Fogerty oli rakentanut juhlakiertueen settilistansa niin, että kaikilta CCR-levyiltä vuoden 1972 epäonnista Madri Gras -albumia lukuunottamatta kuultiin vähintään yksi kappale, Cosmo’s Factorylta peräti kuusi kappaletta. Oman soolotuotantonsa esittelyn Fogerty oli rajoittanut kolmeen kappaleeseen. Cover -kappaleita kuultiin peräti yhdeksän, tosin niistä kolme oli sellaisia jotka löytyvät jo CCR:n alkuperäisiltä levyiltäkin. Keikka oli yhtä rumpu- ja kosketinsoitin- sooloa lukuunottamatta erittäin kitaravetoinen. Vain yhdessä kappaleessa Fogerty soitti akustista kitaraa, kaikissa muissa hänellä oli sähkökitara, jota hän tosin tuntui vaihtavan jokaisen kappaleen kohdalla. Välillä soundi lähenteli progea tai jopa heavyrokkia mikä oli varsin yllättävää kun ajattelee että omana aikanaan ainakin Suomessa CCR:ää joissain piireissä pidettiin “purkkabändinä”. Konsertin tahti oli kuulijallekin hengästyttävä, väliaikaa ei ollut ja yhtä Woodstock tarinatuokiota lukuunottamatta Fogerty painoi kovalla draivilla biisistä toiseen ilman taukoja tai virittelyä. Kaikesta näki ja kuuli että lavalla oli todellinen ammattimies, monessa liemessä keitetty, välillä jo melkein unohdettu, mutta nyt taas uuteen maineeseen noussut kovan luokan lauluntekijä ja ensiluokainen esiintyjä.

Kuvassa Fogertyn pojat Tyler (laulu) ja Shane (kitara)                  (jatkuu…)

Text and Photos: Harri Huhtanen 2019