Legendaarisen The Band -yhtyeen entinen johtaja Robbie Robertson kuoli 9.elokuuta 2023 80-vuotiaana. Kuolinsyytä ei ilmoitettu.  Olin Belgian kiertomatkalla kun suru-uutinen julkaistiin.  Vaikka minun ikäpolveni soittajien kuolinuutisia tulee koko ajan, niin tämä kyllä pysäytti ja siksi tästä nyt kirjoitan. Robertson kun oli niin merkittävässä osassa Dylanin tarinassa huippuvuosina 1960- ja 1970-luvuilla.  

Vaikka Robertson teki joitain soololevyjäkin myöhempinä vuosina niin rock-historia tulee ensisijaisesti muistamaan hänet aina yhteistyöstä Bob Dylanin kanssa vuosina 1965-1976. Sen jälkeenkin he pysyivät hyvinä ystävinä, mutta eivät enää esiintyneet yhdessä.

Vuonna 1965 Dylan päätti siirtyä sähköiseen rokkiin, olihan hänen nuoruuden ihanteensa ollut Little Richard. Muutos oli niin raju, että  monien folk-puritanistien oli vaikea sitä hyväksyä. Kuten aina, Dylan kulki kuitenkin omaa tietään. Hän aloitti maailmankiertueen The Bandin kanssa Usassa syksyllä 1965 ja The Bandin johdossa oli silloin nimenomaa Robbie Robertson. Euroopassa keväällä 1966 keikat koostuivat kahdesta setistä. Aluksi Dylan esiintyi akustisesti, mutta toinen setti oli sähköinen. Se aiheutti buuauksia.  Mutta Dylan ja The Band eivät luovuttaneet eli koko kiertue ajettiin buuauksista huolimatta samalla kaavalla. Dylan oli sitä mieltä että historia kuitenkin osoittaisi hänen olleen suunnanmuutoksessaan oikeassa ja näinhän sitten tapahtuikin.    

Vuoden 1966 jälkeen Dylan piti pitkän tauon keikkailussa, mutta palasi lopulta vuonna 1974 The Bandin kanssa Usan kiertueelle. Pitkästä tauosta johtuen lippujen kysyntä ylitti moninkertaisesti tarjonnan. CBS julkaisi kiertueesta  albumin Before The Flood . Nimi viittasi bootleggareihin, jotka olivat alkaneet systemaattisesti äänittää Dylanin konsertteja vuoden 1974 kiertueella.

Vuonna 1976 Robbie Robertson päätti että oli aika laittaa The Bandin pillit pussiin. Yhtyeen muut jäsenet eivät pitäneet tästä päätöksestä.  Jäähyväiskeikka oli suuri tapaus ja vieraslista  oli uskomattoman hieno: Muddy Waters, Neil Young, Van Morrison jne.  Legendaarinen elokuvaohjaaja Scorcese  tallensi konsertin hienosti. Tallenne lähettiin jo 1970-luvulla Suomen TV:ssä ja muistaakseni sitä esitettiin myös suomalaisissa elokuvateattereissa.  Vuonna 1976 sekä Dylan että Robertson olivat uransa huipulla. Koko maailma seurasi heitä. Robertson vetäytyi kuitenkin valokeilasta Dylanin jatkaessa siitä mihin hän oli jäänyt.   

Harri Huhtanen 2023

Ukrainan sodan varjosta nousee onneksi myös taidekeskustelua.  Meillähän asiat on täällä Suomessa toistaiseksi hyvin, joten voimme puhua ja kirjoittaa myös jostain aivan muusta eli Dylanista tai tällä kertaa Dylanista ja Aki Kaurismäestä. Enpä olisi koskaan uskonut että nämä miehet kohtaavat Suomen mediassa, mutta niin vain kävi. Elämä on yllätyksiä täynnä.  Edlis Café-niminen Dylan -ryhmä on paljastanut että Dylanin viime vuonna tekemän maalauksen innoitajana on ollut Aki Kaurismäen elokuva , jonka yhdestä kohtauksesta maalaus on “kopioitu”.   Kaurismäkeen on oltu yhteydessä ja kysytty mitä hän ajattelee tapahtuneesta. Alla Akin akimainen vastaus:

”Ensin ajattelin, että jos olisin amerikkalainen, kynisin tuon sunnuntaimaalarin putipuhtaaksi tekijänoikeuksieni loukkauksesta. Ennakkotapauksia riittää! Sitten muistin, että en ole amerikkalainen, en edes ranskalainen, joten päättelin, ettei tuo keppikerjäläinen ole voinut kopiollaan rikastua, koska alkuperäinenkään kuva ei ollut herättänyt sen suurempia intohimoja taloudellisten piirien sijoittajaosioissa. Niinpä päätin ilahtua siitä, että niinkin tuntematon maalari on kiinnostunut näinkin tuntemattomasta elokuvasta”

Aiheesta tarkemmin Helsingin Sanomien artikkelissa: 

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008690633.html

Harri Huhtanen 2022

Vuosikausia odotetun Chronicles Vol.2 -kirjan sijaan Dylan julkaiseekin 60 esseen kokoelman, jonka nimeksi tulee The Philosophy of Modern Song. Kirjan luvataan ilmestyvän marraskuussa 2022.  

Ensimmäisenä uutisen julkaisi Pitchfork:  https://pitchfork.com/news/bob-dylan-announces-new-book-the-philosophy-of-modern-song/

Sen jälkeen uutinen levisi “viraalina” kaikkiin muihinkin rock-julkaisuihin. Laitan tähän vain muutamia tärkeimpiä (joista pystyy lukemaan koko artikkelin ilman rekisteröitymistä):

https://variety.com/2022/music/news/bob-dylan-book-philosophy-modern-song-1235199078/

https://exclaim.ca/music/article/bob_dylan_announces_new_book_of_essays_the_philosophy_of_modern_song

Bob Dylan Wrote 60+ Essays About Music For New Book The Philosophy Of Modern Song

(Kiitokset Suonnalle vinkistä !)

Harri Huhtanen 2022

No niin nyt on saatu tämäkin asia päätökseen. Jaques Levyn perikunta EI saa mitään korvauksia, koska New Yorkin tuomari katsoi, ettei Dylanin ja Levyn välinen sopimus voi mitenkään koskea tuloja, jotka Dylan saa hänelle kuuluvien tekijänoikeuksien myymisestä. Osapuolien välinen sopimus koskee vain lisenssimaksuja ja se on eri asia. Levyn asianajaja kääri varmaan tästä oikeudenkäynnistä mukavat rahat, vaikka hänen olisi pitänyt tietää ettei juttua voi voittaa. Sinänsä ehkä hyvä, että tällaisia ”kalasteluoikeudenkäyntejä” käydään, koska kansainvälisessä musiikkibisneksessä monet sopimusasiat ovat edelleen hämärän peitossa siksi ettei niitä suuremmassa määrin ole testattu oikeudessa. Viime vuosina erityisesti 1960- ja 1970-lukujen starojen oikeuksia on myyty niin paljon eteenpäin ja niin kovilla rahasummilla että oli odotettavissa että tämäntyyppisiä oikeudenkäyntejä tulee.  Aiheesta tarkemmin täällä:

https://www.nzherald.co.nz/entertainment/bob-dylan-wins-lawsuit-over-430m-sale-of-songs/RORTTGDOT4BQP5V5K7SFIT2YQI/

