli peräisin aikaisemmista sessioista tai konserteista. Alla lyhyt yhteenveto näistä:

You Make Me Real bändi esitti kappaletta jo ensimmäisillä keikoilla 1966 London Fog klubilla 

Indian Summer  alkuperäinen versio äänitettiin debyyttialbumin sessioissa 19.8.1966

Maggie M’Gillbändi esitti kappaletta jo 1967 konserteissaan                    

Waiting For The Sun – äänitettiin jo kolmosalbumin sessioissa 1968    

Queen Of The Highway – lukuisia versioita kappaleesta äänitettiin marraskuussa 1968    

Roadhouse Blues – ilmeisesti tämäkin kappale äänitettiin ainakin esiversioina jo 1968 sessioissa, sillä nyt julkaistun 50-vuotisjuhlaboksin esittelyvihkossa on kuvia alkuperäisistä masternauhoista ja yhdessä niistä lukee pääotsikon Waiting For The Sun alla  Roadhouse Blues, joka tosin on yliviivattu. Tämä merkitsee kuitenkin sitä että kappaletta harkittiin jo kolmosalbumille.

Tämän hetken (2020) tietämyksen mukaan kokonaan uusia kappaleita Morrison Hotellilla olivat seuraavat:

Land Ho!  (Morrison / Krieger) 

Ship Of Fools (Morrison / Krieger)

The Spy   (Morrison)   

Peace Frog (Morrison / Krieger) 

Blue Sunday (Morrison)

Harri Huhtanen 2020

The Doors: Morrison Hotel, 50th anniversary deluxe edition ilmestyy lokakuussa 2020 !

doorsMorrisonHotel50thAnniversary

On kulunut yli 50 vuotta siitä kun The Doors julkaisi viidennen albuminsa Morrison Hotel.  Vuosikymmenien saatossa siitä on julkaistu useita uusintapainoksia ja remasterointeja. Ehkä parhaiten lisämateriaalia löytyy vuonna 2007 ilmestyneeltä 40-vuotisjuhlajulkaisulta, joka lisäksi oli varsin edullinen, koska sekä alkuperäinen albumi että lisämateriaali (noin 42 minuuttia) saatiin tuolloin mahtumaan yhdelle CD:lle.  Vuonna 2007 tuo 40 vuotta laskettiin bändin perustamisvuodesta eikä Morrison Hotellin ilmestymisvuodesta.

Nyt lokakuussa 2020 bändi julkaisee Morrison Hotellista 50-vuotisjuhlapainoksen, jossa mielenkiinto ja huomio kohdistuu CD2:een. Sen ilmoitetaan sisältävän pelkästään julkaisematonta materiaalia yli tunnin verran, mutta mahtaako se ihan pitää paikkansa, sillä jo vuoden 2007 julkaisulla oli bonuksena seuraavat sessioäänitteet  Roadhouse Blues (Takes 1,2,3,6, 13 ja 14), Peace Frog (false starts & dialogue), Queen Of The Highway (jazz version). Otsikkojen perusteella on kuitenkin vaikea sanoa onko tällä kertaa kuitenkin kysessä eri päivinä äänitetyt otokset, sillä sessioiden tarkkoja päiväyksiä ei nytkään ilmoiteta. Selvää kuitenkin on että finessien puolella tässä nyt liikutaan ja jos omistaa vuoden 2007 Morrison Hotellin ja jos ei ole hardcore Doors-fani niin ei ehkä kannata tätä uutta julkaisua hankkia, MUTTA minäpä olen hardcore Doors-fani ja siksi minä tämänkin julkaisun aion hankkia. Voi olla että lisämateriaalin osuus on pettymys yllä mainitsemistani seikoista johtuen, mutta koska julkaisussa on mukana kookas kirjanen jossa on selvitetty sessioiden taustoja mahdollisesti tarkemmin kuin aikaisemmin, niin pakkohan tämäkin on hankkia!  Ja lisäksi löytyy puuhasteltavaa äänitteiden vertailusta eli siitä onko CD2:lla päällekkäisiä äänitteitä vuoden 2007 julkaisun kanssa, vaikka siis toisin nyt mainoksissa ilmoitetaan.

