LED ZEPPELIN LIVE ! – johdanto 5a/6

Aktiivivuosinaan (1968-1980) Led Zeppelin nähtiin livenä yli 500 kertaa, seuraavan 40 vuoden aikana sen sijaan vain satunnaisesti, lähinnä erilaisissa juhlatilaisuuksissa (kts. Led Zeppelin Live! – johdanto 4/6).

Led Zeppelinin aktiivikauden keikat voidaan jakaa kahteen jaksoon. Ensimmäinen jakso (1968-1973) oli erittäin intensiivinen, kiertueet seurasivat toisiaan ilman varsinaisia taukoja. Jälkimmäinen jakso (1975-1980) oli rauhallisempi eli kiertueiden välissä oli pitkiäkin taukoja. Varsinaisten kiertueiden lisäksi Led Zeppelin teki paljon erilaisia irtokeikkoja ja esiintyi eri maiden radio- ja TV-ohjelmissa. Nämä olen jättänyt listaamatta, koska se olisi tehnyt listauksesta inkoherentin. Led Zeppelin kun saattoi kesken USA:n kiertueen matkustaa pariksi päiväksi Eurooppaan nauhoittamaan jotain ohjelmaa ja päinvastoin.  Samoin ennen suurta kiertuetta bändillä saattoi olla toisessa maanosassa muutama irtokeikka. Alla siis ensimmäisen jakson kiertueet (jätin laskuista pois vahvistamattomat keikat, joita on myös paljon):

Keikkalistauksessa käytetty modifioiden Dave Lewisin ja Simon Pallettin LED ZEPPELIN The Concert File (2005) -teoksen tietoja

ledzeppelin1968

1968 Ensimmäinen Skandinavian kiertue
Gladsaxe (7.9.68, ensimmäinen Tanskan keikka) – Kööpenhamina – Nykoping – Roskilde – Tukholma (12.9.68, ensimmäinen Ruotsin keikka) (2 keikkaa) – Uppsala – Göteborg – Malmö

1968 UK klubikiertue
Newcastle (4.10.68 ensimmäinen Englannin keikka) – Lontoo – Liverpool – Guildford – Bristol – Manchester – Sheffield – Richmond – Bridge – Bath – Exeter

1968-69 Ensimmäinen Pohjois -Amerikan kiertue
Denver (26.12.68 ensimmäinen USA:n keikka) – Seattle – Vancouver (28.12.68 ensimmäinen Kanadan keikka) – Portland – Spokane – Los Angeles (4 keikkaa) – San Francisco (4 keikkaa) – San Diego – Iowa City – New Orleans – Detroit (3 keikkaa) – Wheaton – Pittsburgh – Boston (4 keikkaa) – Philadelphia – New York (2 keikkaa) – Toronto – Chicago (2 keikkaa) – Memphis – Miami  (2 keikkaa)

ledzep-final-winter1969

1969 Toinen UK klubikiertue
Plymouth – Lontoo (9 keikkaa) – Cardiff – Birmingham – Southall – Nottingham

1969 Toinen Skandinavian kiertue
Tukholma – Uppsala – Gladsaxe – Norregard – Kööpenhamina

1969 (kevät) Toinen Pohjois -Amerikan kiertue
New York (3 keikkaa) – San Francisco (4 keikkaa) – Irvine – Pasadena (2 keikkaa) – Santa Monica (2 keikkaa) – Edmonton – Vancouver – Seattle – Honolulu – Detroit – Athens – Minneapolis – San Jose – Chicago (2 keikkaa) – Columbia – Boston (3 keikkaa) – St. Louis

1969 (kesä) Kolmas UK kiertue
Birmingham – Manchester – Newcastle – Portsmouth – Bath – Lontoo

1969 (kesä) Kolmas Pohjois-Amerikan kiertue
Byron – Newport – Miami – Tampa – Jacksonville – Philadelphia – Rochester – Detroit – Cincinnati – Chicago (2 keikkaa) – Cleveland – New Yorkin alue (4 keikkaa) – Milwaukee – Vancouver – Seattle – Edmonton – Salt Lake City – Eugene – Santa Barbara – Houston – Sacramento – Berkeley – San Bernardino – Anaheim – San Diego – San Antonio – New Jersey – Wallingford – Toronto – Framingham – Dania (2 keikkaa) – Jacksonville – New Haven – Lewisville

