Pink Floydin ystäviä hemmotellan tänä ja ensi vuonna sillä syyskuussa Helsingissä esiintyy Brit Floyd ja tällä viikolla tuli tieto siitä että myös toinen maailmaa kiertävä Pink Floyd coverbändi tulee Suomeen ja peräti minikiertueelle. UK Pink Floyd Experiencellä on todella paljon keikkoja tänä vuonna ja ilmeisesti sama tahti jatkuu ensi vuonna sillä Turkuun he tulevat 15.tammikuuta 2025. Nämä liput ovat jo myynnissä ja lisäksi heillä on keikat Hyvinkäällä, Oulussa, Helsingissä ja Tampereella.
Tarkempia tietoja tästä bändistä löytyy alla olevan linkin avulla:
Kitaristi Damian Darlington perusti Brit Floyd -yhtyeen jo vuonna 2011. Jo tätä ennen hänellä oli ollut bändi nimeltään The Australian Pink Floyd Show. Nimiensä mukaisesti molemmat bändit keskittyivät esittämään Pink Floydin klassisia kappaleita. Darlington kertoo alkaneensa diggailla Pink Floydia jo vuonna 1979 ihastuttuaan The Wall -albumiin. Ensimmäisen kerran Pink Floydin keikalla hän oli vuoden 1988 A Momentary Lapse of Reason Tourilla. The Australian Pink Floyd Show -yhtye oli toiminnassa vuosina 1994-2011 ja sen jälkeen Darlington on jatkanut Brit Floydin nimissä Pink Floydin kappaleiden esittämistä. Darlington on siis muusikkoystäviensä kanssa esittänyt Pink Floydin kappaleita jo 30 vuoden ajan! Vuosi vuodelta bändi on tullut suositummaksi ja show entistä hienommaksi. Ticketmasterin tiedotteessa ilmoitettiin että bändi olisi tehnyt jo yli 1000 keikkaa ympäri maailmaa.
Brit Floyd esiintyi edellisen kerran Suomessa vuonna 2014 ja olin Turun keikalla joka oli hyvä. Nyt, 10 vuoden tauon jälkeen, Bändi tulee uudestaan Suomeen, mutta ilmeisesti vain yhdelle keikalle, joka on Helsingin Jäähallissa 24.syyskuuta 2024. Liput tulevat viralliseen myyntiin huomenna. Alla linkkejä joiden kautta näkee lisätietoja tulevasta keikasta:
Osa uuden Remixes-painoksen kirjasen kuvista on julkaistu jo vuonna 1977 alkuperäisen vinyylilevyn sisäaukeamalla.
Hienoa, että Suomestakin vielä löytyy aika monta Pink Floydin ystävää! Vuoden 1977 Animals -albumista julkaistu remiksattu versio ponkaisi heti ilmestymisensä jälkeen Suomen virallisen striimilistan sijaluvulle 22 ja odotetusti fyysisella albumilistalla sijoitus oli vielä parempi eli no.7. Tämä on merkittävää sikäli, että nyt kun olen kuunnellut nämä remiksaukset voin todeta, että aika yksi yhteen tämä uusi levy vastaa alkuperäistä levyä. Pieniä eroja löytyy soittimien paremmassa separaatiossa sekä yleissoundin jonkin asteisessa selkeytymisessä. Luulen kuitenkin että sokkotestissä ei välttämättä olisi helppo erottaa kumpi on uusi ja kumpi vanha miksaus. No, pääasia kai lienee että tämä hieno levy saatiin jollain verukkeella uudestaan markkinoille, koska jotenkin tämä taitaa teemoiltaan nyt olla vielä ajankohtaisempi kuin ilmestymisvuonna 1977.