CD1- vuoden 1970 alkuperäinen albumi

Hard Rock Cafe
1. Roadhouse Blues / 2. Waiting For The Sun / 3. You Make Me Real
4. Peace Frog / 5. Blue Sunday / 6. Ship Of Fools

Morrison Hotel
7. Land Ho! / 8. The Spy / 9. Queen Of The Highway
10. Indian Summer / 11. Maggie M’Gill

CD2- Mysterious Union

Black Dressed In Leather (Queen Of The Highway Sessions)

Ensimmäinen Sessio
1. Queen Of The Highway (Take 1, She Was A Princess) *
2. Queen Of The Highway (Various Takes) *
3. Queen Of The Highway (Take 44, He Was A Monster) *

Toinen sessio
4. Queen Of The Highway (Take 12, No One Could Save Her) *
5. Queen Of The Highway (Take 14, Save The Blind Tiger) *

Kolmas sessio
6. Queen Of The Highway (Take 1, American Boy – American Girl) *
7. Queen Of The Highway (Takes 5, 6 & 9, Dancing Through The Midnight Whirlpool) *
8. Queen Of The Highway (Take 14, Start It All Over) *
9. I Will Never Be Untrue *
10. Queen Of The Highway (Take Unknown) *

Money Beats Soul (Roadhouse Blues Sessions)

Ensimmäinen sessio
11. Roadhouse Blues (Take 14, Keep Your Eyes On The Road) *
12. Money (That’s What I Want) *
13. Rock Me Baby *

Toinen sessio
14. Roadhouse Blues (Takes 6 & 7*, Your Hands Upon The Wheel) *
15. Roadhouse Blues (Take 8, We’re Goin’ To The Roadhouse) *

Kolmas sessio
16. Roadhouse Blues (Takes 1 & 2, We’re Gonna Have A Real Good Time)*
17. Roadhouse Blues (Takes 5, 6 & 14, Let It Roll Baby Roll)*

Dawn’s Highway (Peace Frog/Blue Sunday Session)

18. Peace Frog/Blue Sunday (Take 4) *
19. Peace Frog (Take 12) *

LP – sisältö sama kuin CD1:llä

* aikaisemmin julkaisematon äänite (näin väittää ennakkomainos)

Harri Huhtanen 2020

The Soft Parade – 50th Anniversary Deluxe Edition (3CD+1LP) -osa 1

doors1969

Doorsien ristiriitaisia arvioita saaneen vuoden 1969 albumin 50-vuotispainos on ilmestynyt. Täkynä tässä on CD3, jolla julkaistaan virallisesti ja ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan Jim Morrisonin Doorsien kanssa 25.2.1969 äänittämä yli tunnin kestavä Rock Is Dead -sessio.

 

CD1 (alkuperäisen stereomiksauksen remasteroitu versio)

  1. Tell All The People
  2. Touch Me
  3. Shaman’s Blues
  4. Do It
  5. Easy Ride
  6. Wild Child
  7. Runnin’ Blue
  8. Wishful Sinful
  9. The Soft Parade
  10. Who Scared You – B-side (BONUS)

CD2

  1. Tell All The People (Doors only mix)*
  2. Touch Me (Doors only mix w/new Robby Krieger guitar overdub)*
  3. Runnin’ Blue (Doors only mix w/new Robby Krieger guitar overdub)*
  4. Wishful Sinful (Doors only mix w/new Robby Krieger guitar overdub)*
  5. Who Scared You (Doors only mix)*
  6. Roadhouse Blues – Screamin’ Ray Daniels (a.k.a. Ray Manzarek) on vocal*
  7. (You Need Meat) Don’t Go No Further – Screamin’ Ray Daniels (a.k.a. Ray Manzarek) on vocal*
  8. I’m Your Doctor – Screamin’ Ray Daniels (a.k.a. Ray Manzarek) on vocal*
  9. Touch Me (Doors only mix)*
  10. Runnin’ Blue (Doors only mix) *
  11. Wishful Sinful (Doors only mix)*

