Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 5

dylantempestvinylTEMPEST – päiväkirja
22.syyskuuta 2012

Olin viikon Slovenian pääkaupungissa, Ljubljanassa. Palasin eilen. Minulla oli kyllä Dylanin Tempest mukana matkassa, mutta ohjelma paikan päällä oli sen verran hektinen, ettei levyn kuunteluun sitten lopulta jäänytkään aikaa. Tänään olen ottanut vahingon takaisin ja kuunnellut Tempestin jo kahdesti.

Toistan itseäni. Dylan on nero. Hän on sitä monella levyllään, mutta erityisesti tällä levyllä. Tietysti nerouden määritelmään yleensä liitetään ajatus siitä ,että on keksinyt jotain täysin uutta. Siitä ei Tempestin kohdalla ole kysymys, vaan Tempestin nerous syntyy Dylanin ainutlaatuisuuden ja karisman ja suunnattoman kokemuksen ja laajan musiikkituntemuksen kautta.

Viiden kuuntelun jälkeen alkaa vaikuttaa siltä, ettei tällä levyllä ole yhtään keskinkertaista kappaletta. Tempest on hieno kokonaisuus, bändi soittaa vapautuneesti ja levy on varmaan äänitetty aika nopeasti livenä, kuten Dylanin tapana on.

Äänitys ja tuotanto on huippuluokkaa. Joku jossain valitti,että Dylanin laulu on nostettu liian pintaan, mutta minusta se on oikea ratkaisu, koska Dylanhan se on joka tässä kertoo tarinoita, säestävät muusikot luovat tunnelmaa, mutta keskiössä on ja pitää olla Dylanin laulu ja tarinat. Ja sanon tämän väheksymättä mitenkään bändin amattitaitoa ja osuutta Tempestin onnistumisessa. Päinvastoin. Dylanin NET-bändi vaikuttaa ”lukevan” Dylanin ajatuksia, niin saumattomasti säestys istuu Tempestin tarinoihin.

Tempestin kuuntelu jatkuu varmaan koko loppuvuoden, mutta nyt jo voin kannustaa: käykää ihmeessä ostamassa tämä levy! Pitkästä aikaa kuulette Dylania tavalla johon vain hän pystyy parhaimmillaan. Luovuuden kuihtumisesta ei ole mitään merkkejä, päinvastoin: muutamat Tempestin laulut leikkaavat syvältä ja jäävät soimaan aivojen perukoille kerrassaan vastustattomalla tavalla. Rehellisesti puhuen en odottanut enää ihan näin paljon Dylanilta, mutta näköjään Dylanilla iän mukana vain kokemus ja taito karttuu ja jos visio ja fokus on oikea, voi taiteilija päästä jopa ”eläkeikäisenä” samaan kuin nuoruudessaan. Sen on Dylan mielestäni todistanut Modern Timesilla (2006) ja Tempestillä (2012), joita jo nyt pidän Dylanin 2000-luvun merkittävimpinä levyinä.

Harri Huhtanen 2012 ja 2019

Mainokset

HECTORin keikat 2019

Viimeksi Hector on nähty lavalla kesäkuussa 2018, jolloin hän esiintyi Ringo Starrin lämppärinä Helsingin Hartwall Areenalla

