Dylan nousi maailmanmaineeseen 1960-luvun alkupuolella kauniilla Blowin’ In The Wind (BITW) -kappaleellaan. Se taitaa olla John Lennonin Imaginen ohella yksi maailman coveroiduimmista pasifistisista lauluista. Imaginessa Lennon pyytää kuvittelemaan maailman, jossa ei enää ole aatteita tai valtioita, joiden vuoksi sotia. Dylan sen sijaan tyytyy kyselemään milloin sotiminen kielletään ja toteaa samalla että vastauksen saa vain “tuulelta” eli tavallaan Dylan on pessimistisempi / realistisempi. Koska  BITWin kirjoittamisesta on kohta 60 vuotta aikaa ja koska mitään merkkejä ei ole siitä, että sotiminen maailmasta loppuisi, niin valittaen joudumme toteamaan että Dylan on kirjoittanut ajattoman kappaleen, jonka sanoma ei koskaan vanhene.

BITW on ollut tiiviisti Dylanin setissä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, ehkä juuri tärkeän merkityssisältönsä vuoksi. Ainoastaan vuosina 2004-2006, 1997, 1995, 1979 ja 1966-1965 Dylan ei soittanut sitä kertaakaan.  BITW on siis kuultu Dylanin esittämänä kaikilla vuosikymmenillä vuodesta 1962 lähtien. Yhteensä esityskertoja on kertynyt huikeat 1585 eli karkeasti arvioiden Dylan on soittanut kappaleen keskimäärin joka toisessa konsertissaan. Suomessa BITW on kuultu neljästi: Helsingissä 2019, 2000 ja 1987 ja Turussa 1990.

Täytyy sanoa, että kaikissa Suomen esityksissä Dylan ei ole ehkä panostanut BITW -esityksiinsä täysillä.  Jos esittää jotain kappaletta kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen on selvää, että esitys voi rutinoitua ja pahimmillaaan muuttua hengettömäksi. Onneksi näin ei ollut Helsingissä vuonna 2019, vaan iloiseksi yllätyksekseni koko kappale oli sovitettu uusiksi. Tämä oli hyvin hidas, mietiskelevä versio.  Dylan lauloi jokaisen säkeen huolella ja kappaleen säestyksessä ihastutti Don Herronin viuluosuus jota Dylan myötäili flyygelillään. Garnierin tanakka basso kruunasi kokonaisuuden.

(jatkuu…)

Harri Huhtanen 2019