CD3

  1. I Am Troubled
  2. Seminary School (aka “Petition The Lord With Prayer”) *
  3. Rock Is Dead – Complete Version * (64 minuuttia!)
  4. Chaos *

LP

The Soft Paraden alkuperäinen vinyylimiksaus remasteroituna

 

Harri Huhtanen 2019

Waiting For The Sun 50th Anniversary Reissue -osa 2

Doors_WaitingForTheSun_DeluxeAmerikkalainen, rockalbumien uusintajulkaisuihin erikoistunut Rhino -yhtiö on taas tehnyt hyvää työtä. Kävin tällä viikolla  (4.10.18) ostamassa Waiting For The Sunin (1968, 2018) erikoisjulkaisun, johon on koottu isoihin, LP -kokoisiin kirjankansiin 1LP, 2CD:tä, 14-sivuinen esittelykirjanen ja suurimpana yllätyksenä mukana oli vieläpä erillinen selostuslehtinen uudesta MQA -tekniikasta, jolla mainoksen mukaan alkuperäisistä masternauhoista saa enemmän tallennettua tavalliselle CD -levylle.

Kieltämättä vuoden 1990 jälkeen CD-tallennustekniikka on ottanut melkoisia edistysaskelia, sillä jo vuoden 2007 Doors albumien uudelleenjulkaisu -sarjan CD:t kuulostivat yllättävän hyviltä, jopa niin hyviltä että on vaikea uskoa tavallisella CD:llä päästävän enää parempaan äänentoistoon. No, nyt pääsen kohta testaamaan tämän uuden MQA-tekniikan, sillä aion kuunnella vuoden 2007 uusintajulkaisua ja tätä uutta 2018 julkaisua rinnakkain.

Rhinon -sivuilla ei kerrottu minkä kokoinen painos tästä Deluxe-boksista on otettu, mutta ilmeisesti olin hyvissä ajoin liikkeellä tilausta tehdessäni, sillä minun boksini numero on 00426.

Onneksi tämän boksin arvo ei  ole pelkästään siitä kiinni onko tuo MQA-tekniikka edistysaskel vai ei, vaan mukana on toinenkin CD, jolla on 14 aikaisemmin virallisesti julkaisematonta esitystä. Näistä kappaleet 1-9 ovat ns. raakamiksauksia (Rough Mixes) studioalbumista ja kappaleet 10-14 on äänitetty Kööpenhaminassa 17.9.1968.

Mielenkiintoisia kuunteluhetkiä on siis luvassa!

Harri Huhtanen 2018 

Waiting For The Sun 50th Anniversary Reissue ilmestyy 14.9.2018 ! -osa 1

doorswaitingforthesunThe Doorsien kolmas albumi, Waiting For The Sun täyttää tänä vuonna jo kunnioitettavat 50 vuotta! Juhlan kunniaksi bändin elossa olevat jäsenet ja Rhino -levy-yhtiö ovat päättäneet julkaista juhlalevyn, jossa on alkuperäisen stereolevyn lisäksi 14 aikaisemmin julkaisematonta esitystä. Rolling Stone -lehden ennakkotiedon mukaan juhlalevy julkaistaan 14.9.2018.  Alla tämä uuden julkaisun sisältö:

CD1 – Alkuperäinen levy

1. “Hello, I Love You”
2. “Love Street”
3. “Not To Touch The Earth”
4. “Summer’s Almost Gone”
5. “Wintertime Love”
6. “The Unknown Soldier”
7. “Spanish Caravan”
8. “My Wild Love”
9. “We Could Be So Good Together”
10. “Yes, The River Knows”
11. “Five To One”

