PJ Harvey ja Nick Cave ovat taiteilijoina hengenheimolaisia.

PJ Harvey julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1992. Uusin levy on vuonna 2016 ilmestynyt The Hope Six Demolition Project (THSDP) . Se on Harveyn parhaiten menestynyt levy. Se nousi Englannissa listaykköseksi ja sijoittui erittäin hyvin muissakin Euroopan maissa.   Koska upeassa Seinen konsertissa (2017) Harvey esitti nimenomaan THSDP-albumilta useita kappaleita päätin hankkia tuon levyn itselleni.  Eilen sitten kuuntelin levyn ensimmäisen kerran ja olin aika pettynyt , sillä kaikki se luonnollisuus, karisma ja fokus, joka oli läsnä Seinen konsertissa ei kunnolla välittynyt levyllä. Mikä ihme siinä on että joudun kerta toisensa jälkeen toteamaan että tuottajat ja äänitysinsinöörit, jotka operoivat 1960- ja 1970-luvuilla 2-, 4- ja 8-raitanauhureilla saivat tallennettua paljon paremmmin esityksiä kuin nykyiset digitaalituottajat joilla on käytössä 200-raitanauhurit ja kymmeniä mikrofoneja. Tämä vain todistaa jälleen kerran sitä että ihminen on se tärkein elementti taiteen luomisessa. Vaikka olisi miten hienot vempaimet käytössä, niin jos ei ole visiota ja ymmärrystä siitä, miten äänite pitäsi tehdä jotta se kuulostaa mahdollisimman hyvältä kotioloissa niin metsäänhän se sitten menee. THSDP on äänitteenä nimenomaa menetetty mahdollisuus. Seinen konsertti kun todistaa että valtaosa THSDP:n kappaleista on selvää hittiainesta, se ei vaan virallisella albumilla tule kunnolla esille. Jonkun lahjakkaamman tuottajan hyppysissä THSDP:stä olisi voinut tulla järisyttävä mestariteos, mutta toisin siis kävi ja virhettä ei enää voi korjata. Onneksi siis on tämä Rock En Seine -videotallenne, sillä siltä voi kuunnella miltä THSDP:n olisi pitänyt kuulostaa! En ala tässä eritellä mitä kaikkia virheitä THSDP:n tuotannossa on tehty, sillä se olisi liian masentavaa. Onneksi laulut elävät myös livenä ja silloin kuulee miten hienoja ne ovat!  Kunhan Koronasta päästään haluan ehdottomasti PJ Harveyn keikalle!                        

Harri Huhtanen 2020