Bob Dylanin Helsingin konsertti 24.6.2019 – lehdistökatsaus, osa 2

Yllättävän vähän on nettiin ilmaantunut uusia kirjoituksia vuoden 2019 Dylan-konsertista. Muistaakseni vuoden 2014 Pori Jazz -keikasta sain PP:n avulla koottua linkit yli 30 suomalaiseen julkaisuun, joissa arvioitiin Dylanin esiintymistä. Tosin silloin yleisöäkin oli enemmän eli lähemmäs 20 000. Nyt vuonna 2019 linkit jäävät kuitenkin alle kymmeneen ja tosiaan monet valtalehdet sivuuttivat konsertin kokonaan.  Voi siis olla että lehdistökatsaukseni päättyy tähän tällä kertaa. Alla siis ainoat linkit, jonka olen löytänyt edellisen katsaukseni jälkeen:

Helsingin Sanomat (Vesa Sirenin juttua täydennetty fanihaastatteluilla)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006153439.html

Kaaoszine (Juhani Mistolan hauskasti kirjoitettu juttu, kannattaa lukea!)
https://kaaoszine.fi/soitetaan-miten-halutaan-bob-dylan-helsingin-hartwall-areenalla-24-6-2019/     

Ja lopuksi muutama lainaus noista aikaisemmin ilmestyneistä Teppo Kulmalan ja Suonna Konosen lehtijutuista. Laitan nämä koska EI -tilaajat eivät pääse ollenkaan lukemaan noista lehtijuttuja netissä. Onneksi Teppo ja Suonna  ystävällisesti lähettivät alkuperäiset juttunsa minulle (minäkään Turussa asuvana kun en ole noiden Keski- ja Itä-suomalaisten lehtien tilaaja).

Teppo kirjoittaa tyylikkäässä ja asiantuntevassa arvostelussaan mm. näin:
”Konsertti luovana tapahtumana vaikutti esiintyjien ja kuulijoiden yhdessä luomalta teokselta. On kokemus osallistua iltaan, jonka kuluessa entiset klassikot syntyvät täysin uusina… Lyyrikkona hän yhdistelee mytologisia sisältöjä romantiikkaan, symbolismiin, modernismiin, beatiin, uniin, uutisiin, realisiin tapahtumakulkuihin ja oman persoonallisuutensa kerroksiin… Tulkintoihin löytyy variaatiota, skaaloja, melodioita, tempoja laulun sisällä ja niiden suhteessa toisiinsa… Dylanin boogie woogie -tyylin rockpiano kuljettaa kappaleita, joissa irrottelevan rockin ja perinnetiukan bluesin aihelmat sopivasti vaihtuvat… Traditioiden leimaamasta setistä välittyy myös mm. rockabillyn kehystämää countrykuvastoa sekä jazzahtavaa vapautuneisuutta, keskitetysti ja tarkasti kaikkinensa…. Dylan laulaa ikäisekseen (78) ihmeellisellä voimalla ja herkästi. Rosoisen äänen käyttö toimii moni-ilmeisyyden hyväksi…  Arkkityypin ja arkirakkauden runoilija Dylan lataa säkeisiin, sanoihin, vokaaleihin ja niiden väliin intensiivisiä aksentteja, nyansseja, taukoja, lyhennyksiä, pidennyksiä… 60-luvun kertojaminästä on tullut kompleksisessa ihmis- ja maailmansuhteessa toinen. Noiden laulujen ennen sivaltaviksi tai viileiksi mieltyneet korostukset kuvastavat nyt nöyryyttä ja lämpöä, itsesääliä tai -moitetta…”

Myös Suonnan arvostelu on hyvä. Hän kirjoittaa mm. näin:
”Nyt Suomen Dylan-harrastajayhteisön tuella oli järjestynyt hyvät permantopaikat, joilta näki Dylanin kasvojen uurteetkin. Velhomainen hymy levisi keikan mittaan laulajan kasvoille kun hän sormeili laulunäkyjään flyygelinsä kristallipallosta…Rumpali George Receli näytti heti paikkansa yhtyeen keskeisenä ääniarkkitehtina. Hän soittaa paljon tomeilla ja vaihtelee kappaleiden sisällä kapuloiden, malletien ja sutien välillä. Syntyy värikäs, jytisevä komppi…Love Sickiin syntyivät illan ehkä hienoimmat soitannolliset tekstuurit flyygelin, sähkö- ja bassokitaroiden motiivien kietoutuessa. Dylankin hymyili erityisen leveästi…” 

Harri Huhtanen 2019

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s