Hienoa, että Suomestakin vielä löytyy aika monta Pink Floydin ystävää! Vuoden 1977 Animals -albumista julkaistu remiksattu versio ponkaisi heti ilmestymisensä jälkeen Suomen virallisen striimilistan sijaluvulle 22 ja odotetusti fyysisella albumilistalla sijoitus oli vielä parempi eli no.7. Tämä on merkittävää sikäli, että nyt kun olen kuunnellut nämä remiksaukset voin todeta, että aika yksi yhteen tämä uusi levy vastaa alkuperäistä levyä. Pieniä eroja löytyy soittimien paremmassa separaatiossa sekä yleissoundin jonkin asteisessa selkeytymisessä. Luulen kuitenkin että sokkotestissä ei välttämättä olisi helppo erottaa kumpi on uusi ja kumpi vanha miksaus. No, pääasia kai lienee että tämä hieno levy saatiin jollain verukkeella uudestaan markkinoille, koska jotenkin tämä taitaa teemoiltaan nyt olla vielä ajankohtaisempi kuin ilmestymisvuonna 1977.

Watersin tarina kun kietoutuu kolmen eläimen ympärille: Pigs, Dogs ja Sheeps. Levyn tarinasta on esitetty erilaisia tulkintoja enkä tässä nyt lähde niitä kovin seikkaperäisesti avaamaan. Kyse on yleisellä tasolla ihmisten välisistä suhteista ja vallankäytöstä. Osa ihmisistä on “lampaita”, joita häikäilemättömät “koirat” ja “siat” hallitsevat ja ohjailevat. Maailman pahuus syntyy siitä, että ihmiset antavat pahuuden hallita. Jotenkin näin tätä moniselitteistä ja vaikeaselkoista Watersin luomusta kai tulee tulkita. Kun tätä uusintapainosta alettiin vuosia sitten valmistella olisi Waters halunnut mukaan Mark Blaken aiheesta kirjoittaman pitkän esseen.  Gilmourin mukaan teksti antoi kuitenkin varsin yksipuolisen kuvan levyn tekijöistä eli nosti liikaa Watersia esille ja jätti muut lähes statistien asemaan. Niinpä albumin uusintajulkaisu viivästyi monella vuodella ja lopulta päädyttiin kompromissiin, jossa esseen asemasta CD:n mukana tuli 27-sivuinen kirjanen, jossa oli 37 alkuperäisen kuvaussession kuvaa sekä vain pakolliset albumin julkaisutiedot. Ei siis mitään varsinaisia taustatekstejä. Harmi. Toisaalta Pink Floydista on julkaistu maailmalla lukuisia bändihistoriikkeja eli Animals -albumin syntyhistorian voi helposti tarkastaa niistä tai “hätätilassa”  jopa Wikipediasta.                

Harri Huhtanen 2022 

Gary Kemp intoutui keikan keskivaiheilla pitämään ideologisen puheen, sellaisen joita ei yleensä kuulla rock-konserteissa. Hän ilmoitti että parhaat rocklevyt tehtiin 50 vuotta sitten ja odotti miten ylesiö reagoisi tähän väitteeseen. No, koska koolla oli yli 1000 Pink Floyd -fania ei ollut yllätys että Kempin väite sai raikuvat aplodit. Mutta sitten ilmeni, että Garyn väite olikin itse asiassa vain johdanto Nick Masonin esittelyyn eli Gary jatkoi sanomalla että on todella hienoa kun voi soittaa henkilön kanssa, joka on ollut itse mukana tuossa rockin 1960-luvun vallankumouksessa.  Nick Mason oli aluksi hieman hämillään häneen kohdistuneesta huomiosta, koska PF -keikoilla hän oli yleensä ollut enemmänkin taustahahmona. Nyt kuitenkin hänen oli pakko reagoida siihen ,että koko Kulttuuritalon yleisö taputti hänelle seisaaltaan ja pitkään. Lopulta Nick nousi rumpupalliltaan ja noteerasi häneen kohdistuneet aplodit.   

Vaikka pidän myös Syd Barrettin  kappaleista niin minulle konsertin kohokohtia olivat legendaariset pitkät PF-instrumentaalit, joita en aikaisemmin ollut kuullut live-tilanteessa. Kotona olin toki kuunnellut kymmeniä kertoja näitä kappaleita ja lisäksi olin videoilta nähnyt useita eri live-versioita näistä kappaleita, mutta se omakohtainen live-kokemus oli tähän saakka puuttunut.  Mutta nyt sain senkin!  Ykkösetisssä kuultiin näitä legendaarisia pitkiä PF-kappaleita seuraavasti: One Of These Days, Atom Heart Mother ja Set The Controls Of The Sun.  Väliajan jälkeen kakkossetissä kuultiin Interstellar Overdrive, Astronomy Domine ja setin lopussa upea versio Echoes -kappaleesta!   Sitten encoressa illan kruunasi vielä hieno versio Saucerful Of Secrets -kappaleesta!  

Text & Photo: Harri Huhtanen 2022

Koska Mason on ehtinyt soittaa bändinsä kanssa jo noin 100 keikkaa niin oli lupa odottaa hyvää keikkaa. Sen todella saimme! Joku voisi ajatella, että on vaikea yhdistää Syd Barrettin “keijukaismusiikkia” alkuvaiheen Pink Floydin avantgardistisiin ja pitkiin instrumentaalikappaleisiin. Mutta yleisön ja bändin reaktioista päätellen tällainenkin kokonaisuus kyllä toimii! SOS-bändin miehet selvästi nauttivat erityisesti Sydin kappaleiden esittämisestä.  Yhdessä vaiheessa kitaristi Gary Kemp mainosti omaa podcastiaan, jossa hän haastattelee rocktähtiä. Sitten hän kysyi yleisöltä mikä on ollut paras esitys. Hän tarkoitti siis tuota podcastia, mutta joku yleisöstä luuli että kysyttiin konsertin toistaiseksi parasta kappaletta ja niinpä kaveri huusi Vegetable Man !  Se on Syd Barrettin julkaisematon kappale jonka SOS -bändi oli hetkeä aikaisemmin esittänyt. Vaikka tämä ei ollut mikään äänestys vaan yksittäinen huuto vaikutti siltä että Kulttuuritalon yleisö diggasi kovasti myös Sydin kappaleita, vaikka niissä on yksinkertaisempi rakenne ja niissä bändi ei oikeastaan päässyt näyttämään laadukasta intrumentaali -työskentelyään, joka todentui paremmin pitkissä PF -kappaleissa. Erityisen iloinen olin äänentoistosta. En muista koskaan kuulleeni Kulttuuritalolla niin  hienosti toteutettuja soundeja. Bändin miksaaja todella osasi asiansa ja ilmeisesti SOS-bändillä on käytössään State Of Art -laitteisto. Vanhan hifistin korvaan erityisesti pidemmät instrumentaalikappaleet kuulostivat  todella upeilta!            

Text & photo: Harri Huhtanen 2022

Nick Masonin Saucerful Of Secrets (SOS) -yhtye joutui Korona-pandemian vuoksi  perumaan kaikki vuosien 2020 ja 2021 keikkansa. Samalla tuleva Helsingin keikkakin siirtyi alkuperäisestä päivämäärästä peräti kahdella vuodella. Tänä vuonna SOS pääsi kuitenkin viimeinkin jatkamaan vuonna 2019 pahasti kesken jäänyttä maailmankiertuettaan. Lähes kolmen vuoden pakollisen Korona -tauon jälkeen SOS aloitti vuoden 2022 kiertueen Dublinissa 13.4.2022 . Settilistaa oli jonkin verran uudistettu vuoden 2019 jälkeen. Alla mainitut  kappaleet ovat mukana uusina:

Candy and a Currant Bun – tätä varhaista kappaletta Pink Floyd tai kukaan sen jäsenistä ei ole esittänyt vuoden 1967 jälkeen!

Burning Bridges  – tätä vuoden 1972 Obscured by Clouds -albumin kappaletta Pink Floyd tai kukaan sen jäsenistä ei ole koskaan aikaisemmin esittänyt livenä.

Echoes – tätä vuoden 1971 Meddle -albumin kappaletta ei ole esitetty livenä vuoden 2006 jälkeen, jolloin Gilmour esitti sitä omalla kiertueellaan.

Dublinin jälkeen SOS on esiintynyt jo 20 kertaa Irlannissa, Englannissa ja Skotlannissa. 14.5.22 bändi konsertoi Tanskan Randersissa ja 16.5.22 Kööpenhamissa. 17.5.22 on vuorossa konsertti Oslossa ja jos mitään ihmeellistä ei tapahdu niin torstaina 19.5.2022 näemme vihdoinkin, kolmen vuoden odotuksen jälkeen, Masonin ja kumppanit Helsingin Kulttuuritalon lavalla!  

Harri Huhtanen 2022

Juha Hurmeen kirjoittaman Syd Barrett -musiikkinäytelmän kestoaika on vain 60 minuuttia. Laulujen lomassa Pink Floyd-miehet Roger Waters (Tomi Alatalo) ja Nick Mason (Antti Laukkarinen) kertovat lyhyitä anekdootteja Sydin elämästä. Richard Wrightin ja Barrettin äidin kaksoisroolin näyttelee produktiossa Kaisa Sarkkinen . Kun juttujen lomassa Syd (Janne Laurila) ehtii lisäksi esittää peräti 13 lauluaan on selvää, että täysiverisestä näytelmästä ei voi olla kysymys eikä liioin konsertista, vaan pikemminkin esitys tuntuu keskittyvän siihen miksi Syd jouduttiin erottamaan Pink Floydista. Waters oli ratkaisijan roolissa erottamisessa ja kun ajattelee minkälaiseksi Pink Floydin musiikki myöhempinä vuosina kehittyi  niin selvää kaikille lienee, että erottaminen ei ollut pahansuopaisuutta, vaan pakon sanelema tilanne. David Gilmour liitettiin bändin toiseksi kitaristiksi jo alkuvuodesta 1968 ja hänen tehtävänään oli paikata Sydiä keikoilla silloin kun hän ei soittanut vaikka olisi pitänyt soittaa. Näytelmä ei käsittele Sydin myöhempiä vaikeita eli vuosia 1968-72 jolloin hän yritti käynnistää soolouraansa. Gilmour auttoi Sydiä kahden vuonna 1970 julkaistun soololevyn koostamisessa. Näistä ensimmäinen, The Madcap Laughs saavutti pientä menestystäkin, mutta loppuvuodesta julkaistu Barrett  jäi jo huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Tämän jälkeen Syd ei enää tehnyt uusia levyjä. Alkuperäisistä sessioista julkaisematta jääneistä kappaleista koottiin vielä 1988 Opel- niminen kokoelma. Sekään ei ollut mikään kaupallinen menestys, mutta Syd Barrett -fanit tervehtivät julkaisua ilolla, sillä se sisälsi muutamia todella hienoja, aikaisemmin julkaisemattomia esityksiä. Telakka Teatterin Barrett-produktiossa kuultiin Sydin säveltämiä lauluja aika kattavasti hänen lyhyeksi jääneeltä uraltaan: 4 oli peräisin Pink Floydin ajalta, 5 Madcapilta, 2 Barrettilta ja 2 Opelilta.        

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022                  

Samoin kuin Syd Barrettin sielunmaisema oli 1960-luvun loppupuolella hämärän peitossa on hänestä Suomeen tehdyn musiikkinäytelmän kohtalo ollut pitkään epäselvä. Kevään 2020 esitykset peruttiin Koronan vuoksi. Syksyn 2020 esityksistä osa toteutui mutta viimeiset eivät ja tietenkin olin fiksuna varannut liput juuri joulukuun 2020 näytökseen joka ei sitten rajoitusten vuoksi toteutunutkaan. Kuvittelen silloin että syksyllä 2020 Korona olisi pahemmassa vaiheessa kuin loppuvuodesta ja siksi valitsin siirtolippuni joulukuulle. Se oli siis virhe, mutta onneksi sain uudet siirtoliput huhtikuulle 2021 ja niin siinä sitten kävi että jälleen keväällä 2021 Korona oli voimissaan ja kolmaskin yritys päästä näkemään esitys kariutui. Lippumyynnistä vastaava Petteri Aartolahti totesi tässä vaiheessa että paras vaihtoehto voisi olla vapaaliput vuoden 2022 loppuun saakka. Tämä oli erittäin reilua ja jäin uusien vapaalippujeni kanssa odottamaan tilanteen kehitymistä.  Syksyllä 2021 uusi yritys produktion esillepanoon sovittiin tapahtuvaksi helmikuussa 2022. Sekin oli lähellä mennä mönkään sillä joulukuussa 2021 Suomeen rantautunut Omikron variantti pani Koronan tartuntaluvut uusiksi eli kun aikaisemmin tartuntoja oli Suomessa ollut satoja päivässä niin  Omikron nosti luvut tuhansiin. Onneksi tämä virus aiheutti kuitenkin harvemmin sairaalahoidon tarvetta kuin aikaisemmat variantit eli helmikuun 2022 esitykset päästiin sittenkin toteuttamaan! Kahden vuoden odotuksen jälkeen olin sunnuntaina 13.2.2022 klo 17 lopultakin päässyt ”maaliin” eli istuin Telakka teatterin kolmannen kerroksen pienessä katsomossa ja esitys todella alkoi ja toteutui!  

Suurkiitos Petteri Aartolahdelle avusta koko tämän pitkän prosessin aikana!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022                  

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut Pink Floyd yllätti, ainakin minut, julkaisemalla loistavan 1965-1972 megaboksinsa perään uuden boksin, ei suinkaan huippuvuosistaan, vaan vuosista 1987-2019!  Mitä tapahtui vuosille 1973-1986, jotka monessakin mielessä muodostavat Pink Floydin uran huipun?  No, nyt vähitellen julkisuuteen tulee tietoja, joiden perusteella voidaan päätellä miksi huippuvuodet jäivät arkistosarjassa ainakin toistaiseksi väliin.  Waters on nimittäin hiljaittain paljastanut, että hänellä oli “rauhaneuvottelu” Gilmourin ja Masonin kanssa, mutta se ei johtanut mihinkään. Waters kertoi että he neuvottelivat muun muassa uusintajulkaisuista eivätkä päässeet yhteisymmärykseen asioista. Watersin uusin ulostulo liittyy Animals (1977) -albumin  vuoden 2018 remiksaukseen, jonka julkaisu on nyt viivästynyt jo usealla vuodella. Syyksi Waters ilmoittaa nyt sen, ettei Gilmour hyväksy uusintajulkaisun kansitekstejä, jotka on kirjoittanut Mark Blake. Waters valittaa myös että hänet on suljettu pois virallisesta, Gilmourin hallinnoimasta Pink Floyd-sivustosta, jolla on miljoonia lukijoita.  Niinpä hän julkaisi Blaken kiistanalaisen Animals -kansitekstin omalla nettisivustollaan 31.5.2021. Kirjoituksessa sinänsä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että Watersin rooli albumin luojana ehkä kuitenkin ylikorostuu. Gilmour, Mason ja Wright jäävät Blaken tekstissä lähes statisteiksi.  On totta, että Watersin rooli Animals-albumi luomisessa on erittäin keskeinen, sillä yhtä lukuunottamatta kaikki sävellykset ja tekstit ovat hänen kynästään lähtöisin. Lisäksi albumin kansitaide on Watersin ideoima, koska bändille eivät kelvanneet Hipgnosisin ehdotukset. Niinpä Waters esitti oman ideansa, joka hyväksyttiin.  Mutta kuten olen aikaisemmin todennut: tuskin Animalsista olisi tullut niin hienoa albumia kuin tuli ilman Gilmouria, Wrightia ja Masonia. Gilmour ja Wright pitkälti luovat tämän levyn erikoisen tunnelman.  Siksi kallistun siihen suuntaan, että Watersin pitäisi antaa Gilmourille, Wrightille ja Masonille enemmän tunnustusta, ainakin tässä tapauksessa. Mutta jokainen muodostaa oman mielipiteensä siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, ikävää vain etteivät vanhat herrat voi vieläkään sopia riitojaan. Sekä Waters että Gilmour ovat rockmusiikin merkittävämpiä tekijöitä ja he eroavat John Lennonista, George Harrisonista, Jimi Hendrixistä ja Jim Morrisonista siinä että molemmat ovat edelleen hengissä ja täysin työkykyisiä! Alla linkki Watersin sivuille, jossa hän avaa kiistan taustoja laajasti:

Animals – New mix update

 (Kiitos Suonna Konoselle uutisvinkistä!)

Harri Huhtanen 2021