Watersin tarina kun kietoutuu kolmen eläimen ympärille: Pigs, Dogs ja Sheeps. Levyn tarinasta on esitetty erilaisia tulkintoja enkä tässä nyt lähde niitä kovin seikkaperäisesti avaamaan. Kyse on yleisellä tasolla ihmisten välisistä suhteista ja vallankäytöstä. Osa ihmisistä on “lampaita”, joita häikäilemättömät “koirat” ja “siat” hallitsevat ja ohjailevat. Maailman pahuus syntyy siitä, että ihmiset antavat pahuuden hallita. Jotenkin näin tätä moniselitteistä ja vaikeaselkoista Watersin luomusta kai tulee tulkita. Kun tätä uusintapainosta alettiin vuosia sitten valmistella olisi Waters halunnut mukaan Mark Blaken aiheesta kirjoittaman pitkän esseen. Gilmourin mukaan teksti antoi kuitenkin varsin yksipuolisen kuvan levyn tekijöistä eli nosti liikaa Watersia esille ja jätti muut lähes statistien asemaan. Niinpä albumin uusintajulkaisu viivästyi monella vuodella ja lopulta päädyttiin kompromissiin, jossa esseen asemasta CD:n mukana tuli 27-sivuinen kirjanen, jossa oli 37 alkuperäisen kuvaussession kuvaa sekä vain pakolliset albumin julkaisutiedot. Ei siis mitään varsinaisia taustatekstejä. Harmi. Toisaalta Pink Floydista on julkaistu maailmalla lukuisia bändihistoriikkeja eli Animals -albumin syntyhistorian voi helposti tarkastaa niistä tai “hätätilassa” jopa Wikipediasta.
Nyt se viimeinkin tapahtuu! Jo vuonna 2018 tehdyt Animals -äänitteiden remiksaukset julkaistaan Pink Floydin virallisen sivuston mukaan 23. syyskuuta 2022 ja Deluxe-boksi ilmestyy karvalakkiversioiden jälkeen 7.lokakuuta 2022. Suomessa uusittua Animals -albumia myy ainakin Levykauppa Äx ja yllättäen he ilmoittavat, että heillä on jo varastossa 2018 Remixes levystä sekä LP- että CD-versioita? He siis myyvät sitä ennen kuin virallinen Pink Floyd-taho? Alla lisätietoja ja tilausosoitteita:
Kakkoskitaristi Lee Harris toteutti Kulttuuritalon konsertissa Echoes -kappaleen lokki-efektin kitaralla! En tiedä miten hän sen oikein teki, mutta ihme ja kumma se kuulosti samalta kuin lokkien kirkunta virallisella vuoden 1971 Echoes -äänitteellä.
Gary Kemp intoutui keikan keskivaiheilla pitämään ideologisen puheen, sellaisen joita ei yleensä kuulla rock-konserteissa. Hän ilmoitti että parhaat rocklevyt tehtiin 50 vuotta sitten ja odotti miten ylesiö reagoisi tähän väitteeseen. No, koska koolla oli yli 1000 Pink Floyd -fania ei ollut yllätys että Kempin väite sai raikuvat aplodit. Mutta sitten ilmeni, että Garyn väite olikin itse asiassa vain johdanto Nick Masonin esittelyyn eli Gary jatkoi sanomalla että on todella hienoa kun voi soittaa henkilön kanssa, joka on ollut itse mukana tuossa rockin 1960-luvun vallankumouksessa. Nick Mason oli aluksi hieman hämillään häneen kohdistuneesta huomiosta, koska PF -keikoilla hän oli yleensä ollut enemmänkin taustahahmona. Nyt kuitenkin hänen oli pakko reagoida siihen ,että koko Kulttuuritalon yleisö taputti hänelle seisaaltaan ja pitkään. Lopulta Nick nousi rumpupalliltaan ja noteerasi häneen kohdistuneet aplodit.
Vaikka pidän myös Syd Barrettin kappaleista niin minulle konsertin kohokohtia olivat legendaariset pitkät PF-instrumentaalit, joita en aikaisemmin ollut kuullut live-tilanteessa. Kotona olin toki kuunnellut kymmeniä kertoja näitä kappaleita ja lisäksi olin videoilta nähnyt useita eri live-versioita näistä kappaleita, mutta se omakohtainen live-kokemus oli tähän saakka puuttunut. Mutta nyt sain senkin! Ykkösetisssä kuultiin näitä legendaarisia pitkiä PF-kappaleita seuraavasti: One Of These Days, Atom Heart Mother ja Set The Controls Of The Sun. Väliajan jälkeen kakkossetissä kuultiin Interstellar Overdrive, Astronomy Domine ja setin lopussa upea versio Echoes -kappaleesta!Sitten encoressa illan kruunasi vielä hieno versio Saucerful Of Secrets -kappaleesta!