CD2 – Aikaisemmin julkaisemattomat kappaleet

1. “Hello, I Love You” (rough mix)
2. “Summer’s Almost Gone” (rough mix)
3. “Yes, The River Knows” (rough mix)
4. “Spanish Caravan” (rough mix)
5. “Love Street” (rough mix)
6. “Wintertime Love” (rough mix)
7. “Not To Touch The Earth” (rough mix)
8. “Five To One” (rough mix)
9. “My Wild Love” (rough mix)
10. “The WASP (Texas Radio And The Big Beat)” (live in Copenhagen)
11. “Hello, I Love You” (live in Copenhagen)
12. “Back Door Man” (live in Copenhagen)
13. “Five To One” (live in Copenhagen)
14. “The Unknown Soldier” (live in Copenhagen)

Vuonna 1968 julkaistun, alkuperäisen levyn arvio täällä:

https://winterlude.fi/category/doorsien-levyt/page/1/

Harri Huhtanen 2018

 

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 4

doorsisleofwight1970jimOlen nyt kuunnellut Doorsien Isle Of Wight CD:n viidesti ja nyt voin sen sanoa: tämä on mitä parhain Doors-testi henkilölle, joka ei ole aikaisemmin kuunnellut Doorsia.  Doorsiin tutustuminen kannattaa aloittaa tästä levystä. Jos tämä levy ei  innosta, niin voi unohtaa Doorsit kokonaan, sillä tällä levyllä on kuultavissa melkein KAIKKI  se minkä perusteella bändi on ainutlaatuinen! Tietenkin nykyisenä digi-aikana miettii että onko Isle Of Wight -äänitettä ”tohtoroitu”. Doorsien ensimmäinen live-levy Absolutely Live (1970)  kun oli koostettu useasta eri konsertista, jopa niin että saman kappaleen sisällä oli käytetty eri konserttien ääniteitä leikkaa-liimaa -tekniikalla!  Kun tarkkaan kuuntelee Absolutely Livea, kuulee että näin on tehty, mutta Isle Of Wight taltiointi vaikuttaa ”aidolta” eli ettei sitä olisi räätälöity muiden konserttiäänitteiden avulla.

Koko bändi on huikeassa vedossa tällä keikalla!  Jim Morrison tulkitsee upeasti Doorsien klassikkokappaleet. Manzarek (kosketinsoittimet), Krieger (sähkökitara) ja Densmore  (rummut) suoriutuvat kaikki erinomaisesti omasta osuudestaan.  Täydellinen keikka ja upea taltiointi! Ainoa mikä ihmetyttää on se miksi tämän keikan virallista julkaisua jouduttiin odottamaan yli 47 vuotta!

