Bob Dylan ja rumpali Receli Lontoon Hyde Parkin konsertissa heinäkuussa 2019.

Parhainta Helsingin konsertissa oli varmaan näiden yli 50 vuotta vanhojen klassikkobiisien uudellensovitukset. Dylan lauloi erityisesti nämä vanhat biisit huolellisesti ja hänen rakkautensa näihin mestariteoksiin ei jäänyt epäselväksi.  Niin intensiivisesti Dylan oli läsnä juuri siinä hetkessä ja siinä tulkinnassa.  Toki mukana Dylanin konserteissa on aina rautaista ammattitaitoa, mutta samanaikaisesti sellaista erikoista herkkyyttä ja hajoamisen tunnetta, joka tekee monista tämän tyyppisistä tulkinnoista niin tuoreita ja jännittäviä. Dylan pitää kuulijaa pihdeissään ja jännitys kasvaa kasvamistaan. Kuulija miettiin koko ajan: ”mitä tapahtuu seuraavaksi, miten hän laulaa sen ja sen säkeen tällä kertaa?”

Olen yrittänyt muistella milloin toden teolla aloin diggailla hienoa Don’t Think Twice -klassikkobiisiä. Sen täytyi tapahtua Turun ylioppilaskylässä jossa asuessani sain loppuvuodesta 1979 eräältä tytöltä lainaksi itseäänitetyn C-kasetin, joka sisälsi Dylanin parhaita 1960-luvun kappaleita. Monet niistä tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, erityisesti Don’t Twice joka tuntui sopivan sen hetkiseen elämäntilanteeseeni hyvin ja oli todella kaunis biisi.

Dylan on esittänyt Don’t Think Twicen jo yli 1000 kertaa kuluneen 57 vuoden aikana. Vain muutamilla kiertueilla (mm. 1966, 1975 ja 1979) kappaletta ei kuultu. The Never Ending Tourin aikana eli vuodesta 1988 lähtien Dylan on esittänyt kappaleen joka vuosi, tosin monena vuonna se on kuultu vain muutamassa konsertissa noin sadasta eli mikään vakiobiisi se ei ole ja ehkä siksi on säilyttänyt edelleen viehätyksensä.

Helsingin versio 2019 on hyvin hidas, Dylanin laulu on jälleen yllätyksellistä ja hänen flyygelinsoittonsa sekä Garnierin säestys kontrabassolla tekevät tulkinnasta yhden parhaista jonka olen Dylanilta kuullut. Ja näitä helmiä oli Helsingin konsertissa monta!

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019