Basisti Guy Pratt ja kitaristi Gary Kemp vauhdissa Kultturitalon lavalla 19.5.22!
Koska Mason on ehtinyt soittaa bändinsä kanssa jo noin 100 keikkaa niin oli lupa odottaa hyvää keikkaa. Sen todella saimme! Joku voisi ajatella, että on vaikea yhdistää Syd Barrettin “keijukaismusiikkia” alkuvaiheen Pink Floydin avantgardistisiin ja pitkiin instrumentaalikappaleisiin. Mutta yleisön ja bändin reaktioista päätellen tällainenkin kokonaisuus kyllä toimii! SOS-bändin miehet selvästi nauttivat erityisesti Sydin kappaleiden esittämisestä. Yhdessä vaiheessa kitaristi Gary Kemp mainosti omaa podcastiaan, jossa hän haastattelee rocktähtiä. Sitten hän kysyi yleisöltä mikä on ollut paras esitys. Hän tarkoitti siis tuota podcastia, mutta joku yleisöstä luuli että kysyttiin konsertin toistaiseksi parasta kappaletta ja niinpä kaveri huusi Vegetable Man ! Se on Syd Barrettin julkaisematon kappale jonka SOS -bändi oli hetkeä aikaisemmin esittänyt. Vaikka tämä ei ollut mikään äänestys vaan yksittäinen huuto vaikutti siltä että Kulttuuritalon yleisö diggasi kovasti myös Sydin kappaleita, vaikka niissä on yksinkertaisempi rakenne ja niissä bändi ei oikeastaan päässyt näyttämään laadukasta intrumentaali -työskentelyään, joka todentui paremmin pitkissä PF -kappaleissa. Erityisen iloinen olin äänentoistosta. En muista koskaan kuulleeni Kulttuuritalolla niin hienosti toteutettuja soundeja. Bändin miksaaja todella osasi asiansa ja ilmeisesti SOS-bändillä on käytössään State Of Art -laitteisto. Vanhan hifistin korvaan erityisesti pidemmät instrumentaalikappaleet kuulostivat todella upeilta!
Nick Mason’s Saucerful Of Secrets (SOS) -bändi Kulttuuritalolla 19.5.22. Esiintyjät vasemmalta oikealle: Guy Pratt (basso), Mick Mason (rummut), Gary Kemp (kitara), Dom Beken (kosketinsoittimet). Tästä kuvasta puuttuu bändin toinen kitaristi Lee Harris.
Pitkä, lähes kolmen vuoden odotus, päättyi lopultakin torstaina 19.5.22 kun legendaarinen, jo 78-vuotias Pink Floyd (PF) -rumpali Nick Mason asteli joukkoineen lähes yhtä legendaarisen Kulttuuritalon lavalle. Sali oli jo pitkään ollut loppuunmyyty ja Koronan kurittama yleisö oli haltioissaan nähdessään lopultakin sankarinsa ilmielävänä. Verkkouutisissa jopa väitettiin, että lentokentälläkin olisi ollut PF -faneja häntä vastassa. Tosin jutussa ei ollut ainuttakaan kuvaa eli epäselväksi jäi miten moni fani oli Masonia vastassa kun tämä vasta toista kertaa elämässään saapui konsertoimaan Suomeen. Välispiikissään Mason jopa muisteli sitä että hän jo vuonna 1989 “lähes” esiintyi Helsingissä. Tällä hän viittasi PF:n vuoden 1989 kiertueeseen, jossa heille oli jo buukattu keikka Helsingin Olympiastadionille, mutta kun lippuja sinne myytiin “vain” 15000 kpl siirsi bändi keikkansa Lahden 10000 hengen Jäähalliin joka sitten ymmärrettävästi loppuunmyytiin alle aikayksikön, jopa niin että moni halukas jäi ilman lippua. Lahteen en minäkään saanut lippua ja niinpä tilanteeni on edelleen se, etten koskaan ole nähnyt PF:ia livenä. Enkä nähnyt nytkään, koska lavalla oli vain yksi alkuperäinen PF:n jäsen. Sen sijaan kuulin ison joukon PF:n hienoimpia kappaleita vuosilta 1967-72 ja sehän kyllä osittain korvasi “tuskan” siitä, ettei alkuperäistä PF:ää enää koskaan voi nähdä livenä, sillä kosketinsoittaja Richard Wright kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten ja lisäksi kitaristi David Gilmour ja basisti Roger Waters eivät ole vieläkään pystyneet sopimaan jo 1980-luvulla alkanutta riitaansa joka oli vähällä lopettaa PF:n tarinan.