hector2018

71-vuotias lauluntekijä, runoilija, kääntäjä ja radiotoimittaja Heikki Harma, taitelijanimeltään Hector on yksi Suomen tunnetuimpia rockmuusikkoja. Hänen uransa alkoi jo vuonna 1965. Kaikkiaan Hector on julkaissut jo 25 albumia. Hector  teki jo syksyllä 2007 jäähyväiskiertueen Näkemiin – kuulemiin, mutta päätös lopettamisesta ei sitten pitänytkään kovin pitkään sillä jo 2009 hän palasi lavoille Savoy-teatterissa.   Tämän jälkeen hän on ollut kiertueilla jo kolmasti eli 2011, 2014 ja 2016. Viime vuonna eli 2018 Hectorin piti jälleen tehdä lyhyt kiertue, mutta se jouduttiin perumaan artistin terveydellisten ongelmien vuoksi.  Nyt on kuitenkin julkaistu listaus korvaavista konserteista. Se on toistaiseksi kovin lyhyt, mutta voi olla että lisäkeikkoja vielä sovitaan. Jos todella haluatte nähdä Hectorin keikalla niin ehkä kannattaa ostaa liput johonkin noista kolmesta keikasta, koska voi myös käydä niin ettei lisäkeikkoja tulekaan. Uskoisin kuitenkin että joku keikka Helsinkiin sentään sovitaan alla lueteltujen lisäksi. No, aika näyttää.

Hector2019

Hector & his Power band 2019
Turku, Gatorade Center to 5.12. klo 20. Liput alk. 29,50€
Jyväskylä, Paviljonki su 8.12. klo 19. Liput alk. 59,50€
Tampere, Tampere-talo ti 10.12. klo 20. Liput alk. 59,50€

Harri Huhtanen 2019

FRESH GARBAGE RECORDS, Helsinki

vinyylidivaritfgr28 FRESH GARBAGE RECORDS
Mannerheimintei 66a
00260 Helsinki

Puh. 044 3271996
levyt@freshgarbage.fi
http://www.freshgarbage.fi/
https://fi-fi.facebook.com/freshgarbage/

Avoinna: Ma-Pe 12-18, La 11-16

Tarkastuspäivämäärä  
La 20.10.2018

Myös Fresh Garbage Records (FGR) on suhteellisen nuori yritys. Kaupparekisteriin se on kirjattu vuonna 2014 ja varsinainen toiminta alkoi 2015, jolloin perustettiin liike ”Terastamolle”, Kalasataman ja Sörnäisten kupeeseen Työpajankadulle. Siinä liikkeessä en ehtinyt koskaan käydä, sillä helmikuussa 2018 FGR siirsi liiketilansa Mannerheimintien toiseen päähän, osoitteeseen 66, taloon joka on lähellä nykyistä Oopperataloa. FRG:n nykyinen toimitila sijaitsee kellarissa ja on sisältä varsin karu, kahden pienen, paljaan  huoneen muodostama tila, jossa on neliöitä ehkä tuollaiset 40m2. Liike keskittyy kuitenkin sisustuksen asemasta itse substanssiin eli vinyylilevyihin, joita näissä kahdessa pienessä huoneessa on tuhansittain. Rock löytyy ensimmäisestä huoneesta ja muut genret takahuoneesta. Rocklevyt on kivasti järjestetty ja hyllyt ovat selailun kannalta sopivalla korkeudella. Ankeita seiniä on pyritty elävöittämään kehystetyillä näytelevyillä. Vietän liikkeessä yli tunnin ja käyn koko heidän rockvalikoimansa läpi. Tuona aikana liikkeessä on aika hiljaista, paikalle poikeaa vain jokunen asiakas ja ainoa joka lopulta ostaa mitään olen minä!  Tämä otos ei tietenkään lupaa liiketoiminnalle hyvää ellei heillä sitten ole postimyyntiä, joka vetää paremmin. Facebookissa ainakin kävijöitä on yli 2000 eli siinä mielessä vielä liikkeellä ei pitäisi olla mitään hätää. Toinen asia on, realisoituvatko Facebook- klikkailut myynnissä. Hinnat vaikuttavat maltillisilta eli ovat jonkin verran Helsingin yleisen tason eli 10e/LP alle. Harvinaisuuksia löytyy sopivasti. Ostan lopulta peräti yhdeksän levyä, joista maksan vain 85e. Joukossa muutama Alice Cooperin 1970-luvun albumi sekä muutama varhainen folk-levy. Sitten kokeilumielessä ostan myös useamman sellaisen artistin levyjä, joita en ole vielä koskaan nähnyt missään. Netistä huomaan että kyseessä ovat artistit, jotka ovat olleet Amerikassa 1960-luvulla hyvin suosittuja, mutta joista peräpohjolassa kukaan ei tiedä yhtään mitään. Näitäkin siis yhä löytyy. Kotikuuntelussa ilmenee että nämä sokko-ostokset ovatkin huteja, mutta kuten viimeksi totesin: se on tämän pelin henki. Aina ei voi voittaa. FGR:n myyjä, joka on mahdollisesti omistaja, vaikuttaa sympaattiselta, antaa alennusta ja juttelee mukavia.

