LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 12

ledzeppelin1968gerrard

Kuvassa vasemmalta oikealle: Robert Plant, John Bonham, John Paul Jones ja Jimmy Page.

NEW YARDBIRDS syntyy! -osa 3

Mitä tapahtui elokuussa 1968?  Tiedot tästä ovat edelleen puutteellisia, vaikka kysymys koskee rockhistorian  yhden merkittävimmän bändin muodostumista ja “lihaksi tulemista”. Page oli onnistunut kesällä 1968 kokoamaan itselleen täysin uuden Yardbirds-bändin, mutta se ei suinkaan voisi esiintyä 7.syyskuuta 1968 alkavalla Skandianavian kiertueella jos settiä ei olisi harjoiteltu. Harjoituksille jäi hyvin pieni aika-ikkuna, koska myöhemmin julkaistut haastattelut kertovat että 31.7.68  keikan jälkeen Bonhamille tehty tarjous ei mennyt läpi.  Ei ole tiedossa milloin tarkkaan ottaen Bonham hyväksyi Pagen tarjouksen.  Netissä kirjoitetaan että ensimmäinen uuden bändin harjoitussessio olisi järjestetty 12.elokuuta 1968. Page ja Plantin haastatteluissa päivämäärä on kuitenkin 19.elokuuta 1968.  Suurempi merkitys kuin onko 12. vai 19. oikea päivämäärä on sillä miten monta harjoitustilaisuutta ennen kiertuetta järjestettiin, koska on vaikea uskoa että tuleva Zeppelin olisi lähtenyt Skandinaviaan yhden harjoitusillan perusteella, varsinkin kun kyseessä eivät olleet vanhat Yardbirds -hitit vaan setti koostui pääasiallisesti tulevan Led Zeppelin I albumin kappaleista.   Suuri sensaatio olisi jos näistä harjoitussessioista löytyisi nauhoitus. Kokeneena sessiomiehenä Page varmaankin tajusi että uuden bändin harjoitukset kannattaa äänittää.  Tällaisesta ei tietääkseni ole ollut puhetta missään julkaistussa haastattelussa, mutta aina voi toivoa että harjoitussessioiden nauhat olisi aikanaan tehty ja että ne joskus julkaistaisiin.

Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 11

Muutamissa Pagea käsittelevissä artikkeleissa ja kirjoissa on virheellisesti oletettu että Pagen Lontoon ”Boathouse” oli jokin vaatimaton Thamesille ankkuroitu vene, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Alla olevassa kuvassa valkoinen talo Thamesin rannalla on se, jossa Page asui 1967- 1973 ja talossa on vaikka mitä: uima-allas, iso keittiö, monta makuuhuonetta ja niin edes päin. Pagen jälkeen eräs myöhempi omistaja myi talon 1,8 miljoonalla dollarilla!  Page ja Plant eivät siis kohdanneet tasavertaisina, koska Page oli jo vuonna 1968 rikas, Plant sen sijaan vastaa haaveili maineesta ja mammonasta.      

yardbirds1968jimmysboathouse

NEW YARDBIRDS syntyy! -osa 2

Kesäviikko jonka Robert Plant vietti Pagen ylellisessä Lontoon asunnossa kului Pagen levykokoelmaa kuunnellessa ja muodostettavan bändin uutta settiä suunnitellessa. Molemmat pitivät Joen Baezin esityksestä Babe I’m Gonna Leave You .  Baezin versio perustui Anne Bredonin 1950-luvulla säveltämään kappaleeseen.  Page halusi tehdä siitä hardrock-version.