Kulttuuritalo on perinteikäs ja hieno konserttipaikka, mutta vähän ongelmallinen jos paikka on loppuunmyyty, sillä talon palvelutilat eivät siinä tilanteessa enää tahdo riittää. Yleisen maskisuosituksen loputtua näkyi yleisön joukossa enää vain muutamia maskinkäyttäjiä. Yleisö oli enimmäkseen 40+ -ikäryhmän miehiä ja PF-paitoja näin yleisön päällä tällä kertaa enemmän kuin olen koskaan missään konsertissa nähnyt, niitä oli varmaan toista sataa! Vaikutti siltä, että satunnaiset konsertinkävijät olivat tällä kertaa saaneet tehdä tilaa tosifaneille. Ja koko konsertin ajan se näkyi ja kuului. Mason ja kumppanit taisivat itsekin olla yllättyneitä niin hurmioituneesta vastaanotosta täällä perä-pohjolassa, sillä bändin kosketinsoittaja Dom Beken innostui keikan lopussa jopa kuvaamaan yleisöä!
Nick Masonin Saucerful Of Secrets (SOS) -yhtye joutui Korona-pandemian vuoksi perumaan kaikki vuosien 2020 ja 2021 keikkansa. Samalla tuleva Helsingin keikkakin siirtyi alkuperäisestä päivämäärästä peräti kahdella vuodella. Tänä vuonna SOS pääsi kuitenkin viimeinkin jatkamaan vuonna 2019 pahasti kesken jäänyttä maailmankiertuettaan. Lähes kolmen vuoden pakollisen Korona -tauon jälkeen SOS aloitti vuoden 2022 kiertueen Dublinissa 13.4.2022 . Settilistaa oli jonkin verran uudistettu vuoden 2019 jälkeen. Alla mainitut kappaleet ovat mukana uusina:
Candy and a Currant Bun – tätä varhaista kappaletta Pink Floyd tai kukaan sen jäsenistä ei ole esittänyt vuoden 1967 jälkeen!
Burning Bridges – tätä vuoden 1972 Obscured by Clouds -albumin kappaletta Pink Floyd tai kukaan sen jäsenistä ei ole koskaan aikaisemmin esittänyt livenä.
Echoes – tätä vuoden 1971 Meddle -albumin kappaletta ei ole esitetty livenä vuoden 2006 jälkeen, jolloin Gilmour esitti sitä omalla kiertueellaan.
Dublinin jälkeen SOS on esiintynyt jo 20 kertaa Irlannissa, Englannissa ja Skotlannissa. 14.5.22 bändi konsertoi Tanskan Randersissa ja 16.5.22 Kööpenhamissa. 17.5.22 on vuorossa konsertti Oslossa ja jos mitään ihmeellistä ei tapahdu niin torstaina 19.5.2022 näemme vihdoinkin, kolmen vuoden odotuksen jälkeen, Masonin ja kumppanit Helsingin Kulttuuritalon lavalla!
Pink Floyd (PF) julkaisi vuonna 1994 albumin Division Bellja lähti viimeiselle kiertueelleen.Tosin ei varmaan kukaan silloin ajatellut että se jäisi bändin viimeiseksi kiertueeksi eikä edes vuonna 2022 ole täyttä varmuutta siitä että vuoden 1994 kiertue oli PF:n viimeinen kiertue. Tällä hetkellä PF:n muodostavat kitaristi Gilmour ja rumpali Mason, sillä kosketinsoittaja Wright kuoli 2008. Bändin teema-albumien kirjoittaja Waters on edelleen elossa ja hyvässä iskussa, mutta ongelmana on se, etteivät Gilmour ja Waters ole kyenneet sopimaan erimielisyyksiään ja siksi PF toimii vajaana.