Pisteytys:
Tuotevalikoima 1,25 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 1,25 (max 2)
Tuotteiden asettelu,liiketilan yleinen viihtyisyys/toimivuus 0,75(max 1)                           Henkilökunnan palveluasenne 0,75 (max 1)

Kokonaispisteet: 4 / 6.    Sanallinen arvio: HYVÄ!   

Black Sabbath ja Led Zeppelin yhdessä?!

Blacksabbath1973

Tony Iommi paljasti tuoreessa Classic Rock -lehden haastattelussa että vuonna 1973 Robert Plant ja John Bonham  tulivat studioon tervehtimään heitä Sabbathin äänittäessä viidettä albumiaan. Lopputulemana oli jaminauha, joka Iommin mukaan on ”jossain” ja hän haluaisi kuulla sen. Aika näyttää löytyykö nauha ja julkaistaanko se. Uskoisin että jos löytyy niin enemmin tai myöhemmin se myös julkaistaan. Iommin Haastattelu luettavissa täällä:

https://www.ultimate-guitar.com/news/general_music_news/tony_iommi_says_led_zeppelin_jammed_with_sabbath_in_studio_in_1973_confirms_it_was_recorded.html

Harri Huhtanen 2019

TRITONE RECORDS, Helsinki

vinyylidivarittritone27 TRITONE RECORDS OY
Sofiankatu 8
00170 Helsinki

Puh. 050 410 0175
info@tritonerecords.fi  
https://www.tritonerecords.fi/   
https://fi-fi.facebook.com/tritonerecordsoy/

Avoinna: Ma-Pe 11-18, La 11-16

Tarkastuspäivämäärä  Ke 22.8.2018

 

Tritone Records on perustettu 2016. Se toimi aluksi Viiskulmassa Johanneksentiellä, mutta on hiljattain muutanut sieltä aivan Senaatintorin kupeeseen, Sofiankatu 8 -osoitteeseen. Kävin siellä elokuussa 2018, mutta valitettavasti minulla oli aivan liian vähän aikaa tutustua liikkeen vinyylikokoelmiin, jotka vaikuttivat erinomaisilta. Levyt näyttivät hyväkuntoisilta ja mukana oli harvinaisuuksia. Liiketila on asiakkaan kannalta hyvin järjestetty ja vinyylit hallitsivat ilahduttavasti valikoimia. Pientä miinusta tulee hintatasosta, joka oli monen levyn kohdalla aivan liian korkea. Totta kai harvinaisuudet ovat harvinaisuuksia, mutta sittenkin 50e jostain vinyylilevystä on aika kova hinta, varsinkin jos levy on kunnoltaan VG-tasoinen. Sen verran liikkeen kokoelmat minua kuitenkin kiehtoivat että päätin tehdä toisen vierailun joskus myöhemmin liikkeeseen. Vielä en tuota toista vierailua ole ehtinyt tehdä ja mahdollisesti sitten kun sen aika tulee, voin päivittää tässä nyt antamaani pisteytystä joka siis perustuu alle tunnin vierailuun liikkeessä. Ostin Tritonesta minulle ennestään tuntemattoman amerikkalaisen Moby Grape bändin kansien perusteella mielenkiintoiselta näyttävän, varhaista psykedeelistä rokkia sisältävän vuoden 1968 albumin. Valitettavasti levy ei vastannut odotuksiani ja LP:llä oli myös yksi tekninen kummallisuus jollaista ei minusta saisi tehdä, varsinkin kun monista nykyisistä levysoittimista puuttuu 45 -kierroksen toiminto. Albumin viimeinen raita on äänitetty nopeudella 45rpm eli kun sen soittaa tavallisella albuminopeudella 33rpm kuulostaa se aivan kamalalta. No, tämähän ei ole Tritone Recordsin vika eli siitä ei miinuspisteitä liikkeelle suinkaan tule, kunhan nyt vaan valitin tästä, koska oli ikävä yllätys levyä kotona kuunnellessa. Ehkä – jos nyt oikein hiuksia halotaan – liikkeen edustajan olisi pitänyyt laittaa tästä albumin kanteen varoitustarra, koska onhan kyseessä mitä suuremmassa määrin poikkeuksellisella tekniikalla valmistettu levy.

