The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 4

doorsisleofwight1970jimOlen nyt kuunnellut Doorsien Isle Of Wight CD:n viidesti ja nyt voin sen sanoa: tämä on mitä parhain Doors-testi henkilölle, joka ei ole aikaisemmin kuunnellut Doorsia.  Doorsiin tutustuminen kannattaa aloittaa tästä levystä. Jos tämä levy ei  innosta, niin voi unohtaa Doorsit kokonaan, sillä tällä levyllä on kuultavissa melkein KAIKKI  se minkä perusteella bändi on ainutlaatuinen! Tietenkin nykyisenä digi-aikana miettii että onko Isle Of Wight -äänitettä ”tohtoroitu”. Doorsien ensimmäinen live-levy Absolutely Live (1970)  kun oli koostettu useasta eri konsertista, jopa niin että saman kappaleen sisällä oli käytetty eri konserttien ääniteitä leikkaa-liimaa -tekniikalla!  Kun tarkkaan kuuntelee Absolutely Livea, kuulee että näin on tehty, mutta Isle Of Wight taltiointi vaikuttaa ”aidolta” eli ettei sitä olisi räätälöity muiden konserttiäänitteiden avulla.

Koko bändi on huikeassa vedossa tällä keikalla!  Jim Morrison tulkitsee upeasti Doorsien klassikkokappaleet. Manzarek (kosketinsoittimet), Krieger (sähkökitara) ja Densmore  (rummut) suoriutuvat kaikki erinomaisesti omasta osuudestaan.  Täydellinen keikka ja upea taltiointi! Ainoa mikä ihmetyttää on se miksi tämän keikan virallista julkaisua jouduttiin odottamaan yli 47 vuotta!

Harri Huhtanen 2018

Mainokset

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 3

Isle-of-Wight-Festival1970

The Doorsia ei enää ole.  Jim Morrison kuoli 1971. Ray Manzarek kuoli 2013. Doorsien perintö elää enää äänitteissä. Kun on seurannut bändiä kymmeniä vuosia, on jokainen uusi julkaisu jännittävä elämys. Vaikka Doors soitti viimeisen keikkansa joulukuussa 1970, on heiltä ilmestynyt ”uusia” levyjä tasaiseen tahtiin vielä 2000-luvullakin. Tämä on mahdollista vain siksi, että vuodesta 1967 lähtien bändin tärkeimmät keikat äänitettiin. Doorsien studioäänittäjä Bruce Botnick  on sitten näitä äänitteitä hionut 2000-luvulla ja monet näistä konserteista on julkaistu virallisina versioina Rhino -yhtiön kautta. Mutta Doorsien suurin ja kolmanneksi viimeisin keikka on odottanut julkaisuaan vuosikymmenet. Viime vuonna kuollut Murray Lerner (1927-2017)  kuvasi ryhmineen koko vuoden 1970 Isle Of Wightin festivaalin ja julkaisi siitä elokuvan, josta Doorsien konsertti jätettiin pois.  Lisäksi Columbia äänitti koko festivaalin siirrettävällä Pye Records äänitysyksiköllä. Silti vasta nyt, 48 vuotta tapahtuman jälkeen, Doorsien osuus julkaistaan virallisesti!  Jännitystä lisäksi luonnollisesti se, että esimerkiksi kuuluisan Doors-biografin Greg Shaw’n  hakuteoksessa annettiin ymmärtää ettei Doorsien keikka Isle Of Wightissa mennyt ihan nappiin.  Mutta onneksi on nämä nauhat!  Ja onneksi nämä on hyvin restauroitu!  Pelko pois. Voin nyt, koko CD:n kuunneltuani, sanoa että äänite on ensiluokkainen ja bändi on hyvässä vedossa. Jim Morrison panee parastaan valtavan yleisömeren edessä (väitetään että paikalla oli peräti 600 000 katsojaa!).

