Tämän blogin ensimmäisessä viestissä (2.4.16) pohdin sitä mitä rock on. Doorsien kohdalla ei asiaa tarvitse pohtia, sillä heidän musiikkinsa oli rockia 100%:sti ja välillä vähän sen ylikin! Vaikka koko bändi oli erinomainen, on selvää että   JIM MORRISON oli bändin keulakuva. Jim Morrison alkoholisoitui jo nuorena, mutta tämä ei estänyt häntä tekemästä kymmeniä loistavia keikkoja josta todisteena on 2000-luvulla julkaistu BRIGHT MIDNIGHT RECORDS -sarja johon on koottu parhaita virallisesti äänitettyjä keikkoja, joista bändin toiminta-aikana julkaistiin vain jälkieditoituja koosteita. BMR-sarjassa keikat on julkaistu kokonaisina, mikä tavallaan mahdollistaa sen että kuulija pääsee aikakoneella suoraan aidolle Doors -keikalle jota virallisesti julkaistu ABSOLUTELY LIVE ei missään tapauksessa ollut, koska se oli koottu useasta eri keikasta ja lisäksi kappaleita oli editoitu rankalla kädellä. Sama koskee 1980- luvun ja jopa 1990-luvun Doors live-albumeita, ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän editoituja. Onneksi Manzarek ja kumppanit päättivät kunnioittaa aitoa Doors perinnettä ja julkaisivat 2000-luvulla joukon alkuperäisiä Elektran live-äänitteitä  kokonaisuudessaan. Doorsit tekivät joukon uskomattoman hienoja levyjä, mutta bändin uusimmat, kokonaisiin konsertteihin keskittyvät julkaisut ovat myös ainutlaatuisia.

Jim veti yleisöä puoleensa magneetin tavoin, koska hän oli niin arvaamaton. Keikalle tullessa yleisö ei koskaan tiennyt mitä tulisi tapahtumaan, sillä Jim improvisoi paljon lyriikkoja ja keikoilla tunnetuimmista Doors biiseistä kuultiin yleensä reilusti pidennetyt versiot. Juuri tämä Doors -keikkojen ainutlaatuisuus tekee tärkeäksi sen ,että niitä on julkaistu myös virallisina versioina.

Tarina kertoo ,että kun Doors aloitteli uraansa Los Angelesin klubeissa vuonna 1966, esiintyi Jim eräänsä iltana tyhjässä klubissa muutamalle humalaiselle kuulijalle raivoisasti shamaanin lailla. Toimittaja kysyi miksi hän haaskasi niin paljon energiaansa muutaman satunnaisen kuulijan vuoksi. Jim vastasi että hän ajattelee aina että jokainen keikka pitää esittää kuin se olisi viimeinen keikka. Tämä lausunto kuvastaa hyvin sitä miten Jim suhtautui rock-musiikkiin. Se ei ollut hänelle elannon hankkimista, vaan se oli hänelle elämä ja kuolema samassa paketissa.

Harri Huhtanen 2016