1969 (syksy) Ensimmäinen Euroopankiertue
Scheveningen (3.10.69 ensimmäinen Hollannin keikka) – Rotterdam – Amsterdam – Harleem – Pariisi (10.10.69 ensimmäinen Ranskan keikka) – Lontoo

1969 (talvi) Neljäs Pohjois-Amerikan kiertue
New York – Detroit – Chicago – Seattle – Philadelphia – Cleveland – Boston – Charlotte – Kent – Buffalo – Providence – Springfield – Syracuse – Toronto – Kitchener – Kansas City – San Francisco (3 keikkaa)

Ledzeppelin19701970 Neljäs UK kiertue
Birmingham – Bristol – Lontoo – Portsmouth – Newcastle – Sheffield – Leeds – Edinburgh

1970 Toinen Euroopan kiertue
Helsinki (Kulttuuritalo 23.2.70, ainoa Suomen keikka!) – Amsterdam – Kööpenhamina – Montreux (7.3.70 ensimmäinen Sveitsin keikka) – Munchen (8.3.70 ensimmäinen Saksan keikka) – Wien (9.3.70 ensimmäinen Itävallan keikka) – Hampuri (2 keikkaa) – Dusseldorf

1970 (kevät) Viides Pohjois-Amerikan kiertue
Seattle – Denver – Salt Lake City – Los Angeles – Pittburgh – Philadelphia – Charleston -Macon – Indianapolis – Baltimore – Charlotte – Raleigh – Tampa – Miami – St. Louis – Bloomingdale – Montreal – Ottawa – Evansville – Memphis – Phoenix

1970 (kesä) Kolmas Euroopan kiertue
Reykjavik (22.6.70, ainoa Islannin keikka) – Bath – Köln – Essen – Frankfurt – Berliini

1970 (kesä) Kuudes Pohjois-Amerikan kiertue
New Haven – Hampton – Kansas – Oklahoma – Tulsa – Fort Worth – San Antonio – Nashville – Cleveland – Detroit – Winnipeg – Milwaukee – Seattle – Oakland – San Diego – Los Angeles – Honolulu – Boston – New York

(jatkuu…)

Johdantoteksti:  Harri Huhtanen 2019

 

Mainokset

Steve Hackett Helsingissä 11.5.2019 -osa 3

img_20190511_214745.jpg

Parinkymmenen minuutin väliajan jälkeen on vuorossa se hetki jota kaikki salissa ovat odottaneet malttamattomina: Hackett esittäisi ryhmänsä kanssa legendaarisen Selling England By The Poundin (1973)  kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa Suomessa!  Genesishän ei lainkaan konsertoinut Suomessa 1970 -luvulla ja siksi sen ajan nuoret joutuivat tyytymään albumin levytettyyn versioon.

Dancing With The Moonlight Knightin  avaustahtien kajahtaessa ilmoille yleisö kohahtaa  kun “jättiläinen”, Nad Sylvan astelee ylväänä lavalle ja kun hän ryhtyy laulamaan tapahtuu jotain minkä en olisi koskaan uskonut tapahtuvan: yleisö alkaa laulaa mukana!  Gabrielin sanoitukset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä ja siksi huomaan tulleeni todellisten Genesis-fanien joukkoon.  He selvästikin tuntevat laulut läpikotaisin. Myös Steve Hackett ja Nad ovat selvästi yllättyneitä siitä miten voimakkaasti yleisö reagoi näihin ikivanhoihin lauluihin. Steve hymyilee leveästi: Selling ei ole unohtunut, edelleen ympäri maailmaa on “veteraaneja” jotka arvostavat näitä hienoja lauluja.

img_20190511_214832.jpg

I Know What I Likessa multi-instrumentalisti Rob Townsend soittaa levytetystä versiosta poikkeavan saksofonisoolon ja Hackett kitarasoolon joka myös poikkeaa levyllä kuullusta. Tämä vähän häiritsee minua, mutta toisaalta elävöittää esitystä. Onneksi kuitenkin seuraavat kappaleet noudattelevat aika uskollisesti Sellingin levytettyä, alkuperäisversiota.

Firth Of Fifth on kappale, jonka Tony Banks alunperin kirjoitti pianolle, mutta Hackett lisäsi siihen pitkän, upean kitarasoolon ja siksi on onni, ettei kappaletta julkaistu vielä Foxtrot -albumilla (1972), koska Selling sessioissa kappale muuttui vielä moninkertaisesti paremmaksi Hackettin soolon ansiosta.  Hackett itse on pitänyt Firth Of Fifthiä yhtenä uransa kohokohdista.

img_20190511_221850.jpgYleisö elää voimakkaasti mukana koko Selling -albumin esityksen ajan. Seuraavaksi tulee Deja Vu , kappale joka jätettiin pois Selling -albumilta ja jonka Hackett viimeisteli Gabrielin luvalla 1990-luvulla. Ihan kiva kappale, mutta ymmärrän miksi sitä ei otettu Sellingille, se ei olisi sopinut kokonaisuuteen. Sitten kuullaan vielä muutama kappale  A Trick Of Tail (1976) -albumilta, joka tehtiin ilman Gabrielia. Tuolla levyllä laulajana oli rumpali Phil Collins. Huomaan että Nad joka oli laulanut hienosti Gabrielin osuudet, on vähän pulassa Collinsin esitysten kanssa tai sanotaan niin, että ne eivät enää kuulosta täysin samanlaisilta kuin levytetyt versiot. Nadin lauluääni on erilainen kuin Philin. Toisaalta Phil aikanaan matki Gabrielia niin hyvin, etteivät kaikki välttämättä vuonna 1975 edes tajunneet bändin laulusolistin vaihtuneen.

Kakkossetti kestää encoreineen yli tunnin ja niinpä konsertin päättyessä kello on jo yksitoista. Hieno keikka!  Bändi lähtee lavalta selvästi tyytyväisenä ja samoin tuhatpäinen yleisö. Myöhemmin Nad Sylvan kirjoittaa Facebook -sivullaan olleensa yllättynyt siitä miten hyvin heidät otettiin Helsingissä vastaan.

Kuvassa Hackett ja vuoden 2019 bändi (esiintyjät vasemmalta oikealle):
Rob Townsend (saksofoni, huilu, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet), Nad Sylvan (laulu), Steve Hackett (kitarat ja laulu), Jonas Reingold (basso ja laulu), Craig Blundell (rummut), Roger King (kosketinsoittimet). 
img_20190511_225937.jpg

Text and Photos: Harri Huhtanen 2019  

Gösta Sundqvist (1957-2003) – osa 6

Göstan viimeiseksi levyksi jäi hänen kuolinvuonnaan julkaistu Hopeahääpäivä (2003), Göstahopeahääpäivä
joka oli laadullisesti selvästi parempi kuin muutamat sitä ennen ilmestyneet, vähän turhan hätäisesti kokoon kasatut levyt. Kun levymyynti oli 2000-luvun alussa Suomessakin, suoratoista-palveluiden ilmestyttyä markkinoille, dramaattisesti vähentynyt, tuli Göstalle ja levy-yhtiölle pieni paniikki. Levyjä piti tehdä nopeasti ja paljon, jotta edes jotain jäisi ”laariin”.  Tämä oli ikävää, sillä Leavings -albumien huolellisempi valmistelu olisi todennäköisesti jättänyt perinnöksi laadukkaamman Leavings -katalogin. Nyt Leavingsien loppupään levyt ovat laadullisesti ja sisällöllisesti heikkotasoisempia kuin alkupään ja erityisesti kekivaiheen albumit. Onneksi viimeiseksi jäänyt albumi, Hopeahääpäivä, pärjää paremmin Leavingsien parhaiden levyjen rinnalla. Se ei missään tapauksessa ole Göstan paras levy, eikä varmaan nouse edes TOP3 kastiin, mutta sanotaan niin ,että jotain alkuaikojen viehätystä Hopeahääpäivässä on. Göstahan ei tiennyt kuolevansa, mutta silti levyllä on kappaleita, joita kuunnellessa nyt jälkikäteen tulee sellainen tunne että hän aavisti että loppu on lähellä. Bändikaverit kertoivat kuitenkin Timo Forssin  biografiassa Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin Dynamo (2017)  että studiossa Gösta vaikutti hyväkuntoiselta ja piristyneeltä, hänellä oli paljon suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Mutta ne kaikki jäivät haaveeksi, koska ”noutaja” tuli ja vihelsi pelin poikki. Hopeahääpäivä oli ilmestynyt kesäkuussa 2003 ja edeltäjiensä tavoin sen myynti jäi vaatimattomaksi.  Niinpä Gösta halusi buustata levyä ja otti heti kesälomien jälkeen yhteyttä bändikavereihinsa ja ehdotti paluuta studioon. Bändin kitaristi Juha Karastie ja basisti Rife Paananen kertoivat molemmat Forssille että tuntui uskomattomalta kun sitten vähän myöhemmin tulikin puhelinsoitto, jossa kerottiin että Gösta oli kuollut. Karastie kertoi: ”Gösta oli (silloin) luomisvoimansa parhaassa terässä, urheilushortsit jalassa, aivan innoissaan ja kybällä mukana. Hänessä ei näkynyt pienintäkään väsymyksen merkkiä, oikeastaan päinvastoin. Hyvin vietetyn kesän jälkeen hän oli jopa hieman fitimmässä kunnossa”. Viimeisellä levyllä on muutama kappale, joista voi jälkeen päin spekuloida että ne viittaavat loppuun, mutta ehkäpä sellainen analyysi on väärin, koska Gösta oli alusta lähtien ollut tarinankertoja ja kuolemasta kertovissa lauluissaan hän oli yleensä kertonut pienten ihmisten murhenäytelmistä, joista hän oli lukenut lehdestä tai kuullut tutuiltaan. Niinpä haluan uskoa että Göstan viimeisen levyn tunnelmia kuvaa kuitenkin parhaiten ratkiriemukas Kaupungin tavoitelluin remonttimies, kappale jollaisen pystyy kirjoittamaan ainoastaan Gösta Sundqvist, omanlaisensa nero ja suomalaisen lyyrikan kehittäjä, jonka perintö elää vuosi vuodelta voimakkaampana.

Harri Huhtanen 2019                  

 

TOP 10 Marraskuu 2013

Alla Marraskuun 2013  TOP10  albumilistani :

pinkfloyd1971c.jpg

ALBUMILISTA 71

  1. (RE) PINK FLOYD: Meddle (LP) (1971) (RE from10/08) (1+1kk)
  2. (02) BOB DYLAN: Tempest (2LP) (2012) (16kk)
  3. (03) EAGLES: Hotel California (CD, remast.) (1976) (2kk)
  4. (04) BOB DYLAN: Another Self Portrait (1969-71), TBS Vol. 10 (3LP) (2013) (3kk)
  5. ( – ) EAGLES: One Of These Nights (CD; remast.) (1975) (UUSI)
  6. (07) TOYAH: Anthem (LP) (1981) (2kk)
  7. (10) SUZANNE VEGA: Solitude Standing (LP) (1987) (2kk)
  8. ( – ) QUICKSILVER MESSENGER SERVICE: First (CC) (1968) (UUSI)
  9. ( – ) EAGLES: Desperado (CD remast) (1973) (UUSI)
  10. ( – )  MAN: 2 ozs. of plastic with a hole in the middle (LP) (1969) (UUSI)

Harri Huhtanen 2013

Helsinki 10.-12.1.2019 -osa 2

Perjantai 11.1.2019
img_20190111_202243.jpgVenäläiset rakensivat Aleksanterin teatterin Bulevardille jo vuonna 1880. Valtaosa näytöksistä oli aluksi venäjänkielisiä ja näyttämöseurueet tulivat Venäjältä. Suomessa kuitenkin kansallisaate teki tuloaan, tosin osittain ulkomaisin voimin. Maamme-laulun säveltäjä Fredrik Pacius (1809-1891) oli saksalainen, tosin hän ehti viettää suurimman osan elämäänsä Helsingissä, jossa hän opetti ja sävelsi musiikkia. Pacius kirjoitti mm. kaksi oopperaa, joista huonoimmin tunnettu on Loreley, jota pidettin jo omana aikanaan osittain vanhentuneena ja siksi olin aivan pölmistynyt törmätessäni tätä tammikuun matkaa valmistellessani ilmoitukseen siitä että Helsinki Ooppera ry. oli valmistanut Loreysta uuden version, 132 vuotta edellisen esityksen jälkeen! Hankin liput, koska halusin tutustua Aleksanterin teatteriin, joka jo rakennuksena oli kokemisen arvoinen ja lisäksi teos oli niin erikoinen ja harvinainen, että pakkohan se oli nähdä, varsinkin kun esityksiä järjestettäisiin vain kourallinen (11.1. -19.1.19) eli uutta tilaisuutta ei tulisi.

mde
”Keisarin” aitio!

Kokemushan tämä ensi-iltanäytös sitten oli isolla K:lla!  Teatterin sisätiloissa tuntui kuin olisi kertaheitolla siirtynyt Dostojevskin ja Tolstoin maailmaan. Ainoa joka muistutti siitä ettei oltu keisarinajan Pietarissa oli täpötäyden ravintolalämpiön jokaisessa nurkassa kuulunut suomenkieli. Jossain nurkassa tosin kuulin ruotsia ja englantiakin, mutta venäjää salissa en kuullut puhuttavan.

Itse näytös oli komea, varmaan paljon komeampi kuin 1800 -luvun alkuperäisversio. Iso orkesteri oli lavan alla ja eturivistä näin kaikki soittajat. Laulajien puvustus oli mukavalla tavalla teoksen aikaa vastaava eli ei mitään kikkailua modernilla tai liian monotoonisella vaatetuksella.  Olen käynyt vain muutaman kerran elämässäni oopperassa, joten olen ehkä huono arvioimaan laulusuorituksia, mutta hyviltä ne kuulostivat, varsinkin Lenorena esiintynyt Saara Kiiveri lauloi todella puhtaasti.  Näyttämölavasteet ja valaistus olivat myös kohdallaan. Oikeastaan kaikki muu esityksessä tuntui minusta hienolta paitsi itse kertomus ja teksti.  Huh, se oli niin naivi ja pölyttynyt. Mutta sitähän ei voinut muuttaa. Se edusti omaa aikaansa eli romantiikkaa sen ehkä huonoimmassa muodossa. Siksi en lähde tässä kertomaan esityksen juonta, koska silloin tekisin karhunpalveluksen muutoin niin upealle esitykselle.

sdr
Keskellä Lenore alias Saara Kiiveri

Yleisö taputti innolla lopussa, eikä suotta. Esityksen lavallepanoa oli valmistellut yli 100 ihmistä ja tyylipuhtaan kokonaisuuden he olivatkin saaneet kasaan ikivanhasta, pahasti pölyttyneestä ja parhaat päivänsä jo yli 100 vuotta sitten nähneesta teoksesta.

Teksti ja kuvat:  Harri Huhtanen 2019      

Genesis: Selling England By The Pound 1973 – osa 5

GENESISrainbow1973

Alkuaikojen Genesis on ollut bootleg-levyjen valmistajien suosiossa, koska Genesiksen legendaarisia 1970-luvun alkuvuosien konsertteja ei ole vieläkään julkaistu virallisina versioina. Nyt kun progressiivinen rock 2000-luvulla on taas uudestaan noussut suosioon, on syytä olettaa että tulevaisuudessa pääsemme nauttimaan  näistä alkuvuosien Genesis -konserteista myös ihan virallisina versioina.    

Vuonna 1973 Genesis oli kovassa iskussa. Edellisenä vuonna bändi oli tehnyt yli 200 keikkaa! Lisäksi bändi, joka oli enimmäkseen ensiintynyt vain kotimaassaan Englannissa, pääsi lopultakin  USA:n kiertueelle, joka oli menestys.  Genesiksen jatkuvan, intensiivisen keikkailun ansiosta suuri yleisö alkoi vihdoinkin huomata heidät.  Vuoteen 1973 tultaessa Genesis oli saavuttanut kaupallista menestystä ainoastaan Belgiassa ja Italiassa.  Genesiksen toinen levy, Trespass (1970) oli menestynyt jälkijättöisesti Belgiassa  ja Foxtrot (1972) Italiassa. Molemmat levyt olivat nousseet listaykkösiksi, mutta myyntiluvut olivat jääneet vaatimattomiksi.