Harri Huhtanen 2018       

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 2

isle of wight 1970

Doorsien konserttisopimus koski esiintymistä 29.8.1970, mutta rockpiireissä ei olla kovin tarkkoja työajoista eli käytännössä Doorsien vuoro tuli vasta klo 02 eli oltiin jo hyvän matkaa seuraavan päivän puolella eli koko setti soitettiin itse asiassa 30.8.1970. Uudella DVD:llä pitäisi olla leikkaamaton konsertti. DVD:llä setin kesto on 84 minuuttia. Valojen suhteen oli myös sekaannusta, koska bändille ei oltu kerrottu että heidän pitäisi tuoda omat valolaitteet mukaan ja niinpä koko konsertti soitettiin pelkän punaisen spottivalon varassa!  Ennakkotietojen mukaan DVD:llä on myös 17 minuutin kestoinen dokumentti.

Harri Huhtanen 2017

The Doors: Isle Of Wight 1970, osa 1

doorsisleofwight1970En usko että edes Jim Morrison tiesi esiintyvänsä 29.elokuuta 1970 viimeistä kertaa Euroopassa. The Doors oli yksi superbändeistä, jotka oli kiinnitetty valtavat mittasuhteet saaneelle Isle Of Wightin festivaalille. Alun perin tämän keikan oli tarkoitus toimia lähtölaukauksena bändin toiselle Euroopan kiertueelle. Keikkoja oli jo sovittu syyskuuksi 1970 Montreuxiin, Kööpenhaminaan, Bremeniin, Roomaan, Milanoon ja Pariisiin. Kaikki nämä keikat jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, koska Jim Morrisonin piti olla paikalla Miamissa kuultavana oikeudenkäynnissä, joka liittyi siihen oliko hän käyttäytynyt epäsiveellisesti konsertissaan. Tämän jälkeen alkuperäinen The Doors nähtiin keikkalavalla enää kaksi kertaa: Dallasissa (11.12.70) ja New Orleansissa (12.12.70). Helmikuussa 1971 bändi sai valmiiksi L.A. Womanin, joka jäi heidän viimeiseksi levykseen  Jim Morrisonin kanssa. Tosin Jim Morrisonin lähtiessä 15.huhtikuuta 1971 Pariisiin ei kukaan vielä tietänyt, ettei hän koskaan palaisi siltä matkaltaan.

Thre Doorsien viimeistä Euroopan keikkaa Isle Of Wight -festivaaleilla ei ole koskaan julkaistu virallisesti, vaikka se taltioitiin. Nyt tämäkin puutos ollaan korjaamassa, sillä Eagle Rock Entertainment on julkaisemassa 23.helmikuuta 2018 CD:n ja DVD:n / Blu-Ray:n, jolla viimeinkin kuullaan ja nähdään tämä historiallinen keikka.

(jatkuu / continues…)

Harri Huhtanen 2017     

Jim Morrisonin ennustus!

Alla olevan kirjoituksen julkaisin GOE:ssa 2001. Tekstissä mainittu kolmiosainen The Doors -artikkeli ilmestyi vuosituhannen vaihteessa RARE-lehdessä.  

540x293_20140410_d7f32b32513da50711f0af52f79ffe8c_png

Minusta Jim Morrison oli visionääri. Minuun teki syvän vaikutuksen kun 
 The Doors -artikkelin loppuosaa kirjoittaessani sain käsiini mm. erään 
amerikkalaisen tv-dokumentin (1969), jossa Jim Morrison uskomattoman hienolla 
tavalla ennusti 1990/2000-luvun musiikin. Ei  hän voinut silloin mitenkään tietää 
tietokoneiden yleistymistä  (koska kukaan ei voinut SILLOIN uskoa siihen) tai 
musiikin muuttumista sellaiseksi kuin se muuttui.  Päinvastoin hippiaate, 
vasemmistolaisuuden  voittokulku jne. viittasivat tuolloin aivan toisenlaiseen 
tulevaisuuteen.  Mutta jotenkin Jim kaikesta siitä huolimatta jo silloin visioi 
mielessään mitä todellisuudessa tapahtuisi 30 vuoden kuluttua! Noihin aikoihin 
Jim äänitti myös kappaleen ROCK IS DEAD, mutta se jäi arkistojen kätköihin yli
20 vuoden ajaksi.

