Debyyttilevyn kappaleet – osa 1

Zeppelinin debyyttilevylle päätyneet kahdeksan kappaletta ovat kaikki hienoja näyttöjä Pagen uuden bändin raa`asta energiasta ja soittotaidoista.  Jotkut jopa pitävät Zeppelinin 12. tammikuuta 1969 ilmestynyttä debyyttilevyä heavy-rockin lähtölaukauksena, mutta näinhän ei tietenkään ole koska ainakin The Cream  oli jo edellisenä vuonna soittanut varsin “heavyä” musiikkia sekä levyillään että erityisesti keikoilla. Samoihin aikoihin myös muutamat muut bändit käynnistelivät heavy-rock trendiä. Zeppelinin miehet eivät edes pitäneet siitä että heidät yritettiin lokeroida pelkäksi heavy-rock yhtyeeksi. Bändin musiikkihan oli paljon laaja-alaisempaa: se oli ainutlaatuinen keitos, jonka raaka- aineina käytettiin vanhaa bluesia, folkia, rock’n’rollia, itämaista musiikkia, klassista musiikkia, funkia ja jopa latinorytmejä! Tosin debyyttilevyä hallitsivat pitkät hardrock / heavy-versiot bluespohjaisista kappaleista. Alla lyhyt esittely albumille päätyneistä kappaleista (A- ja B-puoli viittaavat kappalejakoon LP-levyllä):

A-puoli

01  Good Times Bad Times    
Debyyttilevyn räjähtävä avauskappale on hieno näyttö koko bändiltä, erityisesti Bonhamin rummutus on vaikuttavaa.  GTBT oli bändin ensimmäinen singlejulkaisu USA:ssa, Britanniassa singleä ei jostain syystä julkaistu lainkaan.

02  Babe I’m Gonna Leave You
Alunperin kyseessä oli Anne Bredonin 1950-luvulla tekemä folk-kappale, jonka Joan Baez oli levyttänyt 1960-luvulla. Robert Plantin ja Pagen käsittelyssä siitä tuli lähes seitsemän minuuttinen kiihkeä hardrock esitys, jossa haikea balladi ladataan täyteen energiaa aivan ainutlaatuisella tavalla.

03  You Shook Me     
You Shook Me ammentaa vanhasta blues-perinteestä. Alunperin tekijäksi on merkitty Muddy Watersin basisti Willie Dixon, joka puolestaan oli ilmeisesti saanut vaikutteita sävellykseensä Earl Hookerin kappaleesta Blue Guitar. Tämäkin kappale muuttui Zeppelinin käsittelyssä yli kuusiminuuttiseksi. Jones soittaa kappaleella basson lisäksi Hammond M-100 -urkuja.

04  Dazed And Confused
Dazed And Confused  oli ollut jo Yardbirdsien  keikoilla Pagen bravuurinumero, jossa hän viihdytti yleisöä soittamalla viulunjousella kitaraa. Page oli napannut kappaleen Jack Holmesin vuonna 1967 ilmestyneeltä debyyttilevyltä.  Tämäkin laulu “zeppelinisöitiin” eli konserteissa siitä tuli jopa yli 20 minuuttinen psykedeelinen tajunnanräjäyttäjä, jolla ei enää ollut paljon mitään tekemistä alkuperäisen kappaleen kanssa. Debyyttilevyllä DAC oli vielä maltillinen eli vain vähän yli kuuden minuutin pituinen. Keikoilla se sitten lähti pitenemään ja muuttui yhä enemmän improvisaatioon perustuvaksi Pagen kuningasnumeroksi.

 Harri Huhtanen 2020