Konsertin cover-osuudessa Fogertyn poika Shane soitti oman Jimi Hendrix -tyylisen versionsa kappaleesta The Star-Spangled Banner, jonka Jimi aikoinaan esitti Woodstockissa.

Konsertin teema oli nostalginen. Fogerty halusi muistella 1960-luvun hippikulttuuria ja Woodstockia. Ennen keikan alkua isolla screenillä näytettiin kolmella eri näytöllä tuon ajan filmejä ja lisäksi katsomon puolella eturivin tuntumassa tanssivat hippivaatteisiin pukeutuneina nuori mies ja nainen. Screenillä näytettiin myös pätkä Fogertyn haastattelusta, jossa hän kertoi tuosta ajasta.  Vaikuttava oli myös peräti neliminuuttinen Woodstock -tarina, jonka Fogerty kertoi Susie Q:n ja Who’ll Stop the Rainin välissä. Fogerty kertoi saaneensa heinäkuun loppupuolella festivaalin järjestäjiltä puhelun, jossa häntä pyydettiin tuomaan myös CCR Woodstockiin.  Fogerty oli ainoastaan vaatinut hyvää soittoaikaa. Hänelle oli vastattu että he sijoittaisivat bändin klo 21 vuorolle, joka oli illan paras. Fogerty oli innoissaan, mutta huomasi paikan päällä ettei hänelle oltu kerrottu erästä tärkeää seikkaa: he joutuisivat soittamaan Grateful Deadin jälkeen! GD kun oli tunnettu siitä, että heidän settinsä venyivät jammailun ja improvisaation vuoksi usein tolkuttoman pitkiksi. Lisäksi Fogerty sai vasta myöhemmin tietää että GD:n miehet olivat ottaneet ennen keikkaa LSD-tripin. GD:n setti venyi venymistään. Miehet olivat ihan pöllyissä ja soitto sen mukaista. Kun heidän olisi pitänyt lopettaa aloittivat he aina uuden setin, kello tuli 22, 23 ja lopulta oli puoliyö ja GD vain jatkoi soittamistaan.  Kun CCR lopulta pääsi lavalle, näki Fogerty omien sanojensa mukaan edessään vain alastomia ihmisiä, jotka kaikki nukkuivat!  Ainoastaan yksi sytkäri syttyi ja kuului surkea huuto: “We’re with youuuu… Joooohn!”. Niinpä Fogertyn sanojen mukaan he soittivat koko settinsä vain tuolle yhdelle henkilölle.

Woodstock 1969 !          

Harri Huhtanen 2019