YÖ- yhtyeen loppu? -osa 2

yömyrskynjälkeen

Maaliskuussa 1985 julkaistiin Dingon toinen albumi nimeltään Kerjäläisten Valtakunta . Siitä tuli ennenkokematon menestys Suomessa, sillä jo levyn ennakkomyynti oli täysin poikkeuksellista ja nykyisenä striimaus- ja spotify- aikana bändit voivat vain haaveilla siitä minkä Dingo teki vuonna 1985. Lyhyessä ajassa levyä myytiin 190 000 kappaletta!  Miten tämä liittyy hön?  Siten että pienessä maassa ostajakunta on rajoitettu ja jos jotain levyä ostetaan lähes 200 000 kappaletta ei muille levyille jää enää ”elintilaa”.  Niin kävi myös loppuvuodesta 1985 julkaistulle Yön kolmannelle albumille Myrskyn jälkeen , joka menestyi olennaisesti huonommin kuin bändin 1. ja 2. albumi. Olli Lindholm  tunsi olevansa pulassa. Yön biisintekijä Jussi Hakulinen oli jättänyt bändin kesällä 1985 ja Olli tunsi jääneensä tyhjän päälle.  Sitkeänä “sissinä” Olli ei kuitenkaan luovuttanut, vaan luotsasi bändinsä läpi karikkojen, tosin aikaa siihen meni 15 vuotta, mutta Yön maineen ja pysyvyyden kannalta on tärkeintä ettei hän hajoittanut bändiä, vaan puski urhoollisesti vaikeiden aikojen läpi. Sitkeä työ palkittiin 2000-luvulla jolloin bändistä tuli jopa suositumpi kuin mitä se oli ollut 1980-luvulla.

En ole Yö -fani enkä ole koskaan ollut Yön keikalla, vaikka olenkin syntyperäinen porilainen. Siksi uskon pystyväni ulkopuolisena arvioimaan Yön albumeja eri tavoin kuin miten hardcore -fani niitä arvioisi. Minulla on vain kaksi Yön albumia, jotka olen ostanut alkuperäisinä LP-painoksina 1980-luvulla. Nämä kaksi ovat  myyntitykki Varietee (1983) sekä  kolmantena julkaistu Myrskyn jälkeen (1985).  En ole kuunnellut näitä 1980-luvun jälkeen eli minulle kyseessä ovat todelliset “arkistojen aaarteet”. Nyt olen kuunnellut molemmat kolmeen kertaan ja lähtemättä tässä yksityiskohtaiseen analyysiin (ehkä kirjoitan sellaisen joskus myöhemmin)  pitää sanoa ,että pidän enemmän Hakulisen jälkeen tehdystä levystä Myrskyn Jälkeen. Sitä suosittelen syistä, joihin palaan joskus myöhemmin. En odottanut levyltä yhtään mitään ja siten aloinkin pitää siitä todella paljon!  Tämän vuoksi levyt ovat tärkeitä. Niihin voi palata vuosikymmenien jälkeenkin ja löytää uusia asioita niistä. Yllätyksiäkin tulee silloin tällöin ja minulle Myrskyn jälkeen  oli  tällainen erittäin positiivinen yllätys!  Totuus ei ole Vain Elämää estradilla, vaan totuus on levyissä ja keikoissa. Niiden perusteella tulee rehellisempi arvio siitä mihin artistit tai bändit ovat pystyneet ja mitä ne ovat todellisuudessa saavuttaneet.

Harri Huhtanen 2019      

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s