Vierailun loppupuolella Plant ehdotti, että Page valitsisi uuden bändin rumpaliksi ystävänsä John Bonhamin, jonka hän kehui olevan aivan loistava. Page teki työtä käskettyä ja meni 31.heinäkuuta 1968 Grantin kanssa Pohjois-Lontoon Hampsteadissa sijaitsevaan klubiin katsomaan Tim Rosen   bändissä rummuttavaa Bonhamia. Page oli aivan myyty konsertin  jälkeen.  Bonham ei aluksi ihastunut Pagen tarjouksesta liittyä uuteen bändiin, koska hän oli taloudellisesti tiukoilla ja velkaa isälleen. Roselta hän sai säännölliset tulot eikä hän halunnut vaarantaa sitä. Edes Plantin taivuttelu ei tehonnut Bonhamiin.  Lopulta ongelma ratkaistiin siten, että Page ja Grant tulivat tapaamaan Bonhamia ja lupasivat hänelle enemmän kuin mitä Rose maksoi hänelle.

Bändissä oli nyt kitaristi, laulaja ja rumpali. Alkuperäisen Yardbirds basistin Chris Drejan (s. 1945) piti jatkaa, mutta ehkä hän aavisti että kehitteillä oli jotain niin suurta ettei hänellä tulisi olemaan enää sijaa bändissä ja niinpä hän erosi itse. Pagen onneksi hänen tuttunsa John Paul Jones  tarjoitui tulemaan basistiksi.  Jones oli Pagen ohella Lontoon tunnetuimpia ja käytetyimpiä studiomuusikoita ja Pagen tapaan hän oli kyllästynyt tekemään tilaustöitä, jotka olivat entistä useimmin pelkkää muzakia mainoksiin. Jones oli hyvä valinta sillä basson lisäksi hän hallitsi kosketinsoittimet ja teki myöhemmin Led Zeppelinille muutamia todella hienoja kappaleita.

Tässä vaiheessa bändin nimi oli edelleen Yardbirds , mutta varsin nopeasti kaikki osapuolet tajusivat ettei se ollut hyvä nimi, koska legendaarinen kokoonpano Page-Plant-Jones- Bonham tulisi olemaan  jotain paljon, paljon suurempaa kuin Yardbirds!

Harri Huhtanen 2020     

 

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 10

NEW YARDBIRDS syntyy! -osa 1

Yardbirdsien viimeinen keikka oli Englannissa 7.heinäkuuta 1968 ja seuraava keikka oli buukattu Tanskaan tasan kahden kuukauden päähän. Page oli melkoisen haasteen edessä. Hänen piti kahdessa kuukaudessa kasata uusi bändi ja opettaa uusille soittajille Yardbirdsien setti!  Ja tämä kaikki kesäaikaan jolloin porvarillisten ammattien harjoittajat yleensä lomailevat. Mutta rockissa kaikki on toisin!  Siinä ei katsota vuodenaikaa tai työtunteja, vaan eletään hetkessä. Page päätti aloittaa uuden bändin kasaamisen laulajasta, koska hän ei itse katsonut olevansa riittävän hyvä laulajana. Aluksi hän kaavaili uuden Yardbirdsien laulajaksi Small Facesien Steve Marriotia, mutta  kun bändin manageri uhkasi häntä fyysisellä väkivallalla jos Page kaappaisi Marriotin niin Page katsoi parhaaksi luopua Marriotin kosiskelusta. Seuraavaksi Page lähestyi nousevaa, 18-vuotiasta bluestähteä Terry Reidiä. Tämä ei suostunut Pagen tarjoukseen, mutta suositteli uuden bändin laulajaksi birminghamilaista 19-vuotiasta Robert Plantia. Plant ei tuohon aikaan ollut vielä saavuttanut nimeä, mutta halusi ehdottomasti pois kotikaupunginsa pienistä ympyröistä. Plant oli väliaikaisesti liittynyt omituiseen bändiin nimeltä Obs-Tweedle ja teki bändin kanssa keikkoja kesä-heinäkuussa 1968. Plant ei vielä tuolloin tiennyt että hänen tulevaisuutensa tulisi radikaalisti muuttumaan kun hän ledzeppelinplant1968soitti parillekymmenelle opiskelijalle 20.heinäkuuta 1968  keikan Walsallin Wert Midlands College Of Educationissa. Yleisössä oli kuitenkin Lontoosta tulleet Page, Dreja ja Grant. Robert Plantin esitys teki vaikutuksen Pageen, mutta hän ei kuitenkaan vielä tuolloin tehnyt mitään tarjousta, koska hän ihmetteli miksi niin loistava laulaja oli ollut niin pitkään pimennossa. Page oli huolestunut siitä, että Plantilla oli jokin vajavuus, jonka vuoksi hän ei ollut noussut maineeseen, vaikka oli loistava laulaja. Pagella oli kuitenkin rajoitetusti aikaa pohtia valintojaan, koska jo 7.syyskuuta hänellä piti olla esiintymiskykyinen bändi kasassa Tanskan keikkaa varten. Niinpä hän komensi manageri Grantin ottamaan yhteyttä Robert Plantiin. Siihen aikaan ei ollut käytössä sähköpostia, eikä edes faksia, joten Grant lähetti tarjouksensa Plantille sähkeenä. Siinä luki: “ Tärkeää – Robert Plant. Olen tavoitellut sinua puhelimitse. Soita, jos kiinnostaa liittyä Yardbirdsiin.”   Plant ei vastannut heti, hän epäili jutun toimivuutta, mutta soitti sitten lopulta Grantille. Tämä johti kutsuun saapua Pagen kotiin Lontoossa. Plant oli siinä vaiheessa tyhjätasku, Page sen sijaan varakas. Page oli kerännyt omaisuutensa sadoista sessioista joita hän oli tehnyt jo ennen Yardbirds -aikaa ja tietenkin hänen omaisuutensa karttui entisestään hänen olleessan Yardbirdsissä 1966-68, jolloin bändi alkoi saada mainetta USA:ssa. Page halusi varmistua että hän oli palkkaamassa oikean miehen ja siksi oli tärkeää tutustua uuteen laulajaan perinpohjaisesti.  Plant asui Pagen luona peräti viikon ajan. Yhteys syntyi keskusteluista ja musiikin kuuntelusta tuon viikon aikana.

Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I : ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 9

yardbirds1968Yardbirds keikkaili ahkerasti USA:ssa syksyllä ja loppuvuodesta 1967 ja alkoi saada yhä enemmän nimeä siellä. Jimmy Page kehitteli bändin settiä yhä hevimpään suuntaan. Uuden Little Games (1967) albumin pop-kappaleita ei juurikaan soitettu keikoilla. Page uskoi että Yardbirdsit voisivat kehittyä uudenlaiseksi bändiksi josta tulisi yhä kuuluisampi. Page ei tuolloin tiennyt että bändin päivät alkoivat olla lopussa, mutta viimeistään alkuvuodesta 1968 hän joutui totuuden eteen kun sekä bändin alkuperäinen vokalisti Keith Relf (1943-76) että rumpali Jim McCarthy (s. 1943) ilmoittivat lähtevänsä bändistä.  Pagen kanssa bändiin jäi vain basisti Chris Dreja (s. 1945). Bändille oli jo sovittu vuodelle 1968 laaja kiertue Amerikassa ja Pagen onnistui lopulta ylipuhua Relf ja McCarthy tekemään  se vielä ennen lähtöään. Viimeiset alkuperäisen Yardbirds -yhtyeen keikat soitettiin kesäkuussa 1968 Los Angelesissa ja Alabamassa.  Virallinen lehdistötiedote Relfin ja McCarthyn lähdöstä julkaistiin samassa kuussa ja vihonviimeinen keikka soitettiin 7. heinäkuuta Englannin Lutonissa.  Syksyksi 1968 oli sovittu keikkoja Skandinaviaan, mutta Pagella ei enää ollut bändiä niitä soittamaan! Mikä neuvoksi?  No, Page ei lannistunut, vaan alkoi kasata uutta bändiä vanhan Yardbirdsien raunioille.

Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 8

Yardbirds1967littlegames

Yardbirdsien viimeinen levy Little Games äänitettiin Lontoossa maalis-toukokuussa 1967 kolmessa sessiossa. Uusi tuottaja Mickie Most ei varsinaisesti ollut kiinnostunut albumeista, vaan pop-singleistä, jotka myivät hyvin. Siksi albumi äänitettiin ja tuotettiin paljon huonommin kuin Jimmy Page olisi halunnut. Haastattelussa Page purki turhautumistaan asian johdosta seuraavasti: “Se homma hoidettiin älyttömässä kiireessä. Kaikki laulut purkitettiin yhdellä otolla, koska Mickie Most oli lähtökohtaisesti kiinnostunut vain singleistä eikä uskonut että maksaisi vaivaa tehdä albumi kunnolla “.    Little Games on kaukana legendaarisesta Led Zeppelin I – albumista, mutta sanotaan niin että ituja Zeppelinin suuntaan alkoi jo versoa tässä vaiheessa. Most valitsi kolmelle albumin raidalle soittamaan sessiobasisti John Paul Jonesin, josta sitten seuraavana vuonna tulikin Zeppelinin basisti.   Lisäksi Page ujutti albmille paljon omia ideoitaan. Smile On Me’ssä hän käyttää Wah-wahia. White Summer -instrumentaali on Pagen traditionaalisen kappaleen pohjalta sovittama ja se julkaistiin myös  Zeppelinin debyyttilevyllä (tosin eri nimellä). Tinker, tailor, Soldier, Sailorilla Page käyttää sellojousi -tekniikkaansa. Drinking Muddy Waterissa puolestaan Page käyttää slide-kitaraa, vähän samaan tapaan kuin myöhemmin Zeppelinin debyyttilevyllä kappaleessa You Shook Me . Avauskappaleen Little Gamesin lyriikoissa on jonkin verran yhtäläisyyksiä Zeppelinin debyyttilevyn Good Times Bad Timesin lyriikkojen kanssa.

Little Gamesin kymmenestä kappaleesta viidellä oli siis jotain yhtymäkohtia myöhemmin julkaistulle Zeppelinin debyyttilevylle. Little Games oli kuitenkin hätäisesti äänitetty ja huonosti tuotettu ja siksi se julkaistiin aluksi vain Amerikassa ja sielläkin paras Billboard sijoitus oli vain no.80. Ymmärrettävästi Page oli tyytymätön tilanteeseen ja tajusi että jälleen kerran Yardbirdsien piti muuttua menestyäkseen.

Harri Huhtanen 2020     

 

LED ZEPPELIN I ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 7

Kuvassa trendikäs nelimiehinen Yardbirds psykedelia -vuonna 1967: Chris Dreja (basso), Jim McCarty (rummut), Keith Relf (laulu)  ja Jimmy Page (kitara).

yardbirds1967group

Vuoden 1967 alkuun tultaessa Yardbirdsien tähtikitaristi Jeff Beck oli jättänyt yhtyeen ja samalla bändin manageri ja tuottaja vaihtuivat. Jimmy Pagestä tuli uusi tähtikitaristi ja samalla hänellä oli ideoita bändin soundin uudistamiseksi. Page alkoi keikoilla soittaa kitaraa muutamissa kappaleissa sellon jousella, idean tähän hän oli saanut viulusti David McCallumilta. Page alkoi myös käyttää wah-wah pedaalia ja fuzzboxia. Lisäksi hän käytti keikoilla erilaisia taustanauhaefektejä sekä kitaran avointa viritystä. Vuonna 1967 psykedeelinen rock alkoi lyödä läpi trendimusiikkina, kärkibändinään Pink Floyd ja siksi Page oli hienosti mukana muutoksissa. Yardbirds ei enää 1967 ollut pelkkä bluesrock-bändi vaan siitä oli tulossa jotain aivan muuta.

Yardbirds ei ollut menestynyt kovin hyvin levymyynnissä, mutta live-bändinä se alkoi olla suosittu ympäri maailmaa ja totuuden nimessä onkin todettava että Yardbirds onnistui esityksissään yleensä paremmin live-keikoillaan kuin studiossa. Ja tämä ilmiö vain vahvistui Pagen aloittaessa kokeilunsa.