Pisteytys:
Tuotevalikoima 1,25 (max 2)
Tuotteiden hinta‑laatusuhde 0,75 (max 2)
Tuotteiden asettelu ja liiketilan yleinen viihtyisyys / toimivuus 0,75 (max 1)                      Henkilökunnan palveluasenne 0,75 (max 1)

Kokonaispisteet: 3,5 / 6.    Sanallinen arvio: melko hyvä   

Gösta Sundqvist (1957-2003) -osa 1

göstaentahdo

Vasta viime vuosina on Suomessa herätty tajuamaan miten merkittävän musiikkillisen perinnön vuonna 2003, vain 46-vuotiaana, kuollut Gösta Sundqvist jätti jälkeensä. Hän julkaisi Leevi and the Leavings -yhtyeensä kanssa 16 albumia (1980-2003), jotka sisältävät muutamien erittäin hienojen kappaleiden lisäksi ison joukon poikkeuksellisen innovatiivisia sanoituksia. Lisäksi hänen tuotannostaan on julkaistu useita kokoelmia ja niiden julkaisu jatkuu edelleen.  En koskaan tavannut Göstaa. Yhteistä meillä on vain syntymävuosi (1957) ja kiinnostus rockmusiikkiin sekä suomenkieleen. Tuntuu että vuosi vuodelta Göstan merkitys vain kasvaa. Tällä hetkellä maatamme kiertää peräti kaksi bändiä jotka esittävät Göstan lauluja. Melkein joka vuosi hänen elämästään ja musiikistaan tehdään näytelmiä ja musikaaleja. Suomalaiset eivät ole unohtaneet Göstaa ja eräässä haastattelussa julkisuutta karttava Gösta totesikin ettei hän tähtää siihen että Leavings olisi ykkösbändi, mutta hänestä olisi hienoa, jos Leavingsin levyjä kuunneltaisiin vielä 30 vuoden kuluttua.  Uskon että Göstan toive toteutuu kevyesti, sillä vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo lähes 16 vuotta julkaisi turkulainen Svart Records aivan hiljattain koko Leavings -tuotannon (16 levyä) vinyylialbumeina, jopa ne 1990-luvun levyt, jotka alunperin julkaistiin vain CD-levyinä.

