Nick Mason’s Saucerful Of Secrets Kulttuuritalolla 19.5.2022! – osa 3

Kakkoskitaristi Lee Harris toteutti Kulttuuritalon konsertissa Echoes -kappaleen lokki-efektin kitaralla! En tiedä miten hän sen oikein teki, mutta ihme ja kumma se kuulosti samalta kuin lokkien kirkunta virallisella vuoden 1971 Echoes -äänitteellä.

Gary Kemp intoutui keikan keskivaiheilla pitämään ideologisen puheen, sellaisen joita ei yleensä kuulla rock-konserteissa. Hän ilmoitti että parhaat rocklevyt tehtiin 50 vuotta sitten ja odotti miten ylesiö reagoisi tähän väitteeseen. No, koska koolla oli yli 1000 Pink Floyd -fania ei ollut yllätys että Kempin väite sai raikuvat aplodit. Mutta sitten ilmeni, että Garyn väite olikin itse asiassa vain johdanto Nick Masonin esittelyyn eli Gary jatkoi sanomalla että on todella hienoa kun voi soittaa henkilön kanssa, joka on ollut itse mukana tuossa rockin 1960-luvun vallankumouksessa.  Nick Mason oli aluksi hieman hämillään häneen kohdistuneesta huomiosta, koska PF -keikoilla hän oli yleensä ollut enemmänkin taustahahmona. Nyt kuitenkin hänen oli pakko reagoida siihen ,että koko Kulttuuritalon yleisö taputti hänelle seisaaltaan ja pitkään. Lopulta Nick nousi rumpupalliltaan ja noteerasi häneen kohdistuneet aplodit.   

Vaikka pidän myös Syd Barrettin  kappaleista niin minulle konsertin kohokohtia olivat legendaariset pitkät PF-instrumentaalit, joita en aikaisemmin ollut kuullut live-tilanteessa. Kotona olin toki kuunnellut kymmeniä kertoja näitä kappaleita ja lisäksi olin videoilta nähnyt useita eri live-versioita näistä kappaleita, mutta se omakohtainen live-kokemus oli tähän saakka puuttunut.  Mutta nyt sain senkin!  Ykkösetisssä kuultiin näitä legendaarisia pitkiä PF-kappaleita seuraavasti: One Of These Days, Atom Heart Mother ja Set The Controls Of The Sun.  Väliajan jälkeen kakkossetissä kuultiin Interstellar Overdrive, Astronomy Domine ja setin lopussa upea versio Echoes -kappaleesta!   Sitten encoressa illan kruunasi vielä hieno versio Saucerful Of Secrets -kappaleesta!  

Text & Photo: Harri Huhtanen 2022

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets Kulttuuritalolla 19.5.2022! – osa 2

Basisti Guy Pratt ja kitaristi Gary Kemp vauhdissa Kultturitalon lavalla 19.5.22!

Koska Mason on ehtinyt soittaa bändinsä kanssa jo noin 100 keikkaa niin oli lupa odottaa hyvää keikkaa. Sen todella saimme! Joku voisi ajatella, että on vaikea yhdistää Syd Barrettin “keijukaismusiikkia” alkuvaiheen Pink Floydin avantgardistisiin ja pitkiin instrumentaalikappaleisiin. Mutta yleisön ja bändin reaktioista päätellen tällainenkin kokonaisuus kyllä toimii! SOS-bändin miehet selvästi nauttivat erityisesti Sydin kappaleiden esittämisestä.  Yhdessä vaiheessa kitaristi Gary Kemp mainosti omaa podcastiaan, jossa hän haastattelee rocktähtiä. Sitten hän kysyi yleisöltä mikä on ollut paras esitys. Hän tarkoitti siis tuota podcastia, mutta joku yleisöstä luuli että kysyttiin konsertin toistaiseksi parasta kappaletta ja niinpä kaveri huusi Vegetable Man !  Se on Syd Barrettin julkaisematon kappale jonka SOS -bändi oli hetkeä aikaisemmin esittänyt. Vaikka tämä ei ollut mikään äänestys vaan yksittäinen huuto vaikutti siltä että Kulttuuritalon yleisö diggasi kovasti myös Sydin kappaleita, vaikka niissä on yksinkertaisempi rakenne ja niissä bändi ei oikeastaan päässyt näyttämään laadukasta intrumentaali -työskentelyään, joka todentui paremmin pitkissä PF -kappaleissa. Erityisen iloinen olin äänentoistosta. En muista koskaan kuulleeni Kulttuuritalolla niin  hienosti toteutettuja soundeja. Bändin miksaaja todella osasi asiansa ja ilmeisesti SOS-bändillä on käytössään State Of Art -laitteisto. Vanhan hifistin korvaan erityisesti pidemmät instrumentaalikappaleet kuulostivat  todella upeilta!            

Text & photo: Harri Huhtanen 2022

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets Kulttuuritalolla 19.5.2022! – osa 1

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets (SOS) -bändi Kulttuuritalolla 19.5.22. Esiintyjät vasemmalta oikealle: Guy Pratt (basso), Mick Mason (rummut), Gary Kemp (kitara), Dom Beken (kosketinsoittimet). Tästä kuvasta puuttuu bändin toinen kitaristi Lee Harris.

Pitkä, lähes kolmen vuoden odotus, päättyi lopultakin torstaina 19.5.22 kun legendaarinen, jo 78-vuotias Pink Floyd (PF) -rumpali Nick Mason asteli joukkoineen lähes yhtä legendaarisen Kulttuuritalon lavalle. Sali oli jo pitkään ollut loppuunmyyty ja Koronan kurittama yleisö oli haltioissaan nähdessään lopultakin sankarinsa ilmielävänä. Verkkouutisissa jopa väitettiin, että lentokentälläkin olisi ollut PF -faneja häntä vastassa. Tosin jutussa ei ollut ainuttakaan kuvaa eli epäselväksi jäi miten moni fani oli Masonia vastassa kun tämä vasta toista kertaa elämässään saapui konsertoimaan Suomeen. Välispiikissään Mason jopa muisteli sitä että hän jo vuonna 1989 “lähes” esiintyi Helsingissä. Tällä hän viittasi PF:n vuoden 1989 kiertueeseen, jossa heille oli jo buukattu keikka Helsingin Olympiastadionille, mutta kun lippuja sinne myytiin “vain” 15000 kpl siirsi bändi keikkansa Lahden 10000 hengen Jäähalliin joka sitten ymmärrettävästi loppuunmyytiin alle aikayksikön, jopa niin että moni halukas jäi ilman lippua.  Lahteen en minäkään saanut lippua ja niinpä tilanteeni on edelleen se, etten koskaan ole nähnyt PF:ia livenä. Enkä nähnyt nytkään, koska lavalla oli vain yksi alkuperäinen PF:n jäsen. Sen sijaan kuulin ison joukon PF:n hienoimpia kappaleita vuosilta 1967-72 ja sehän kyllä osittain korvasi “tuskan” siitä, ettei alkuperäistä PF:ää enää koskaan voi nähdä livenä, sillä kosketinsoittaja Richard Wright  kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten ja lisäksi kitaristi David Gilmour ja basisti Roger Waters  eivät ole vieläkään pystyneet sopimaan jo 1980-luvulla alkanutta riitaansa joka oli vähällä lopettaa PF:n tarinan.  

Kulttuuritalo on perinteikäs ja hieno konserttipaikka, mutta vähän ongelmallinen jos paikka on loppuunmyyty, sillä talon palvelutilat eivät siinä tilanteessa enää tahdo riittää. Yleisen maskisuosituksen loputtua näkyi yleisön joukossa enää vain muutamia maskinkäyttäjiä. Yleisö oli enimmäkseen 40+ -ikäryhmän miehiä ja PF-paitoja näin yleisön päällä tällä kertaa enemmän kuin olen koskaan missään konsertissa nähnyt, niitä oli varmaan toista sataa! Vaikutti siltä, että satunnaiset konsertinkävijät olivat tällä kertaa saaneet tehdä tilaa tosifaneille. Ja koko konsertin ajan se näkyi ja kuului. Mason ja kumppanit taisivat itsekin olla yllättyneitä niin hurmioituneesta vastaanotosta täällä perä-pohjolassa, sillä bändin kosketinsoittaja Dom Beken innostui keikan lopussa jopa kuvaamaan yleisöä!        

Text & Photo: Harri Huhtanen 2022

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets livenä 2022!

Nick Masonin Saucerful Of Secrets (SOS) -yhtye joutui Korona-pandemian vuoksi  perumaan kaikki vuosien 2020 ja 2021 keikkansa. Samalla tuleva Helsingin keikkakin siirtyi alkuperäisestä päivämäärästä peräti kahdella vuodella. Tänä vuonna SOS pääsi kuitenkin viimeinkin jatkamaan vuonna 2019 pahasti kesken jäänyttä maailmankiertuettaan. Lähes kolmen vuoden pakollisen Korona -tauon jälkeen SOS aloitti vuoden 2022 kiertueen Dublinissa 13.4.2022 . Settilistaa oli jonkin verran uudistettu vuoden 2019 jälkeen. Alla mainitut  kappaleet ovat mukana uusina:

Candy and a Currant Bun – tätä varhaista kappaletta Pink Floyd tai kukaan sen jäsenistä ei ole esittänyt vuoden 1967 jälkeen!

Burning Bridges  – tätä vuoden 1972 Obscured by Clouds -albumin kappaletta Pink Floyd tai kukaan sen jäsenistä ei ole koskaan aikaisemmin esittänyt livenä.

Echoes – tätä vuoden 1971 Meddle -albumin kappaletta ei ole esitetty livenä vuoden 2006 jälkeen, jolloin Gilmour esitti sitä omalla kiertueellaan.

Dublinin jälkeen SOS on esiintynyt jo 20 kertaa Irlannissa, Englannissa ja Skotlannissa. 14.5.22 bändi konsertoi Tanskan Randersissa ja 16.5.22 Kööpenhamissa. 17.5.22 on vuorossa konsertti Oslossa ja jos mitään ihmeellistä ei tapahdu niin torstaina 19.5.2022 näemme vihdoinkin, kolmen vuoden odotuksen jälkeen, Masonin ja kumppanit Helsingin Kulttuuritalon lavalla!  

Harri Huhtanen 2022

PINK FLOYD julkaisi uutta musiikkia 28 vuoden tauon jälkeen!

Pink Floyd (PF) julkaisi vuonna 1994 albumin Division Bell  ja lähti viimeiselle kiertueelleen.  Tosin ei varmaan kukaan silloin ajatellut että se jäisi bändin viimeiseksi kiertueeksi eikä edes vuonna 2022 ole täyttä varmuutta siitä että vuoden 1994 kiertue oli PF:n viimeinen kiertue. Tällä hetkellä PF:n muodostavat kitaristi Gilmour ja rumpali Mason, sillä kosketinsoittaja Wright   kuoli 2008.  Bändin teema-albumien kirjoittaja Waters  on edelleen elossa ja hyvässä iskussa, mutta ongelmana on se, etteivät Gilmour ja Waters ole kyenneet sopimaan erimielisyyksiään ja siksi PF toimii vajaana.   

Edellispäivänä (7.4.22) uutisoitiin että 28 vuoden jälkeen PF on tehnyt uutta musiikkia, joka julkaistaan perjantaina 8.4.22.  Siinä mielessä uutinen tavallaan pitää paikkansa että vuonna 2014 julkaistu Endless River -albumi  koostui pääasiassa Division Bellin ylijäämämateriaalista, tosin sitä työstettiin kyllä myös vuonna 2014, mutta siis täysin uudesta materiaalista ei silloin ollut kysymys.

Nyt Youtubessa ja digitaalisinglenä julkaistu Hey, Hey, Rise Up  on siis täysin uutta musiikkia jonka Gilmour päätti julkaista PF:n nimissä. Laulaja on ukrainalainen BoomBox– bändin nokkamies  Andriy Khlyvnyuk.

Erikoiseksi tämän julkaisun tekee se, että Andriy lauloi laulun Instagramissa Kiovassa ja Gilmour teki lauluun bändisovituksen Englannissa.  Gilmour pyysi lupaa Andriyltä ja kun hän lopulta tavoitti miehen sairaalasta jossa tämä oli toipumassa sirpalevammasta niin Andriy oli erittäin iloinen että tällainen harvinainen asia osui hänen kohdalleen ja hän oli erittäin otettu siitä että legendaarinen bändi halusi käyttää hänen lauluaan. Lisäksi Gilmour kertoi hänelle että kaikki laulun tuotot menevät Ukrainan avustamiseen.

Harri Huhtanen 2022     

Syd Barrett – Teatteri Telakka, Tampere 13.2.2022 -osa 2

Syd Barrettia näyttelee Janne Laurila. Roger Waters hänen takanaan on Tomi Alatalo ja Nick Mason rummuissa on Antti Laukkarinen. Richard Wrightina nähdään avauskappaleessa Arnold Layne Kaisa Sarkkinen.

Juha Hurmeen kirjoittaman Syd Barrett -musiikkinäytelmän kestoaika on vain 60 minuuttia. Laulujen lomassa Pink Floyd-miehet Roger Waters (Tomi Alatalo) ja Nick Mason (Antti Laukkarinen) kertovat lyhyitä anekdootteja Sydin elämästä. Richard Wrightin ja Barrettin äidin kaksoisroolin näyttelee produktiossa Kaisa Sarkkinen . Kun juttujen lomassa Syd (Janne Laurila) ehtii lisäksi esittää peräti 13 lauluaan on selvää, että täysiverisestä näytelmästä ei voi olla kysymys eikä liioin konsertista, vaan pikemminkin esitys tuntuu keskittyvän siihen miksi Syd jouduttiin erottamaan Pink Floydista. Waters oli ratkaisijan roolissa erottamisessa ja kun ajattelee minkälaiseksi Pink Floydin musiikki myöhempinä vuosina kehittyi  niin selvää kaikille lienee, että erottaminen ei ollut pahansuopaisuutta, vaan pakon sanelema tilanne. David Gilmour liitettiin bändin toiseksi kitaristiksi jo alkuvuodesta 1968 ja hänen tehtävänään oli paikata Sydiä keikoilla silloin kun hän ei soittanut vaikka olisi pitänyt soittaa. Näytelmä ei käsittele Sydin myöhempiä vaikeita eli vuosia 1968-72 jolloin hän yritti käynnistää soolouraansa. Gilmour auttoi Sydiä kahden vuonna 1970 julkaistun soololevyn koostamisessa. Näistä ensimmäinen, The Madcap Laughs saavutti pientä menestystäkin, mutta loppuvuodesta julkaistu Barrett  jäi jo huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Tämän jälkeen Syd ei enää tehnyt uusia levyjä. Alkuperäisistä sessioista julkaisematta jääneistä kappaleista koottiin vielä 1988 Opel- niminen kokoelma. Sekään ei ollut mikään kaupallinen menestys, mutta Syd Barrett -fanit tervehtivät julkaisua ilolla, sillä se sisälsi muutamia todella hienoja, aikaisemmin julkaisemattomia esityksiä. Telakka Teatterin Barrett-produktiossa kuultiin Sydin säveltämiä lauluja aika kattavasti hänen lyhyeksi jääneeltä uraltaan: 4 oli peräisin Pink Floydin ajalta, 5 Madcapilta, 2 Barrettilta ja 2 Opelilta.        

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022                  

Syd Barrett – Teatteri Telakka, Tampere 13.2.2022 -osa 1

Vihdoinkin!

Samoin kuin Syd Barrettin sielunmaisema oli 1960-luvun loppupuolella hämärän peitossa on hänestä Suomeen tehdyn musiikkinäytelmän kohtalo ollut pitkään epäselvä. Kevään 2020 esitykset peruttiin Koronan vuoksi. Syksyn 2020 esityksistä osa toteutui mutta viimeiset eivät ja tietenkin olin fiksuna varannut liput juuri joulukuun 2020 näytökseen joka ei sitten rajoitusten vuoksi toteutunutkaan. Kuvittelen silloin että syksyllä 2020 Korona olisi pahemmassa vaiheessa kuin loppuvuodesta ja siksi valitsin siirtolippuni joulukuulle. Se oli siis virhe, mutta onneksi sain uudet siirtoliput huhtikuulle 2021 ja niin siinä sitten kävi että jälleen keväällä 2021 Korona oli voimissaan ja kolmaskin yritys päästä näkemään esitys kariutui. Lippumyynnistä vastaava Petteri Aartolahti totesi tässä vaiheessa että paras vaihtoehto voisi olla vapaaliput vuoden 2022 loppuun saakka. Tämä oli erittäin reilua ja jäin uusien vapaalippujeni kanssa odottamaan tilanteen kehitymistä.  Syksyllä 2021 uusi yritys produktion esillepanoon sovittiin tapahtuvaksi helmikuussa 2022. Sekin oli lähellä mennä mönkään sillä joulukuussa 2021 Suomeen rantautunut Omikron variantti pani Koronan tartuntaluvut uusiksi eli kun aikaisemmin tartuntoja oli Suomessa ollut satoja päivässä niin  Omikron nosti luvut tuhansiin. Onneksi tämä virus aiheutti kuitenkin harvemmin sairaalahoidon tarvetta kuin aikaisemmat variantit eli helmikuun 2022 esitykset päästiin sittenkin toteuttamaan! Kahden vuoden odotuksen jälkeen olin sunnuntaina 13.2.2022 klo 17 lopultakin päässyt ”maaliin” eli istuin Telakka teatterin kolmannen kerroksen pienessä katsomossa ja esitys todella alkoi ja toteutui!  

Suurkiitos Petteri Aartolahdelle avusta koko tämän pitkän prosessin aikana!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022                  

PINK FLOYD: Animals 2018 Remixes! -osa 1

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut Pink Floyd yllätti, ainakin minut, julkaisemalla loistavan 1965-1972 megaboksinsa perään uuden boksin, ei suinkaan huippuvuosistaan, vaan vuosista 1987-2019!  Mitä tapahtui vuosille 1973-1986, jotka monessakin mielessä muodostavat Pink Floydin uran huipun?  No, nyt vähitellen julkisuuteen tulee tietoja, joiden perusteella voidaan päätellä miksi huippuvuodet jäivät arkistosarjassa ainakin toistaiseksi väliin.  Waters on nimittäin hiljaittain paljastanut, että hänellä oli “rauhaneuvottelu” Gilmourin ja Masonin kanssa, mutta se ei johtanut mihinkään. Waters kertoi että he neuvottelivat muun muassa uusintajulkaisuista eivätkä päässeet yhteisymmärykseen asioista. Watersin uusin ulostulo liittyy Animals (1977) -albumin  vuoden 2018 remiksaukseen, jonka julkaisu on nyt viivästynyt jo usealla vuodella. Syyksi Waters ilmoittaa nyt sen, ettei Gilmour hyväksy uusintajulkaisun kansitekstejä, jotka on kirjoittanut Mark Blake. Waters valittaa myös että hänet on suljettu pois virallisesta, Gilmourin hallinnoimasta Pink Floyd-sivustosta, jolla on miljoonia lukijoita.  Niinpä hän julkaisi Blaken kiistanalaisen Animals -kansitekstin omalla nettisivustollaan 31.5.2021. Kirjoituksessa sinänsä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että Watersin rooli albumin luojana ehkä kuitenkin ylikorostuu. Gilmour, Mason ja Wright jäävät Blaken tekstissä lähes statisteiksi.  On totta, että Watersin rooli Animals-albumi luomisessa on erittäin keskeinen, sillä yhtä lukuunottamatta kaikki sävellykset ja tekstit ovat hänen kynästään lähtöisin. Lisäksi albumin kansitaide on Watersin ideoima, koska bändille eivät kelvanneet Hipgnosisin ehdotukset. Niinpä Waters esitti oman ideansa, joka hyväksyttiin.  Mutta kuten olen aikaisemmin todennut: tuskin Animalsista olisi tullut niin hienoa albumia kuin tuli ilman Gilmouria, Wrightia ja Masonia. Gilmour ja Wright pitkälti luovat tämän levyn erikoisen tunnelman.  Siksi kallistun siihen suuntaan, että Watersin pitäisi antaa Gilmourille, Wrightille ja Masonille enemmän tunnustusta, ainakin tässä tapauksessa. Mutta jokainen muodostaa oman mielipiteensä siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä, ikävää vain etteivät vanhat herrat voi vieläkään sopia riitojaan. Sekä Waters että Gilmour ovat rockmusiikin merkittävämpiä tekijöitä ja he eroavat John Lennonista, George Harrisonista, Jimi Hendrixistä ja Jim Morrisonista siinä että molemmat ovat edelleen hengissä ja täysin työkykyisiä! Alla linkki Watersin sivuille, jossa hän avaa kiistan taustoja laajasti:

 (Kiitos Suonna Konoselle uutisvinkistä!)

Harri Huhtanen 2021     

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets: Live At The Roundhouse (2020) -osa 2

Roger Waters vieraili Masonin SOS-bändin keikalla huhtikuussa 2019.

Nick Masonin SOS-bändi aloitti keikkailun Englannista tunnustelumielessä pienessä 500-paikkaisessa klubissa Dingwallsissa toukokuussa 2018. Englannin tunnustelukeikkojen jälkeen oli vuorossa Euroopan kiertue, joka alkoi syyskuussa 2018. Seuraavana vuonna olikin sitten jo vuorossa Pohjois-Amerikan kiertue joka alkoi maaliskuussa 2019 ja itse Roger Waterskin vieraili huhtikuussa bändin konsertissa.  Huhtikuun lopussa bändi siirtyi takaisin Eurooppaan ja esiintyi muun muassa Lontoon Roundhousessa 3.-4.5.2019. Nämä keikat päätyivät bändin esimmäiselle live-julkaisulle. Euroopan kiertue jatkui heinäkuun loppuun 2019.  Toistaiseksi viimeisen konserttinsa bändi soitti 27.7.2019 Varsovassa. Kiertueen oli tarkoitus jatkua 2020, mutta sitten tuli Korona ja “Lockdown”, joka pakotti bändit ja muusikot vetäytymään kammioihinsa.  

Tähän mennessä Masonin SOS-bändi on ehtinyt tehdä jo 73 keikkaa 16 eri maassa ja runsaan vuoden keikkaputken jälkeen bändin yhteissoitto on komeaa kuultavaa.   Masonin piti bändeineen tulla uudestaan Eurooppaan ja myös Suomeen kesäkuussa 2020, mutta Korona tuli väliin ja debyyttikeikkaa on siirretty  vuodella eli jos kaikki menee hyvin ja ihmiset ehditään rokottaa kevään 2021 aikana, näemme Masonin ilmielävänä bändeineen 8.6.2021 Helsingin legendaarisessa Kulttuuritalossa.

Korona vaikutti jopa SOS-bändin ensimmäisen levyn julkaisuun, sillä Roundhouse -levy piti alunperin julkaista jo maaliskuussa 2020, mutta julkaisu siirtyi puolella vuodella ja levy ilmestyi vasta syyskuun loppupuolella 2020. Onneksi mukana tuli myös live -DVD, jonka avulla voi virtuaalisesti kokea sen mitä on olla SOS-bändin keikalla!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020

Nick Mason’s Saucerful Of Secrets: Live At The Roundhouse (2020) -osa 1

Pink Floyd -rumpali Nick Masonin SOS -bändin ensimmäinen albumi on nyt julkaistu. Mukana tulleessa vihkosessa oli onneksi aika hyvä selostus siitä miten bändi syntyi, sillä bändin jäsenten haastatteluista ilmenee, ettei Mason ollut aloitteellinen bändin perustamisessa, kuten vuoden 2018 uutisissa annettiin ymmärtää. Alunperin idea tuli kitaristi Lee Harrisilta, joka oli kyllästynyt Ranskan talonsa remontointiin ja halusi takaisin soittamaan live-yleisölle, kuten yleensä kaikki itseään kunnioittavat kitaristit haluavat. Harris tunsi basisti Guy Prattin, joka oli soittanut Pink Floydin kiertueilla ja uudestaan 2000-luvulla David Gilmourin kanssa.  Hän pyysi Prattia ehdottamaan Masonille että he perustaisivat bändin joka soittaisi vain Pink Floydin alkuaikojen materiaalia.  Mason innostui ajatuksesta ja bändiin pyydettiin lisäksi kosketinsoittaja Dom Beken, joka oli aikaisemmkin työskennellyt Pink Floydin legendaarisen kosketinsoittajan Richard Wrightin kanssa ja tunsi siksi hänen soittotyylinsä.  Bändin laulajaksi valittiin Spandau Balletissa aikaisemmin vaikuttanut kitaristi-laulaja Gary Kemp.

Viisimiehinen bändi aloitti harjoittelut jo marraskuussa 2017, vaikka aikaisemmin oli tiedotettu (ja Wikipediassa lukee edelleen näin) että bändi perustettiin 2018. Bändin nimeksi annettiin Saucerful Of Secrets (SOS) Pink Floydin toisen albumin kunniaksi. Harjoitukset jatkuivat koko alkuvuoden 2018 ja vasta huhtikuussa Mason julkaisi uutisen uudesta bändistään. Tosin tämäkin oli taas uutistoimistojen käyttämä termi. Nyt julkaistulla albumilla SOS -bändin jäsenet sanovat, että bändi on demokraattinen eli sillä ei ole yksittäistä johtajaa ja soitettavat kappaleet valitaan yhdessä. Ainoa rajoitus on Masonin veto-oikeus eli jos hän ilmoittaa ettei hän halua soittaa jotain kappaletta, ei bändi ota sitä ohjelmistoonsa, mutta toisin päin on niin, että Mason ei sanele mitä soitetaan vaan bändi ehdottaa biisejä.  Ilmeisesti yhteisesti on kuitenkin sovittu siitä ettei soiteta mitään Dark Side Of The Moonin (1973) aikaista tai sitä myöhempää tuotantoa.  Kuten mahtava Pink Floyd -boksi The Early Years 1965-1972  (2016) osoitti tästä lyhyestä seitsemän vuoden jaksosta riittää kuitenkin ammennettavaa todella pitkäksi aikaa. Bändi arvioikin soittaneensa toistaiseksi vasta alle 15% noina vuosina julkaistuista Pink Floyd kappaleista!  

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2020