Peter Hammill livenä 2000-luvulla.

Sanotaan että hyvä bändi on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka Mick Jagger on loistava artisti eivät hänen soololevynsä ole menneet kovin hyvin kaupaksi. Sama juttu toisella rollareiden legendaarisella soittajalla eli Keith Richardsin suppea soolotuotanto on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Varmaan siksi he jatkavat rollareina, koska rollarit on maailman ehkä suosituin rockbändi ja se on selvästi enemmän kuin osiensa summa.

Sama pätee VDGG:hen. Vaikka bändin säveltäjä ja johtohahmo on käytännössä alusta saakka ollut Peter Hammill ja vaikka Peter on kuluneen 50 vuoden aikana julkaissut myös lukuisia erittäin hienoja soololevyjä niin jostain syystä ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle kuin VDGG:n levyt. Kun bändi 27 vuoden tauon jälkeen palasi yhteen vuonna 2005 totesi Peter eräässä haastattelussa että se oli hänelle voimaannuttava kokemus. Peter myöntää saavansa lisäenergiaa VDGG:n soittokavereistaan Bantoninsta (kosketinsoittimet) ja Evansista (rummut). Nykyään pitkäaikainen saksofonisti Jackson ei ole enää mukana bändissä ja kaikki kolme VDGG:n nykyistä jäsentä ovat pahoillaan siitä koska Jacksonin saksofoni antoi hienoa lisäväriä monille VCDGG:n parhaille kappaleille.

Myös VDGG on siis enemmän kuin osiensa summa. VDGG ei ole Peterin säestysbändi, mutta toisaalta ilman Peteriä ei olisi VDGG:tä, vaan ilman häntä se olisi vain cover-VDGG, koska Peterin sävellykset, sanoitukset ja laulu ovat niin keskeisessä asemassa bändin tuotannossa ettei bändin jatkoa voi kuvitella ilman Hammillia.  

Harri  Huhtanen 2024