 Harri Huhtanen 2021

Kävin viikko sitten (30.6.21) katsomassa Messukeskuksen Dylan+Warhol -näyttelyn. Olin iloisesti yllättynyt!  Minullahan on alkuperäinen vuonna 1994 julkaistu Drawn Blank -taidekirja, jossa nämä teokset on katsottavissa alkuperäisinä lyijykynä ja hiilikynä -versioina ja kun nyt ne näki suurennettuina vesiväri- ja guassi-versioina niin ne heräsivät aivan uuteen elämään. Olin vaikuttunut! Toinen iloinen yllätys oli, että näyttelyssä sai vapaasti kuvata.  Otin valokuvat 19 taulusta sekä kaikista tekstitauluista, joissa valotettiin eri sarjojen sisältöä.  Teksteissä mainittiin että Dylan on saanut tauluihinsa vaikutteita saksalaiselta Ernst Ludwig Kirchneriltä (1880-1938) sekä ranskalaiselta Henri Matisselta (1869-1954).  Molemmat olivat alkuvaiheessa ekspressionisteja ja huonommin kävi Kirchnerin, jonka taidetta natsit pitivät rappiotaiteena ja hän joutui siksi pakenemaan fasistien haltuunsa kaappaamasta kotimaastaan puolueettomaan Sveitsiin, jossa hän sitten kuolikin vuonna 1938. Matisse oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olin joissain Keski-Eurooppalaisissa taidemuseoissa nähnyt hänen töitään ja lisäksi Suomen TV on lähettänyt joitain vuosia sitten dokumentin Matissesta. Tarkistin hänen töitään vielä netistä, jotten luottaisi vääriin muistikuviin. Ja kyllä; aivan oikein muistin: yhteys Dylanin taulujen ja Matissen töiden välillä on hyvin löyhä, ehkä sitä löytyy jonkin verran värisommitelmien valinnassa.  Sen sijaan Kirchnerin taulut, joita en ollut aikaisemmin nähnyt, olivat yllättävän samanlaisia kuin Dylanin.  Selvästikin Dylan on saanut melko paljon vaikutteita Kirchnerin tyylistä. Eli tämän vuoksi Dylania ei voi pitää kuvataiteen uudistajana, mutta pidin kovasti myös netissä näkemistäni kymmenistä Kirchnerin töistä eli sanotaanko niin että jos Dylan “kopioi” Kirchneriä niin on hän ainakin valinnut mainion taitelijan jolta ammentaa!                     

Harri Huhtanen 2021

En ole vielä itse ehtinyt käydä näyttelyssä, mutta useammat tuttuni ovat sen jo katsoneet ja sitä kautta olen saanut aiheesta paljon lisätietoja. Harmillisesti näyttelyssä ei ole painettua katalogia, joten tiedot teoksista pitää hankkia muilla tavoin. Dylanin maalauksissa ei ole edes vuosilukuja!  Aikaisemmista kirjoituksista tiedetään kuitenkin että Dylan on piirtänyt alkuperäiset luonnokset vuosien 1989-92 kiertueilla ja 2000-luvulla ne on sitten digitaalisesti suurennettu ja Dylan on tässä yhteydessä värittänyt piirrokset. Aiheesta tarkemmin Jean Ramsayn mainiossa kirjoituksessa:

Dylanin värityskirja ja nippu Warholin julisteita

Ja jos innostuitte nyt ostamaan näitä teoksia niin sitten vaan luottokortti esille ja ostoksia voi siis tehdä täällä:

https://www.castlefineart.com/art/q/~/artists/Bob_Dylan/statuses/In_Stock/min-width/18

(Kiitos vinkistä ja tiedoista Maria P:lle ja Jean R:lle!)

Harri Huhtanen 2021

Bob Dylan on harrastanut piirtämistä koko pitkän uransa ajan. Vähitellen hänen taideteoksensa ovat nousseet arvossa ja harrastelevan “sunnuntaipiirtäjän” status on Dylanin kohdalla muuttunut arvostetun kuvataitelijan statukseksi. Lisäksi olen havainnut selvää kehitystä Dylanin omintakeisessa tyylissä.  Koska en varsinaisesti ole kuvataiteiden asiantuntija ja koska jokainen kokee eri taiteilijoiden tyylin omalla tavallaan niin en yritäkään tässä kirjoittaa arvostelua Dylanin maalaustyylistä, vaan tyydyn kertomaan faktoja, jotka todennäköisesti eivät ole ainakaan suuren yleisön tiedossa, hardcore Dylan-harrastajat ovat eri juttu, he varmaan tietävät kaiken mitä tässä nyt tulen kirjoittamaan.

