Greg Lake: Manoeuvres  (1983)

Vuonna 1969 Greg Lake (1947-2016) oli mukana legendaarisen King Crimsonin debyyttialbumilla. Greg hoiti levyllä lauluosuudet ja kun nuorena kuulin tuolta levyltä hänen laulamanaan majesteettisen Epitaphin tuli minusta elinikäinen King Crimson ja Greg Lake -fani.  Kuuluisuuteen Lake nousi kuitenkin Emerson Lake & Palmerin (ELP) laulusolistina 1970-luvulla. Kun 1970-luvun lopullla punk-aalto laittoi monia nimekkäitäkin proge-bändejä polvilleen päätti jopa huippusuosittu EPL laittaa pillit pussiin ja niinpä Lakekin joutui aloittamaan soolouran ikään kuin nollasta. Onneksi hän sai kavereikseen kuuluisan blueskitaristin Gary Mooren, Rory Gallagherin rumpalin Ted McKennan sekä Joe Cockerin kosketinsoittajan Tommy Eyren. Näiden kolmen hienon soittajan kanssa Greg teki ensimmäisen soololevynsä Greg Lake  vuonna 1981. Tämä levy ei päässyt lähellekään ELP:in myyntilukuja, mutta nousi sentään edes listoille ja sai kohtalaisen hyviä arvosteluja. Toinen Gregin studioalbumi oli vuonna 1983 ilmestynyt Manoeuvres , joka koki paljon ikävämmän kohtalon. Se ei noussut listoille ja levyn arvostelut olivat negatiivisia. Tämän jälkeen Greg Lake käytännössä päätti soolouransa levyttävänä artistina. Häneltä ilmestyi vielä joitain live-albumeja sekä muutamia yhteistyöprojekteja, mutta varsinaista soolouraa Lake ei enää tavoitellut muuta kuin live-artistina.  Valitettavasti Lake kuoli jo 2016 eli 69-vuotiaana. Hän ehti uransa loppupuolella saada vielä jotain harvinaisia tunnustuspalkintoja Italiassa, jossa ELP ja Lake olivat kunnioitettuja musiikintekijöitä vielä 2000-luvullakin.   

Manoeuvres  on oikeasti unohdettu ja jopa harvinainen levy. Näin sen ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna Black & Whitessa Helsingissä. Totta kai ostin heti tämän LP:n!  Pari ensimmäistä kuuntelukertaa olivat pettymyksiä ja aloin ymmärtää miksi levy ei aikanaan menestynyt.  Kolmannella kuuntelukerralla huomasin kuitenkin että itse asiassa levyn heikkous on ykköspuolella, joka on keskinkertainen ja mitäänsanomaton. Kakkospuoli sen sijaan alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän uusien kuuntelukertojen myötä ja nykyään kuuntelen levyltä vain kakkospuolen, koska näissä biiseissä Gregin ainutlaatuinen lauluääni ja tulkinnat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Orkestraatio on myös tarkkaan harkittua. Levyn tuottajaksi onkin merkitty Greg. Omalla tavallaan hieno levy, jonka arvoa nostaa se että tämä jäi Gregin aivan liian lyhyen soolouran viimeiseksi varsinaiseksi studioalbumiksi.                   

Harri Huhtanen 2022