Toukokuusta elokuuhun 1973 Genesis valmisteli tulevaa Selling England By The Pound (SEBTP) -levyään, joka julkaistiin lokakuussa. SEBTP oli menestys, sillä se nousi Englannin listalla sijaluvulle 3 ja bändin tulevaisuutta ajatellen ehkä vielä merkityksellisempi asia oli levyn nousu USA:n Bilboardin listalle sijaluvulle 70.  Bändin neljä aikaisempaa levyä kun eivät olleet sijoittuneet lainkaan Billboardin listalla.

SEBTP on levy jota on myyty tasaisesti vuosikymmenien ajan ja sitä tullaan myymään varmaan vielä vuosikymmeniä tästä eteen päin, koska albumi on niin laadukas.

 Harri Huhtanen 2019          

Bob Dylanin Euroopan kevätkiertue 2019 – osa 4

Dylan keikalla Pariisin Grand Rexissä 12.4.2019. Soittajat kuvassa vasemmalta oikealle: George Recile (rummut),  Tony Garnier (basso) ja  Charlie Sexton (kitara). Jostain syystä kuvasta puuttuu Donnie Herron (viulu, banjo, mandoliini, Steel-kitara).

Dylanpariisissa2019

Uumoilin että Dylan lopulta yhdistäisi Eurooppaan buukatut osakiertueet, jotka jo viime vuonna nimesin kevät- ja kesäkiertueeksi. Niiden välissä oli kuukauden tauko ja koska listauksessa ei ollut ainuttakaan Italian, Hollannin tai Belgian keikkaa, niin oletin Dylanin keikkakalenterin täydentyvän vielä konserteilla noissa maissa, mutta niin ei siis käynyt ja siksi Dylan on nyt kiertuetauolla, joka jatkuu 21.kesäkuuta 2019 saakka. Mainittuna päivänä alkaa sitten Euroopan kesäkiertue, jonka toinen konsertti on Helsingissä (24.6.19).

Kevätkiertue oli yllättävän yllätyksetön. Alla ensimmäisen keikan settilista:

31.3.2019 Dusseldorf, Mitsubishi Electric Halle

    1. Things Have Changed
    2. It Ain’t Me, Babe
    3. Highway 61 Revisited
    4. Simple Twist Of Fate
    5. Cry A While
    6. When I Paint My Masterpiece
    7. Honest With Me
    8. Tryin’ To Get To Heaven
    9. Scarlet Town
    10. Make You Feel My Love
    11. Pay In Blood
    12. Like A Rolling Stone
    13. Early Roman Kings
    14. Don’t Think Twice, It’s All Right
    15. Love Sick
    16. Thunder On The Mountain
    17. Soon After Midnight
    18. Gotta Serve Somebody

19. Blowin’ In The Wind
20. It Takes A Lot To Laugh, It Takes A Train To Cry

Kiertueen viimeinen eli 24.keikka oli 7.5.2019 Valenciassa ja tuon keikan settilista on täysin identtinen, jopa biisijärjestyksen osalta, Dusseldorfin 31.3.19 keikan kanssa!  Kun tarkastellaan kevätkiertueen 2018 settilistoja on toki niihin verrattaessa jonkin verran muutoksia settiin ilmaantunut, tärkein niistä lienee se, että Dylan on lopettanut Sinatra -kappaleiden soittamisen, mutta sittenkin: enemmän variaatiota kaivattaisiin tai sanoisinko että dylanologit kaipaavat tuota variaatiota. Paljon ovat siis asiat muuttuneet The Never Ending Tourin alkuajoista (1988-2002), jolloin settilistojen rajutkin muutokset jopa peräkkäisinä iltoina olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.

No, tavallaan ollaan palattu alkuun. Vuosina 1966 ja 1974 Dylan soitti kiinteitä settejä kiertueillaan. Toivon silti että kesäkiertueen alkaessa 21.6.19 Bergenissä setti olisi muuttunut, mutta muuttuuko se, jää nähtäväksi…

Harri Huhtanen 2019