SKANDINAVIA 1968 -osa 3
Ennen hajoamistaan Yardbirds oli saavuttanut vuosi vuodelta (1964-68) enemmän kansainvälistä mainetta. Siksi Page pystyi sopimaan Yardbirdsien “valenimellä” esiintyvälle, täysin uudella bändille rahakkaan kiertueen Skandinaviaan syksylle 1968. Uuden bändin laulaja Robert Plant, rumpali John Bonham ja basisti John Paul Jones olivat siinä vaiheessa käytännössä tuntemattomia Skandinaviassa. Kiertueen ensimmäisestä keikasta (Gladsaxe 7.9.68) tehtiin järjestäjien ja esiintyjien välillä 7000 Tanskan kruunun sopimus. Nykyrahaksi (2020) muunnettuna sopimuksen arvo oli lähes 8000 euroa. Ja se maksettiin siis yhdestä n . 30-45 minuutin setistä. Seuraavana päivänä heillä oli kolme tuollaista minikeikkaa. Plant, Bonham ja Jones olivat varmaan innoissaan siitä, että keikkapalkkiot olivat näin suuria. Englannissa heidän keikkaliksansa olivat olleet huonompia ja Jones ei ollut keikkaillut tätä ennen ollenkaan, vaan oli sessiomuusikko. Näistä varhaisista Zeppelin keikoista on säilynyt kovin vähän keikka-arvioita. Onneksi kuitenkin Tukholman keikasta (13.9.68) löytyy Stockholm Daily Newsissä julkaistu arvio:

“Yardbirdsien ura on ollut ylä- ja alamäkeä. Muutama vuosi sitten he olivat huipulla. Jonkin aikaa ajateltiin että Yardbirdsit olisivat Englannin popin suunnannäyttäjiä, mutta sitten ilmeni ettei näin ollutkaan. Yhtyeen jäsenet vaihtuivat ja sillä Yardbirdsillä joka tällä hetkellä kiertää Ruotsia on kovin vähän yhteistä alkuperäisen yhtyeen kanssa. Eikä vaihdos ole koskenut ainoastaan bändin jäseniä, vaan myös musiikkityyli ja musiikin laatu on muuttunut – ainoastaan bändin nimi on sama.
Perjantaina he soittivat (Tukholman) Insidessa niin lujaa että korviin sattui. Joskus lujaa soittamisella on tärkeä rooli popissa, mutta nyt tuntui kysessä olevan lähinnä pinnallinen kikka.”
Teksti ja uutisen vapaamuotoinen suomennos: Harri Huhtanen 2020





soitti parillekymmenelle opiskelijalle 20.heinäkuuta 1968 keikan Walsallin Wert Midlands College Of Educationissa. Yleisössä oli kuitenkin Lontoosta tulleet Page, Dreja ja Grant. Robert Plantin esitys teki vaikutuksen Pageen, mutta hän ei kuitenkaan vielä tuolloin tehnyt mitään tarjousta, koska hän ihmetteli miksi niin loistava laulaja oli ollut niin pitkään pimennossa. Page oli huolestunut siitä, että Plantilla oli jokin vajavuus, jonka vuoksi hän ei ollut noussut maineeseen, vaikka oli loistava laulaja. Pagella oli kuitenkin rajoitetusti aikaa pohtia valintojaan, koska jo 7.syyskuuta hänellä piti olla esiintymiskykyinen bändi kasassa Tanskan keikkaa varten. Niinpä hän komensi manageri Grantin ottamaan yhteyttä Robert Plantiin. Siihen aikaan ei ollut käytössä sähköpostia, eikä edes faksia, joten Grant lähetti tarjouksensa Plantille sähkeenä. Siinä luki: “ Tärkeää – Robert Plant. Olen tavoitellut sinua puhelimitse. Soita, jos kiinnostaa liittyä Yardbirdsiin.” Plant ei vastannut heti, hän epäili jutun toimivuutta, mutta soitti sitten lopulta Grantille. Tämä johti kutsuun saapua Pagen kotiin Lontoossa. Plant oli siinä vaiheessa tyhjätasku, Page sen sijaan varakas. Page oli kerännyt omaisuutensa sadoista sessioista joita hän oli tehnyt jo ennen Yardbirds -aikaa ja tietenkin hänen omaisuutensa karttui entisestään hänen olleessan Yardbirdsissä 1966-68, jolloin bändi alkoi saada mainetta USA:ssa. Page halusi varmistua että hän oli palkkaamassa oikean miehen ja siksi oli tärkeää tutustua uuteen laulajaan perinpohjaisesti. Plant asui Pagen luona peräti viikon ajan. Yhteys syntyi keskusteluista ja musiikin kuuntelusta tuon viikon aikana.
Yardbirds keikkaili ahkerasti USA:ssa syksyllä ja loppuvuodesta 1967 ja alkoi saada yhä enemmän nimeä siellä. Jimmy Page kehitteli bändin settiä yhä hevimpään suuntaan. Uuden Little Games (1967) albumin pop-kappaleita ei juurikaan soitettu keikoilla. Page uskoi että Yardbirdsit voisivat kehittyä uudenlaiseksi bändiksi josta tulisi yhä kuuluisampi. Page ei tuolloin tiennyt että bändin päivät alkoivat olla lopussa, mutta viimeistään alkuvuodesta 1968 hän joutui totuuden eteen kun sekä bändin alkuperäinen vokalisti Keith Relf (1943-76) että rumpali Jim McCarthy (s. 1943) ilmoittivat lähtevänsä bändistä. Pagen kanssa bändiin jäi vain basisti Chris Dreja (s. 1945). Bändille oli jo sovittu vuodelle 1968 laaja kiertue Amerikassa ja Pagen onnistui lopulta ylipuhua Relf ja McCarthy tekemään se vielä ennen lähtöään. