Gary Kemp intoutui keikan keskivaiheilla pitämään ideologisen puheen, sellaisen joita ei yleensä kuulla rock-konserteissa. Hän ilmoitti että parhaat rocklevyt tehtiin 50 vuotta sitten ja odotti miten ylesiö reagoisi tähän väitteeseen. No, koska koolla oli yli 1000 Pink Floyd -fania ei ollut yllätys että Kempin väite sai raikuvat aplodit. Mutta sitten ilmeni, että Garyn väite olikin itse asiassa vain johdanto Nick Masonin esittelyyn eli Gary jatkoi sanomalla että on todella hienoa kun voi soittaa henkilön kanssa, joka on ollut itse mukana tuossa rockin 1960-luvun vallankumouksessa.  Nick Mason oli aluksi hieman hämillään häneen kohdistuneesta huomiosta, koska PF -keikoilla hän oli yleensä ollut enemmänkin taustahahmona. Nyt kuitenkin hänen oli pakko reagoida siihen ,että koko Kulttuuritalon yleisö taputti hänelle seisaaltaan ja pitkään. Lopulta Nick nousi rumpupalliltaan ja noteerasi häneen kohdistuneet aplodit.   

Vaikka pidän myös Syd Barrettin  kappaleista niin minulle konsertin kohokohtia olivat legendaariset pitkät PF-instrumentaalit, joita en aikaisemmin ollut kuullut live-tilanteessa. Kotona olin toki kuunnellut kymmeniä kertoja näitä kappaleita ja lisäksi olin videoilta nähnyt useita eri live-versioita näistä kappaleita, mutta se omakohtainen live-kokemus oli tähän saakka puuttunut.  Mutta nyt sain senkin!  Ykkösetisssä kuultiin näitä legendaarisia pitkiä PF-kappaleita seuraavasti: One Of These Days, Atom Heart Mother ja Set The Controls Of The Sun.  Väliajan jälkeen kakkossetissä kuultiin Interstellar Overdrive, Astronomy Domine ja setin lopussa upea versio Echoes -kappaleesta!   Sitten encoressa illan kruunasi vielä hieno versio Saucerful Of Secrets -kappaleesta!  

Text & Photo: Harri Huhtanen 2022