Alkuvuodesta 1967 bändi keikkaili mm. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Tanskassa ja Ranskassa. Kesällä oli vuorossa Englanti ja loppuvuodesta Pohjois-Amerikka. Keikkasetit muuttuivat yhä raskaammiksi ja mukaan tuli uusia kokeiluja psykedelian hengessä. Uuden suuntauksen mukaisia olivat mm. kappaleet Glimpses, Little Games ja erityisesti mahtava Dazed and Confused, joka myöhemmin siirtyi vuosikausiksi Zeppelinin ohjelmistoon. Page vastasi olennaisesti näiden uuden suuntauksen mukaisten kappaleiden sovituksista.

Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 6

Yardbirds livenä vuonna 1966 Antonionin lavastamalla klubikeikalla Lontoossa. Jimmy Page on kuvan vasemmassa laidassa ja Jeff Beck oikeassa laidassa.

Yardbirds1966blowup

Yardbirdsien keikoista ei ole säilynyt kovin paljon filmimateriaalia. Siksi on hienoa että italialainen huippuohjaaja Michelangelo Antonioni päätti syksyllä 1966 ottaa Yardbirdsit mukaan ensimmäiseen Englannissa kuvaamaansa elokuvaan Blowup. Alun perin hän oli pyytänyt The Who -yhtyettä mukaan elokuvaansa, mutta kun bändi ei suostunut pyysi hän seuraavaksi Yardbirdsejä.  Elokuvassa Yardbirdsit soittavat lavastetulla klubikeikalla Stroll On -nimistä kappaletta, joka todellisuudessa oli Tiny Bradshawin hitti Train Kept A-Rollin, jonka sanoitusta oli vain jonkin verran muutettu. Tätä hienoa kappaletta myös Led Zeppelin soitti myöhemmin keikoillaan ahkerasti. Antonionin elokuva tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä sekä Jimmy Page että Jeff Beck yhtäaikaa lavalla vuonna 1966.

yardbirds1966pageToinen mielenkiintoinen ja tärkeä Pagen ja Beckin yhteen tuonut tapahtuma ajoittuu toukokuuhun 1966, jolloin Page ei vielä ollut edes mukana Yardbirdsissä. Page auttoi ystäväänsä säveltämään ja äänittämään kappaleen Beck’s Bolero. Tuossa sessioissa mukana oli tuleva Zeppelin -basisti John Paul Jones sekä kaksi The Who -miestä eli rumpali Keith Moon ja basisti John Entwistle.  Sessioissa keskusteltiin mahdollisuudesta perustaa superbändi, johon olisivat kuuluneet Beck, Page, Moon ja Entwistle. Legendan mukaan Moon ehdotti uuden bändin nimeksi Led Zeppelin. Myöhemmin muut unohtivat koko asian, mutta tuon session aikana esitetty idea ja uuden superbändin nimiehdotus jäivät vaivaamaan Pagea.

Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 5

jimmypageandjeffbeck

Jimmy Page ja Jeff Beck ovat edelleen hyviä ystäviä eli Jimmy ei Jeffiä ajanut ulos Yardbirdistä.

