YÖ- yhtyeen loppu? -osa 4

Jussi Hakulinen on kritisoinut nykyistä Yö-yhtyettä liiallisesta iskelmällisyydestä. Menestysalbumi Varieteen (1983) aikaan bändi oli tyypillinen postpunk -bändi.  Ajat ja musiikki ovat siitä muuttuneet rajusti, mutta nykyään eli 2020-luvun kynnyksellä Yö on tosiasiallisesti suositumpi kuin koskaan aikaisemmin! 

(Kuvassa bändin suurten hittien säveltäjä Jussi Hakulinen, joka ihmettelee mihin Yö on oikein matkalla?)  

yöhakulinen2

Milloin alkuperäinen bändi lakkaa olemasta?  Voisi ajatella että silloin kun bändissä ei ole enää yhtään alkuperäistä jäsentä. Aikaisemmin tämä ei ollutkaan ongelma, sillä esim. Led Zeppelin ilmoitti heti bändin rumpalin kuolemantapauksen jälkeen vuonna 1980 että bändi lopettaa toimintansa.  Kaikille tällainen suoraviivaisuus ei kuitenkaan ole yhtä helppoa, sillä usein bändit ovat suosioon noustuaan muuttuneet brändeiksi, jotka ovat hyvin tuottoisia.  Yleisö haluaa että bändi jatkaa ja soittajat, jotka muuten ovat vaarassa jäädä työttömiksi, haluavat myös jatkaa. Mutta jos bändissä ei ole enää yhtään alkuperäistä jäsentä, joka on siis nykytilanne Yö-yhtyeessä helmikuussa 2019 tapahtuneen Olli Lindholmin yllättävän kuoleman jälkeen, niin eikö jäljellä silloin ole pelkkä cover-bändi kuten bändin suurten hittien säveltäjä Jussi Hakulinen twiitissään väittää?  Yön nykykokoonpanossa on suurin osa aika tuoreita soittajia eikä yhtään alkuperäisjäsentä.   Alla bändin, jota siis ei ole hajoitettu, nykykokoonpano ja suluissa vuosi jolloin soittaja on aloittanut bändissä:

Mikko Kangasjärvi, kosketinsoittimet (2000)
Ari Toikka, Rummut (2007)
Jari Latomaa, kosketinsoittimet (2010)
Jussi Turpeinen, kitara (2017)
Timo Mynttinen, basso (2017)

Kukaan näistä soittajista ei siis ole ollut -bändissä 1980- tai edes 1990- luvulla!  Yö nousi maineeseen vuonna 1983 Varietee -albumilla  ja silloin bändin kokoonpano oli tämä:

Jussi Hakulinen, laulu, kosketinsoittimet ja kappaleiden sävellykset ja sanoitukset
Olli Lindholm, laulu
Jani Viitanen, kitara
Juha Rauäng, basso
Veikko Lehtiranta, rummut

Jussi Hakulinen erosi bändistä jo vuonna 1985, koska ei hyväksynyt bändin rajua alkoholinkäyttöä. Hän teki kuitenkin sovinnon Ollin kanssa ja sävelsi 1990- ja 2000- luvulla bändille useita hittejä, joiden ansiosta bändi nousi uuteen kukoistukseen 2000-luvulla.  Jos Yö aikoo jatkaa uskottavana yhtyeenä pitää heidän saavuttaa rakentava keskusteluyhteys Jussi Hakulisen kanssa, joka säveltäjänä ja sanoittajana omistaa heidän suurimmat hittinsä. Jos tätä ei tapahdu en ymmärrä miten bändi voisi jatkaa muistokonserttien jälkeen. No, on sitä erikoisempiakin asioita maailmassa sattunut eli kulunutta sanontaa käyttääkseni: aika näyttää miten Yön käy. Yleisö haluaisi että Yö jatkaisi, mutta miten se on mahdollista jos mukana ei ole enää yhtään alkuperäisjäsentä?  Eikö se silloin ole samanlainen tribuuttibändi kuin nämä maailmaa menestyksellisesti kiertävät Abba, Beatles, Pink Floyd, Dire Straits tribuuttibändit?