Edellispäivänä (7.4.22) uutisoitiin että 28 vuoden jälkeen PF on tehnyt uutta musiikkia, joka julkaistaan perjantaina 8.4.22. Siinä mielessä uutinen tavallaan pitää paikkansa että vuonna 2014 julkaistu Endless River -albumi koostui pääasiassa Division Bellin ylijäämämateriaalista, tosin sitä työstettiin kyllä myös vuonna 2014, mutta siis täysin uudesta materiaalista ei silloin ollut kysymys.
Nyt Youtubessa ja digitaalisinglenä julkaistu Hey, Hey, Rise Up on siis täysin uutta musiikkia jonka Gilmour päätti julkaista PF:n nimissä. Laulaja on ukrainalainen BoomBox– bändin nokkamies Andriy Khlyvnyuk.
Erikoiseksi tämän julkaisun tekee se, että Andriy lauloi laulun Instagramissa Kiovassa ja Gilmour teki lauluun bändisovituksen Englannissa. Gilmour pyysi lupaa Andriyltä ja kun hän lopulta tavoitti miehen sairaalasta jossa tämä oli toipumassa sirpalevammasta niin Andriy oli erittäin iloinen että tällainen harvinainen asia osui hänen kohdalleen ja hän oli erittäin otettu siitä että legendaarinen bändi halusi käyttää hänen lauluaan. Lisäksi Gilmour kertoi hänelle että kaikki laulun tuotot menevät Ukrainan avustamiseen.
Syd Barrettia näyttelee Janne Laurila. Roger Waters hänen takanaan on Tomi Alatalo ja Nick Mason rummuissa on Antti Laukkarinen. Richard Wrightina nähdään avauskappaleessa Arnold Layne Kaisa Sarkkinen.
Juha Hurmeen kirjoittaman Syd Barrett -musiikkinäytelmän kestoaika on vain 60 minuuttia. Laulujen lomassa Pink Floyd-miehet Roger Waters (Tomi Alatalo) ja Nick Mason (Antti Laukkarinen) kertovat lyhyitä anekdootteja Sydin elämästä. Richard Wrightin ja Barrettin äidin kaksoisroolin näyttelee produktiossa Kaisa Sarkkinen . Kun juttujen lomassa Syd (Janne Laurila) ehtii lisäksi esittää peräti 13 lauluaan on selvää, että täysiverisestä näytelmästä ei voi olla kysymys eikä liioin konsertista, vaan pikemminkin esitys tuntuu keskittyvän siihen miksi Syd jouduttiin erottamaan Pink Floydista. Waters oli ratkaisijan roolissa erottamisessa ja kun ajattelee minkälaiseksi Pink Floydin musiikki myöhempinä vuosina kehittyi niin selvää kaikille lienee, että erottaminen ei ollut pahansuopaisuutta, vaan pakon sanelema tilanne. David Gilmour liitettiin bändin toiseksi kitaristiksi jo alkuvuodesta 1968 ja hänen tehtävänään oli paikata Sydiä keikoilla silloin kun hän ei soittanut vaikka olisi pitänyt soittaa. Näytelmä ei käsittele Sydin myöhempiä vaikeita eli vuosia 1968-72 jolloin hän yritti käynnistää soolouraansa. Gilmour auttoi Sydiä kahden vuonna 1970 julkaistun soololevyn koostamisessa. Näistä ensimmäinen, The Madcap Laughs saavutti pientä menestystäkin, mutta loppuvuodesta julkaistu Barrett jäi jo huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Tämän jälkeen Syd ei enää tehnyt uusia levyjä. Alkuperäisistä sessioista julkaisematta jääneistä kappaleista koottiin vielä 1988 Opel- niminen kokoelma. Sekään ei ollut mikään kaupallinen menestys, mutta Syd Barrett -fanit tervehtivät julkaisua ilolla, sillä se sisälsi muutamia todella hienoja, aikaisemmin julkaisemattomia esityksiä. Telakka Teatterin Barrett-produktiossa kuultiin Sydin säveltämiä lauluja aika kattavasti hänen lyhyeksi jääneeltä uraltaan: 4 oli peräisin Pink Floydin ajalta, 5 Madcapilta, 2 Barrettilta ja 2 Opelilta.
WINTERLUDE FINLAND 