LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 19

Toistaiseksi Zeppelinin Olympic studioiden äänityksistä on päässyt julkisuuteen vain harvoja kuvia. Alla ilmeisesti yksi vanhimmista, jossa Jimmy Page on studiopöydän ääressä äänitysinsinööri Glyn Johnsin tarkkaillessa vieressä.  

ZeppelinJimmPageGlynJohnsOlympic1969

Jimmy Page tuottajana

Uuden bändin soittajista eniten aikaisempaa kokemusta studiotyöskentelystä oli  basisti Jonesilla ja kitaristi Pagella.  Ainoana jäljelle jääneenä Yardbirds-soittajana Page oli alusta saakka selkeä bändin johtaja. Hän oli myös bändin miehistä varakkain ja varmistaakseen sen, ettei levy-yhtiö puuttunut mitenkään tuotantoon, rahoitti hän debyyttialbumin sessiot Lontoon Olympic-studioilla omasta pussistaan. Vielä tänäkin päivänä Led Zeppelin I kuulostaa erittäin elävältä, soundissa on preesensiä eli voimakasta läsnäolon tuntua.   Tämä johtuu siitä, että Page käytti äänityksissä muutamia tekniikoita jotka poikkesivat olennaisesti 1960-luvulla Englannissa tavallisesti käytetyistä tekniikoista. Alla lyhyt selvitys muutamista Pagen tuotannollisista kikoista, jotka paransivat levyn soundia.

Mikrofonien asettelu. Yleensä äänityksissä mikrofonit asetettiin lähelle soittajaa. Amerikkalaisilla levyillä ei aina ollut näin ja niinpä Pagekin halusi hyödyntää huoneen ambienssia sijoittamalla äänitysmikrofoneja myös huoneen toiseen päähän eli jopa 6 metrin päähän soittajasta. Tällä ratkaisulla äänite ”hengitti” paremmin kun musiikin tilantuntu parani olennaisesti.  Vasta paljon myöhemmin keksittiin termi ”ambientti soundi” jolla tosin nykyään tarkoitetaan paljon muutakin.

Vokaalivuoto. Yleensä vokalistin laulun vuotamista toisille ääniraidoille pidetään virheenä ja tavallisesti se pyritään korjaamaan.  Pagen mielenkiintoinen idea oli jättää nämä ”virheet” tarkoituksellisesti korjaamatta, koska se lisäsi äänitteen voimaa ja elävyyttä.

Käänteinen kaiku.  Page alkoi myös käyttää käänteistä kaikua (reverse echo). Termi tarkoittaa sitä että kuulija kuulee äänen jälkikaiun ENNEN varsinaista ääntä.

Led Zeppelinin debyyttilevyn esitykset ja kappaleet ovat erittäin vaikuttavia jo itsessään, mutta viimeisen silauksen tälle mestariteokselle antaa Jimmy Pagen nerokas tuotanto, jonka ansiosta albumista tuli niin hyvin aikaa kestävä. Led Zeppelin I kuulostaa selvästi ”uudemmalta” kuin monet muut 1960-luvulla Englannissa tehdyt albumit.

Harri Huhtanen 2020

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s