Harri Huhtanen 2018

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 3

Isle-of-Wight-Festival1970

The Doorsia ei enää ole.  Jim Morrison kuoli 1971. Ray Manzarek kuoli 2013. Doorsien perintö elää enää äänitteissä. Kun on seurannut bändiä kymmeniä vuosia, on jokainen uusi julkaisu jännittävä elämys. Vaikka Doors soitti viimeisen keikkansa joulukuussa 1970, on heiltä ilmestynyt ”uusia” levyjä tasaiseen tahtiin vielä 2000-luvullakin. Tämä on mahdollista vain siksi, että vuodesta 1967 lähtien bändin tärkeimmät keikat äänitettiin. Doorsien studioäänittäjä Bruce Botnick  on sitten näitä äänitteitä hionut 2000-luvulla ja monet näistä konserteista on julkaistu virallisina versioina Rhino -yhtiön kautta. Mutta Doorsien suurin ja kolmanneksi viimeisin keikka on odottanut julkaisuaan vuosikymmenet. Viime vuonna kuollut Murray Lerner (1927-2017)  kuvasi ryhmineen koko vuoden 1970 Isle Of Wightin festivaalin ja julkaisi siitä elokuvan, josta Doorsien konsertti jätettiin pois.  Lisäksi Columbia äänitti koko festivaalin siirrettävällä Pye Records äänitysyksiköllä. Silti vasta nyt, 48 vuotta tapahtuman jälkeen, Doorsien osuus julkaistaan virallisesti!  Jännitystä lisäksi luonnollisesti se, että esimerkiksi kuuluisan Doors-biografin Greg Shaw’n  hakuteoksessa annettiin ymmärtää ettei Doorsien keikka Isle Of Wightissa mennyt ihan nappiin.  Mutta onneksi on nämä nauhat!  Ja onneksi nämä on hyvin restauroitu!  Pelko pois. Voin nyt, koko CD:n kuunneltuani, sanoa että äänite on ensiluokkainen ja bändi on hyvässä vedossa. Jim Morrison panee parastaan valtavan yleisömeren edessä (väitetään että paikalla oli peräti 600 000 katsojaa!).

Harri Huhtanen 2018       

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 2

isle of wight 1970

Doorsien konserttisopimus koski esiintymistä 29.8.1970, mutta rockpiireissä ei olla kovin tarkkoja työajoista eli käytännössä Doorsien vuoro tuli vasta klo 02 eli oltiin jo hyvän matkaa seuraavan päivän puolella eli koko setti soitettiin itse asiassa 30.8.1970. Uudella DVD:llä pitäisi olla leikkaamaton konsertti. DVD:llä setin kesto on 84 minuuttia. Valojen suhteen oli myös sekaannusta, koska bändille ei oltu kerrottu että heidän pitäisi tuoda omat valolaitteet mukaan ja niinpä koko konsertti soitettiin pelkän punaisen spottivalon varassa!  Ennakkotietojen mukaan DVD:llä on myös 17 minuutin kestoinen dokumentti.

Harri Huhtanen 2017

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 1

doorsisleofwight1970En usko että edes Jim Morrison tiesi esiintyvänsä 29.elokuuta 1970 viimeistä kertaa Euroopassa. The Doors oli yksi superbändeistä, jotka oli kiinnitetty valtavat mittasuhteet saaneelle Isle Of Wightin festivaalille. Alun perin tämän keikan oli tarkoitus toimia lähtölaukauksena bändin toiselle Euroopan kiertueelle. Keikkoja oli jo sovittu syyskuuksi 1970 Montreuxiin, Kööpenhaminaan, Bremeniin, Roomaan, Milanoon ja Pariisiin. Kaikki nämä keikat jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, koska Jim Morrisonin piti olla paikalla Miamissa kuultavana oikeudenkäynnissä, joka liittyi siihen oliko hän käyttäytynyt epäsiveellisesti konsertissaan. Tämän jälkeen alkuperäinen The Doors nähtiin keikkalavalla enää kaksi kertaa: Dallasissa (11.12.70) ja New Orleansissa (12.12.70). Helmikuussa 1971 bändi sai valmiiksi L.A. Womanin, joka jäi heidän viimeiseksi levykseen  Jim Morrisonin kanssa. Tosin Jim Morrisonin lähtiessä 15.huhtikuuta 1971 Pariisiin ei kukaan vielä tietänyt, ettei hän koskaan palaisi siltä matkaltaan.

Thre Doorsien viimeistä Euroopan keikkaa Isle Of Wight -festivaaleilla ei ole koskaan julkaistu virallisesti, vaikka se taltioitiin. Nyt tämäkin puutos ollaan korjaamassa, sillä Eagle Rock Entertainment on julkaisemassa 23.helmikuuta 2018 CD:n ja DVD:n / Blu-Ray:n, jolla viimeinkin kuullaan ja nähdään tämä historiallinen keikka.

(jatkuu / continues…)

Harri Huhtanen 2017