Harri Huhtanen 2001

The Doors Helsingin Kulttuuritalolla 26.6.2007! -take 1

Helsingin Kulttuuritalo valmistui 1958. Monet legendaariset artistit mukaan lukien Led Zeppelin ja Jimi Hendrix ovat esiintyneet siellä vuosikymmenien varrella. Talon historiaa voi opiskella täältä:   http://kulttuuritalo.fi/tietoa-talosta/talon-historia/

Johdanto: Tämän jutun otsikko on tietysti valheellinen ja tavoittelee ILTA-SANOMIEN lööppimeininkiä. Totta on kuitenkin se, että tuollainen keikka järjestettiin ja soittamassa oli sentään kaksi alkuperäistä Doors -miestä. Lisäksi kuultiin aika monta, aika hyvää versiota alkuperäisisistä Doors biiseistä. En silloin vuonna 2007 tietänyt ,että se oli ensimmäinen ja viimeinen Doors-konserttini, sillä 2013 Manzarek kuoli ja nyttemmin bändistä ovat elossa enää rumpali ja kitaristi, jotka näillä näkymin eivät ole lähtemässä tekemään yhteistyötä.

Ennakkouutinen konsertista KALEVASSA vuonna 2007:   The Doorsin alkuperäisjäsenistä koottu bändi saapuu esiintymään Helsinkiin. Riders On The Storm soittaa The Doorsin hittejä kesäkuun 26. päivänä Kulttuuritalolla. Yhtyeen perustivat viisi vuotta sitten The Doors -miehet Ray Manzarek ja Robby Krieger. Mukana ovat Fuelista tuttu laulaja Brett Scallions, basisti Phil Chen ja rumpali Ty Dennis.  Yhtyeen musiikki perustuu The Doorsin hitteihin ja esiintymisiä on ylistetty uskomattomiksi. Tänä vuonna tuli täyteen 40-vuotta siitä, kun Venice Beachilta kotosin olevan The Doorin debyyttialbumi julkaistiin. Helmikuussa 2007 The Doors palkittiin Lifetime Achievement Grammy Awardilla ja yhtye sai oman tähden The Hollywoodin Walk of Famelle. Konsertti pidetään Helsingissä Kulttuuritalolla. 47 euron hintaiset liput tulevat myyntiin Lippupalveluun tiistaina 22. toukokuuta.

(Kuvassa vasemmalta oikealle: rumpali Dennis, laulaja Scallions, kosketinsoittaja Manzarek, kitaristi Krieger, basisti Chen)

10_9_09_doors_backstage_kabik-721-570”Hupsista! Kohta viisi vuotta on kulunut keikasta ja se arvostelu on edelleen kirjoittamatta! Enkä taida kirjoittaa sitä nytkään.  Eilen kuitenkin, uutta Doorsien konserttilevyä kuunnellessani, keikka palasi taas muistiini ja päätin että perinteisen keikkarvostelun sijaan voisinkin laittaa tänne sellaisia ”snipettejä” eli pieniä muistikuvia sieltä sun täältä.
Tässä tulee siis yksi niistä…

Asuin Presidentti hotellissa, lähellä Rautatieasemaa ja Kampin keskusta. Yllätykseni oli todella suuri kun hotellin ulko-ovella, taksia odotellessani, huomasin ,että aivan viereeni seisomaan tulivat legendaariset Doors -miehet kosketinsoittaja Ray Manzarek ja kitaristi Robby Krieger! En todellakaan tiennyt ,että he asuivat samassa hotellissa! Olin valinnut Presidentin, koska siellä oli erittäin edullinen kesätarjous, täysin hämärän peitossa minulle oli miksi he olivat päättäneet majoittua samaan hotelliin, tuskin heillä rahat niin tiukassa olivat että he kesätarjousten perässä juoksivat! Ehkäpä hotellin nimi kuulosti heistä niin hienolta, että he olivat siksi valinneet sen.