Dylan toi piirroksensa suuren yleisön nähtäville muistaakseni ensimmäisen kerran kesällä 1970 ilmestyneen ja aikanaan vähän turhankin innokkasti teilatun Self Portrait -albumin kansikuvassa joka ei saanut arvostusta kun ei kerran levykään ollut kriitikkojen mieleen. Seuraavan kerran Dylan esitteli piirroksiaan kolme vuotta myöhemmin ilmestyneessä Writings and Drawings -kirjassaan. Siitä tehtiin 1980-luvulla päivitettyjä painoksia. Vasta 1990-luvulla Dylan tuli rohkeasti suuren yleisön arvosteltavaksi pelkästään kuvataitelijana Drawn Blank -kirjassa (1994) jossa oli peräti 92 Dylanin lyijykynäpiirrosta. Kirjan esipuheessa Dylan itse kertoo että piirrokset olivat syntyneet  vuosien 1989-92 kiertueilla Euroopassa ja USA:ssa. Dylan kertoo esipuheessa myös piirrostekniikastaan ja mainitsee että kyseessä ovat tulevien maalauksien luonnokset. Kaikki Drawn Blank-piirrokset ovat mustavalkoisia, mutta 2000-luvulla Dylan toteutti sen mitä oli suunnitellut ilmeisesti aika pitkään eli piirroksia suurennettiin digitaalisesti ja niihin lisättiin värit, jolloin niistä tuli maalauksia, joita Dylan on myynyt useissa näyttelyissä ympäri maailmaa aika hyvään hintaan.  Jos joku haluaa sijoittaa taiteeseen niin näitä Dylanin tauluja kannattaisi nyt ostaa koska toistaiseksi ei ole tarvinnut olla miljönääri niitä ostaakseen. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. En usko että esimerkiksi Salvador Dalin (1904-89) maalauksia nykyään enää saa alle miljoonalla eurolla.  

Dylanin kuvataidetta ei ole aikaisemmin esitelty Suomessa, mutta nyt sekin puute korjaantuu kun huomenna (12.6.2021) Helsingin Messukeskuksessa avautuu Art Of Pop -näyttely jossa on esillä pop-taiteilija Andy Warholin töiden rinnalla Dylanin vuosien 1989-92 Original Drawn Blank -piirroksia.  Lisätietoja näyttelystä alla:

https://yle.fi/uutiset/3-11973658

https://tapahtumat.hel.fi/fi/events/helsinki:af4z47tppy

https://www.artofpop.fi/

Ja lippuja näyttelyyn voi ostaa täältä:

https://www.lippu.fi/artist/artofpop/

Harri Huhtanen 2021

Aasiassa Dylan on keikkaillut erittäin vähän Japania lukuunottamatta. Niinpä Aasian lehdistössä Dylanin merkkipäivä jäi kovin vähälle huomiolle. Jottei etsintäni olisi mennyt ihan hukkaan otin nyt poikkeuksellsiesti mukaan myös mielenkiintoisia aikaisemmin julkaistuja Dylan -artikkelia:

Telegraph India (Intia) – https://www.telegraphindia.com/culture/music/from-around-the-world-jokerman-in-rajasthani/cid/1816590

China Daily (Kiina) – https://www.chinadaily.com.cn/a/202008/31/WS5f4c4822a310675eafc5662a_2.html

Xinhuanet (Kiina) – http://www.xinhuanet.com/english/2019-09/23/c_138414464.htm

Korea Herald (Etelä-Korea) – http://www.koreaherald.com/view.php?ud=20170116000667&ACE_SEARCH=1

Lifestyle Inquirer (Filippiinit) –  https://lifestyle.inquirer.net/338372/how-come-bob-dylan-never-made-it-big-in-the-philippines/

Harri Huhtanen 2021