Juha Hurmeen kirjoittaman Syd Barrett -musiikkinäytelmän kestoaika on vain 60 minuuttia. Laulujen lomassa Pink Floyd-miehet Roger Waters (Tomi Alatalo) ja Nick Mason (Antti Laukkarinen) kertovat lyhyitä anekdootteja Sydin elämästä. Richard Wrightin ja Barrettin äidin kaksoisroolin näyttelee produktiossa Kaisa Sarkkinen . Kun juttujen lomassa Syd (Janne Laurila) ehtii lisäksi esittää peräti 13 lauluaan on selvää, että täysiverisestä näytelmästä ei voi olla kysymys eikä liioin konsertista, vaan pikemminkin esitys tuntuu keskittyvän siihen miksi Syd jouduttiin erottamaan Pink Floydista. Waters oli ratkaisijan roolissa erottamisessa ja kun ajattelee minkälaiseksi Pink Floydin musiikki myöhempinä vuosina kehittyi  niin selvää kaikille lienee, että erottaminen ei ollut pahansuopaisuutta, vaan pakon sanelema tilanne. David Gilmour liitettiin bändin toiseksi kitaristiksi jo alkuvuodesta 1968 ja hänen tehtävänään oli paikata Sydiä keikoilla silloin kun hän ei soittanut vaikka olisi pitänyt soittaa. Näytelmä ei käsittele Sydin myöhempiä vaikeita eli vuosia 1968-72 jolloin hän yritti käynnistää soolouraansa. Gilmour auttoi Sydiä kahden vuonna 1970 julkaistun soololevyn koostamisessa. Näistä ensimmäinen, The Madcap Laughs saavutti pientä menestystäkin, mutta loppuvuodesta julkaistu Barrett  jäi jo huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Tämän jälkeen Syd ei enää tehnyt uusia levyjä. Alkuperäisistä sessioista julkaisematta jääneistä kappaleista koottiin vielä 1988 Opel- niminen kokoelma. Sekään ei ollut mikään kaupallinen menestys, mutta Syd Barrett -fanit tervehtivät julkaisua ilolla, sillä se sisälsi muutamia todella hienoja, aikaisemmin julkaisemattomia esityksiä. Telakka Teatterin Barrett-produktiossa kuultiin Sydin säveltämiä lauluja aika kattavasti hänen lyhyeksi jääneeltä uraltaan: 4 oli peräisin Pink Floydin ajalta, 5 Madcapilta, 2 Barrettilta ja 2 Opelilta.        

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2022