Led Zeppelinin syntymä oli monen onnellisen yhteensattuman tulosta, eikä mikään välttämättömyys. Jimmy Page paljasti toimittaja Brad Tolinskille, ettei hänen tarkoituksensa suinkaan ollut hajottaa Yardbirdsiä, vaan pikemminkin hän näki että bändi oli kehittymässä vuosina 1967-68 mielenkiintoiseen suuntaan eli hän ei ollut lähdössä bändistä, vaan kaikki muut! Niinpä Led Zeppelin syntyi Yardbirdsin raunioille sellaisen kehityskulun seurauksena, joka ei ollut Pagen suunnittelema.  Kun Tolinski kysyi häneltä Jeff Beckin lähdöstä vihjaten rivien välistä erotettiinko Beck, vastasi Page hänelle näin: “En halua keskustella tästä koska en tiedä onko se soveliasta. Puolustin Jeffin pysymistä bändissä enkä halua muuten kommentoida asiaa. Muut eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä”.  Niinpä Page tuli tavallaan ehkä osittain tahtomattaan kertoneeksi miten asia todellisuudessa meni eli hänen lausuntonsa viittaa vahvasti siihen, että Beck erotettiin ja jos näin tosiaan tapahtui johtui se sitä, ettei Beck hoitanut syksyn 1966 USA:n keikkoja sovitusti. Netissä asiasta löytyy kuitenkin paljon vastakkaisiakin mielipiteitä.  Englanninkielinen Wikipedia -artikkeli väittää, että  Beckin poisjäänti olisi johtunut siitä että hän sairastui ja joutui tämän vuoksi jäämään pitkäksi aikaa San Franciscoon bändin jatkaessa kiertuetta ilman häntä . Artikkelin mukaan Beck itse olisi tullut siihen johtopäätökseen, että halusi lähteä bändistä. Vastikään (2018) ilmestyi dokumenttielokuva Jeff Beckistä ja se näytettiin Suomessakin ja siinä puolestaan Beck itse kertoo lähteneensä bändistä syksyllä 1966, koska juuri silloin bändillä oli yhteiskiertue amerikkalaisten popbändien kanssa ja Yardbirdseillä oli konserteissa vain 15 minuutin setti näiden heppoisten bändien välissä. Beck piti sitä turhauttavana ja antoi kitaransa Jimmy Pagelle ja sanoi: ”hoida sinä homma loppuun”.

Loppuvuodesta 1966 Beck oli taas Englannissa ja silloin bändi julkaisi virallisen tiedotteen Beckin lähdöstä.   Tästä seurasi eräänlainen dominoefekti, sillä vuoden vaihduttua myös Yardbirdsien manageri ja tuottaja vaihtuivat.  Tässä vaiheessa alkoi olla selvää että Pagesta oli tulossa bändin johtaja. Hänellä oli jo tässä vaiheessa visio bändistä, jossa yhdistyisi hardrock ja traditionaalinen akustinen musiikki.  Page ei kuitenkaan voinut vielä tietää että visionsa toteuttamiseksi hän tarvitsi kokonaan uuden miehistön.  Vielä 1967 hän kuvitteli, että Yardbirds voisi jatkaa uudenlaisena, sillä bändi oli jo suosittu ja erityisesti USA:ssa tunnettu. Ei Page tietenkään halunnut hajottaa bändiä, joka oli jo tehnyt raskaan perustyön ja joka oli jo saanut mainetta sekä USA:ssa että Englannissa.

 Harri Huhtanen 2020     

LED ZEPPELIN I ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 4

yardbirds1967paris

Kuvassa Jimmy Page vauhdissa Yardbirdsien Pariisin keikalla toukokuussa 1967.

Yardbirdsin lyhyt historia on varsin turbulentti, kuten niin monilla muillakin 1960-luvun bändeillä: soittajia ja taustavaikuttajia tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Kesällä 1966 bändin basisti erosi ja hänen tilalleen tuli Jimmy Page, sitten loppuvuodesta lähti tähtikitaristi Jeff Beck ja vuoden vaihduttua lähti myös bändin manageri, tilalle tuli Peter Grant, josta myöhemmin tuli Led Zeppelinin pitkäaikainen mangeri. Tämä gansterin näköinen, tukeva, lähes kaksimetrinen jättiläinen oli aikaisemmassa elämässään ollut mm. tehdastyöläinen, portsari ja lopuksi hän päätyi TV-ohjelmiin painijaksi!  Häntä pelättiin kovasti ja ehkä siksi hän sai neuvoteltua bändeille niin hyviä sopimuksia.  Samalla vaihtui Yardbirdsien tuottaja ja myöhemmin Page on kovasti kritisoinut Mickie Mostin valintaa. Tuottajana hän oli kuitenkin yksi sen ajan kirkkaimmista tähdistä, sillä hän oli luotsannut mm. Animalsit, Herman Hermitsit ja Donovanin maineeseen. Most oli hyvä tuottamaan hittikappaleita, joiden avulla bändit saivat näkyvyyttä ja paljon rahakkaita keikkoja. Pagen suunnitelmissa oli kuitenkin uudistaa rockmusiikkia ja luoda kestäviä albumikokonaisuuksia. Page valittikin haastattelussa, että Most oli kiinnostunut tuottamaan vain singlejä ja albumit hän halusi tehdä nopeasti ja halvalla. Page ei kuitenkaan jäänyt Mostin jalkoihin, sillä Yardbirdsit keikkailivat koko ajan ympäri maailmaa ja keikoilla Page pääsi melko vapaasti kehittelemään ideoitaan. Myöhemmin julkaistuista lukuisista vuosien 1967-68 Yardbirds -bootlegeista onkin kuultavissa miten paljon raskaampi ja mielenkiintoisempi bändin soundi oli noihin aikoihin keikoilla.