Minulla on toistaiseksi vain neljä Leevi and The Leavings albumia, jotka hankin alkuperäisinä vinyyleinä aikanaan 1980-luvulla. Silloin Leavings jäi minulta kuitenkin selvästi pimentoon. Vasta nyt,  yli 30 vuotta myöhemmin, olen alkanut tosimielessä perehtymään siihen mitä Gösta ja hänen bändinsä saivat aikaan. Ja positiivisia yllätyksiä on sieltä tullut vastaan monia. Tänään illalla kuuntelin vuoden 1982 albumia Kadonnut Laakso  ja ykköspuolen neljäs kappale En tahdo sinua enää löi minut aivan ällikältä!  Tämän täytyy olla parhaita ellei peräti paras syntikkapop -kappale jota koskaan on Suomessa tehty. Vuonna 1982 niin sanottu UUSI AALTO oli voimissaan Britanniassa, jossa markkinoille ilmestyi lukuisia uusia bändejä, jotka käyttivät melodisen popin esittämiseen syntikoita ja sähkörumpuja. Human League, Eurythmics, Soft Cell ja monet muut olivat bändejä, joiden tahtiin tanssittiin diskoissa ympäri maailman, myös Suomessa. Äkkiseltään ajattelisi, ettei Göstan tyyli sovi ollenkaan syntikkapopin esittämiseen ja suurin osa Kadonneen Laakson kappaleista edustaakin tyylillisesti iskelmää, rockabillyä, rokkia, punkkia jne. eli vanhempia tyylisuuntauksia, mutta Göstapa ei antanut tämän rajoittaa itseään vaan teki Suomen ehkä hienoimman syntikkabiisin!   En tahdo sinua enää pärjää musiikillisesti erittäin hyvin saman ajan brittiläisille hittibiiseille ja mikä parasta sanoitus jopa ylittää sen ajan brittikollegoiden tuotokset!

                        juna kauas pois minut kuljettaa
                        silti tunnen sinun istuvan penkillä mua vastapäätä
                        en tästä unesta herää
                        en enää käsillä voi sua koskettaa
                        ja nyt se kaikki mitä sinulle annoin
                        on kylmää jäätä         

 

Harri Huhtanen 2019

Bob Dylan: Tempest 2012 – osa 4

dylantempestathene

Wienin parlamenttirakennuksen edustalla on suuri veistosryhmä, jonka keskushahmo on antiikin Kreikan sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar, Pallas Athene. Tempestin kanteen Dylan on valinnut yhden tämän veistosryhmän patsaista. Niissä harvoissa haastatteluissa, jotka Dylan on antanut hän ei ole paljastanut mikä on kuvavalinnan ja hänen levynsä mahdollinen yhteys.

TEMPEST -päiväkirja    
15.syyskuuta 2012

Uusi levy ei petä odotuksia eikä ennakkohypeä. Tempest on hieno levy. Uskallan sanoa tämän jo kahden kuuntelun perusteella. Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, muutama ehkä keskinkertainen, monta hyvää ja muutama aivan huikea esitys. Jos jo tässä vaiheessa on pakko nimetä levyn huippuesitys on se varmaankin TEMPEST. Tämä peräti 14-minuuttinen biisi vie kuulijan mukanaan eikä tunnu yhtään liian pitkältä, päinvastoin sitä melkein odottaa että tarina jatkuisi ja jatkuisi loputtomiin! Irlantilaiseen kansansävelmään sovitetussa Tempestissä on koukuttava melodia ja vahvat lyriikat. Myös SCARLET TOWN on erittäin vahva esitys, joka jää jo ensi kuuntelun jälkeen soimaan päähän.

Alkuvaikutelmani on, ettei tällä levyllä tarvita ”koodinpurkua”, kuten Modern Timesilla (2006). Tällä hetkellä minusta vaikuttaa että Tempest on pikemminkin komea kokoelma vaikuttavia esityksiä ja vahvoja lyriikkoja, hienoa tarinankerrontaa ja bändiltä sujuvaa ja koukuttavaa soittoa. Synkistä aiheista huolimatta levystä jää kuuntelun jälkeen hyvä mieli eli jollain merkillisellä tavalla tämä on sittenkin upbeat-levy. Niille, jotka aloittavat Dylanin kuuntelun Tempestistä, varoituksen sana on kuitenkin paikallaan eli tällä levyllä Dylanin ääni on entistä rupisempi. Mutta se ei menoa haittaa, koska musiikissa, lyriikoissa ja Dylanin tulkinnassa on voimaa, joka ei tosiaankaan jätä kuulijaa kylmäksi!

Harri Huhtanen 2012 ja 2019