Harri Huhtanen 2019

 

 

Mainokset

YÖ- yhtyeen loppu? -osa 3

yöollilindholm

Yön supersuositun, yli 50 000 kappaletta myyneen debyyttialbumin, Varietee (1983) ”Primus Motor” Jussi Hakulinen ilmoitti sekä Facebookissa että Twitterissä aika pian Olli Lindholmin yllättävän kuoleman (12.2.2019) jälkeen haluavansa järjestää muistokeikat Porissa ja Tampereella. Hakulinen erosi bändistä jo vuonna 1985 ja on sen jälkeen toiminut lähinnä ulkojäsenenä, joka on kylläkin säveltänyt monia hittejä entiselle bändilleen. Vuoden 2011 jälkeen bändin ja Hakulisen yhteistyö on ollut katkolla. Niinpä nykyisen Yön jäsenet kokivat Hakulisen nopean ulostulon julkisuuteen ideansa kanssa harkitsemattomana ja kun yksimielisyyttä nykybändin jäsenten kanssa ei syntynyt ilmoitti Hakulinen joitain päiviä ulostulonsa jälkeen ettei halua olla enää asian kanssa tekemisissä. Niin sitten kuitenkin tapahtui että muistokeikat järjestetään Hakulisen alkuperäisen idean mukaan Porissa ja Tampereella! Ikävää vaan että vierailijalistassa ei ole Jussi Hakulisen nimeä, vaikka bändin suurimmat hitit ovat hänen säveltämiään. No, ehkä hän tulee paikalle ”yllätysvieraana” – aika näyttää.  Keikkoja on nyt siis ilmoitettu kolme ja  lipunmyynti alkoi tänään (18.3.19):

10.5.19  Isomäki Areena, Pori
11.5.19  Tampere talo, Tampere
12.5.19  Tampere talo, Tampere

Lipunmyynti: www.lippu.fi

Lisätietoja aiheesta: https://www.likaisetlegendat.com/laulu-rakkaudelle-olli-lindholmin-muistokonsertti-porissa-10-5-ja-tampereella-11-5-12-5/

Harri Huhtanen 2019

YÖ- yhtyeen loppu? -osa 2

yömyrskynjälkeen

Maaliskuussa 1985 julkaistiin Dingon toinen albumi nimeltään Kerjäläisten Valtakunta . Siitä tuli ennenkokematon menestys Suomessa, sillä jo levyn ennakkomyynti oli täysin poikkeuksellista ja nykyisenä striimaus- ja spotify- aikana bändit voivat vain haaveilla siitä minkä Dingo teki vuonna 1985. Lyhyessä ajassa levyä myytiin 190 000 kappaletta!  Miten tämä liittyy hön?  Siten että pienessä maassa ostajakunta on rajoitettu ja jos jotain levyä ostetaan lähes 200 000 kappaletta ei muille levyille jää enää ”elintilaa”.  Niin kävi myös loppuvuodesta 1985 julkaistulle Yön kolmannelle albumille Myrskyn jälkeen , joka menestyi olennaisesti huonommin kuin bändin 1. ja 2. albumi. Olli Lindholm  tunsi olevansa pulassa. Yön biisintekijä Jussi Hakulinen oli jättänyt bändin kesällä 1985 ja Olli tunsi jääneensä tyhjän päälle.  Sitkeänä “sissinä” Olli ei kuitenkaan luovuttanut, vaan luotsasi bändinsä läpi karikkojen, tosin aikaa siihen meni 15 vuotta, mutta Yön maineen ja pysyvyyden kannalta on tärkeintä ettei hän hajoittanut bändiä, vaan puski urhoollisesti vaikeiden aikojen läpi. Sitkeä työ palkittiin 2000-luvulla jolloin bändistä tuli jopa suositumpi kuin mitä se oli ollut 1980-luvulla.

En ole Yö -fani enkä ole koskaan ollut Yön keikalla, vaikka olenkin syntyperäinen porilainen. Siksi uskon pystyväni ulkopuolisena arvioimaan Yön albumeja eri tavoin kuin miten hardcore -fani niitä arvioisi. Minulla on vain kaksi Yön albumia, jotka olen ostanut alkuperäisinä LP-painoksina 1980-luvulla. Nämä kaksi ovat  myyntitykki Varietee (1983) sekä  kolmantena julkaistu Myrskyn jälkeen (1985).  En ole kuunnellut näitä 1980-luvun jälkeen eli minulle kyseessä ovat todelliset “arkistojen aaarteet”. Nyt olen kuunnellut molemmat kolmeen kertaan ja lähtemättä tässä yksityiskohtaiseen analyysiin (ehkä kirjoitan sellaisen joskus myöhemmin)  pitää sanoa ,että pidän enemmän Hakulisen jälkeen tehdystä levystä Myrskyn Jälkeen. Sitä suosittelen syistä, joihin palaan joskus myöhemmin. En odottanut levyltä yhtään mitään ja siten aloinkin pitää siitä todella paljon!  Tämän vuoksi levyt ovat tärkeitä. Niihin voi palata vuosikymmenien jälkeenkin ja löytää uusia asioita niistä. Yllätyksiäkin tulee silloin tällöin ja minulle Myrskyn jälkeen  oli  tällainen erittäin positiivinen yllätys!  Totuus ei ole Vain Elämää estradilla, vaan totuus on levyissä ja keikoissa. Niiden perusteella tulee rehellisempi arvio siitä mihin artistit tai bändit ovat pystyneet ja mitä ne ovat todellisuudessa saavuttaneet.