 Harri Huhtanen 2020     

 

LED ZEPPELIN I ALBUMIN SYNTYHISTORIA – osa 3

Näin rehvakkaasti uudistunut Yardbirds poseerasi kesällä 1966 Lontoossa. Kuvassa oikealta katsoen Jeff Beck on ensimmäinen ja Jimmy Page toinen. 

yardbirds1966

Jimmy Page  oli jo kesällä 1966 Yardbirdsiin liittyessään huippukitaristi, sillä satojen sessioiden mies pystyi suveriinisti soittamaan mitä vaan ja oli lisäksi innovatiivinen. Ammattipiireissä hänet tunnettiin ja hänen taitojaan arvostettiin, mutta suuri yleisö ei häntä vielä siinä vaiheessa tuntenut, koska hän oli ollut enimmäkseen taustalla vaikka olikin soittanut lähes kaikkien 1960-luvun huippunimien sessioissa. Hänen ystävänsä Jeff Beck oli jo saanut esimakua siitä miltä tuntui olla stara, sillä hän oli ollut jo yli vuoden ajan Yardbirdsien pääkitaristi. Komppikitaristina toimi bändin alkuperäisjäsen Chris Dreja. Vaikka Page liittyi bändiin basistina oli selvää , ettei sellainen lahjakkuus soittaisi kovin pitkään pelkästään bassoa! Sovittiin että kun Dreja oli opetellut basson soiton riittävän hyvin, siirtyisi Page takaisin perussoittimeensa eli sähkökitaraan.

Bändiltä oli ilmestynyt kesällä 1966 uusi albumi  ja niinpä he lähtivät heti kansainväliselle kiertueelle. Page & Beck – kokoonpanolla bändi teki keikkoja  mm.  Pariisissa, Englannissa ja USA:ssa. Yllättäen Beck lopetti kesäkiertueen lyhyeen ja jäi San Franciscoon. Niinpä Page siirtyi bändin pääkitaristiksi 25.elokuuta 1966 San Franciscon keikalla.  Kvartetti viimeisteli USA:n kiertueen ilman Beckiä.

Kiertueen jälkeen Beck tuli Lontooseen ja bändi jatkoi viisimiehisenä ja kahdella kitaristilla. Harvinainen, mutta lyhytaikainen Page-Beck allianssi oli syntynyt. Vaikka miehet olivat ystäviä oli selvää, että ajan oloon syntyisi ongelma siitä että bändillä oli nyt kaksi tähtikitaristia. Niinpä myöhemmin syksyllä 1966, kesken uuden USA:n kiertueen, Beck ilmoitti erovansa bändistä.  Bändi ilmoitti kuitenkin Beckin eron virallisesti vasta marraskuussa 1966. Yardbirds jatkoi kvartettina ja Jimmy Pagellä oli nyt hyppysissään tärkeä live-“laboratorio”, jossa hän saattoi vapaasti kehitellä pitkään jo sessiokitaristina hautomiansa ideoita siitä mitä rock voisi olla 1970-luvulla!

Harri Huhtanen 2020