doorsMinulla ei ollut mukanani yhtään Doors-vinyyliä eli en voinut pyytää miehiltä nimmareita ja kun olin ensi hämmästyksestäni toipunut, oli heidän seuraansa jo tunkeutunutkin kaksi nuorta fania, jotka heittivät jotain juttua Manzarekin kanssa. Sitten molemmat autot tulivat. Manzarek ja Krieger, ja taisi siinä olla pari muutakin bändin seurueen jäsentä, nousivat sellaiseen isoon pakettiautoon, jossa oli muistaakseni tummennetut lasit. Minä puolestani nousin ihan tavalliseen taksiin.  Siinä siten köröttelin koko matkan Doors-miesten auton vanavedessä. Kulttuuritalolla taksini pysäköi Doors-miesten auton perään ja laskua maksaessani näin kuinka Manzarek ja kumppanit nousivat autossa ja ulkona heidät piiritti heti parinkymmenen fanin lauma. Kun itse pääsin autosta ulos olivat he jo siirtyneet kulttiksen sisätiloihin.  Siitä jäi vähän epätodellinen fiilis, mutta vaikka en ehtinyt puhua heidän kanssaan on tapaus kuitenkin sellainen mieluisa ”matkamuisto” jota on kiva vaalia!”

Alkuperäinen artikkeli: Harri Huhtanen  2012   

Johdanto-osa: 20160530hh

The Doors (1965-1970)

image

Tämän blogin ensimmäisessä viestissä (2.4.16) pohdin sitä mitä rock on. Doorsien kohdalla ei asiaa tarvitse pohtia, sillä heidän musiikkinsa oli rockia 100%:sti ja välillä vähän sen ylikin! Vaikka koko bändi oli erinomainen, on selvää että   JIM MORRISON oli bändin keulakuva. Jim Morrison alkoholisoitui jo nuorena, mutta tämä ei estänyt häntä tekemästä kymmeniä loistavia keikkoja josta todisteena on 2000-luvulla julkaistu BRIGHT MIDNIGHT RECORDS -sarja johon on koottu parhaita virallisesti äänitettyjä keikkoja, joista bändin toiminta-aikana julkaistiin vain jälkieditoituja koosteita. BMR-sarjassa keikat on julkaistu kokonaisina, mikä tavallaan mahdollistaa sen että kuulija pääsee aikakoneella suoraan aidolle Doors -keikalle jota virallisesti julkaistu ABSOLUTELY LIVE ei missään tapauksessa ollut, koska se oli koottu useasta eri keikasta ja lisäksi kappaleita oli editoitu rankalla kädellä. Sama koskee 1980- luvun ja jopa 1990-luvun Doors live-albumeita, ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän editoituja. Onneksi Manzarek ja kumppanit päättivät kunnioittaa aitoa Doors perinnettä ja julkaisivat 2000-luvulla joukon alkuperäisiä Elektran live-äänitteitä  kokonaisuudessaan. Doorsit tekivät joukon uskomattoman hienoja levyjä, mutta bändin uusimmat, kokonaisiin konsertteihin keskittyvät julkaisut ovat myös ainutlaatuisia.

Jim veti yleisöä puoleensa magneetin tavoin, koska hän oli niin arvaamaton. Keikalle tullessa yleisö ei koskaan tiennyt mitä tulisi tapahtumaan, sillä Jim improvisoi paljon lyriikkoja ja keikoilla tunnetuimmista Doors biiseistä kuultiin yleensä reilusti pidennetyt versiot. Juuri tämä Doors -keikkojen ainutlaatuisuus tekee tärkeäksi sen ,että niitä on julkaistu myös virallisina versioina.

Tarina kertoo ,että kun Doors aloitteli uraansa Los Angelesin klubeissa vuonna 1966, esiintyi Jim eräänsä iltana tyhjässä klubissa muutamalle humalaiselle kuulijalle raivoisasti shamaanin lailla. Toimittaja kysyi miksi hän haaskasi niin paljon energiaansa muutaman satunnaisen kuulijan vuoksi. Jim vastasi että hän ajattelee aina että jokainen keikka pitää esittää kuin se olisi viimeinen keikka. Tämä lausunto kuvastaa hyvin sitä miten Jim suhtautui rock-musiikkiin. Se ei ollut hänelle elannon hankkimista, vaan se oli hänelle elämä ja kuolema samassa paketissa.

20160421hh