Harri Huhtanen 2019      

YÖ -yhtyeen loppu? – osa 1

yöhakulinen

1980-luvulla uutena supertähtenä pidettiin Jussi Hakulista, joka sittemmin ajautui eroon bändistään ja samalla hän osittain menetti otteen siitä legendasta, joka Yö-yhtyeestä tuli viimeistään 2019 Olli Lindholmin yllättävän kuoleman jälkeen…  

Porissa toimi jo 1970-luvulla proge-bändi  nimeltään Elonkorjuu. Bändi teki esikoisalbumin josta myöhemmin tuli keräily-harvinaisuus, mutta valta-kunnalliseen suosioon bändi ei koskaan yltänyt. Sitten tuli vuosi 1983 ja yhtye nimeltään ja sen esikoisalbumi nimeltään Varietee , joka räjäytti potin!  Sitä myytiin lyhyessä ajassa yli 50 000 kappaletta, joka oli siihen aikaan levymyynnin Suomen ennätys! Bändin voimahahmoja olivat lauluntekijä Jussi Hakulinen ja laulaja Olli Lindholm. Hakulinen oli säveltänyt ja sanoittanut kaikki esikoisalbumin kappaleet, mutta päälaulajana ja bändin johtajana toimi alusta saakka Olli Lindholm.  Syntyi käsite Porirock . Se oli jotain täysin uutta sillä sitä ennen valtaosa Suomessa levyttämään päässeistä ja menestyneistä bändeistä oli peräisin kehäkolmosen sisäpuolelta tai sinne muuttaneita.  Helsinki oli Suomessa se keskus, jonne oli keskittynyt raha, valta ja media eli jos halusi menestyä bändinä piti hakeutua Helsingin piireihin.  Mutta 1980-luvulla Porirock oli voimissaan sillä heti Yön esikoislevyn jälkeen suosioon nousi porilainen bändi nimeltä Dingo.  Tämä aiheutti murheita Yölle, sillä pienessä maassa ei ollut tilaa kahdelle menestyvälle bändille ja siksi Yön levyjen myynti laski nopeaan tahtiin esikoislevyn jälkeen.   Se ei vielä olisi ollut kovin vakavaa, mutta kun bändin säveltäjä-sanoittaja Jussi Hakulinen päätti erota bändistä vuonna 1985 alkoi tilanne olla vakava. Keikkoja oli yhä vähemmän tämän jälkeen ja pohjakosketus saavutettiin kun Olli joutui menemään siivousfirmaan töihin elättääkseen perheensä. Olli oli kuitenkin sitkeä “sissi” eli hän ei lopettanut bändiä ,vaan vaihtoi soittajia ja pyrki koko ajan luotsaamaan bändin uuteen nousuun. Hän sai sovittua riitansa Hakulisen kanssa ja sen jälkeen tämä teki bändille taas uusia hittibiisejä. Hitaasti mutta varmasti bändi nousi taas pinnalle ja lopulta 2000-luvulla jopa uuteen, entistä suureempaan suosioon. Dingo ei koskaan pystynyt tekemään samanlaista comebackiä  eli Yössä oli jotain mikä vetosi suomalaiseen mielenlaatuun. Ehkä se oli Ollin sisu ja peräänantamattomuus, sellainen talvisodan henki, että periksi ei anneta tuli mikä tuli. Niinpä hyväkuntoisen, alkoholin jo 20 vuotta sitten jättäneen, kuntosalilla viihtyvän Olli Lindholmin kuolema 12.helmikuuta 2019 tuli suurena järkytyksenä tuhansille ihmisille ympäri Suomea. Kaikkein suurin järkytys oli  varmaan Yö-yhtyeen nykyisten soittajien leirissä sillä bändille oli jo buukattu iso määrä keikkoja helmi-maaliskuulle 2019. Yö-yhtyeen legendaaristen kappaleiden luoja, Jussi Hakulinen on viime päivinä sekä Facebookissa että Twitterissä uutisoinut että Yö tekee hänen johdollaan muistokonsertit Porissa ja Tampereella. Tätä kirjoitettaessa tilanne on epäselvä, koska Yö-yhtyeen alkuperäinen kitaristi puolestaan on ilmoittanut ettei tällaisia keikkoja tulla tekemään.

Harri Huhtanen 2019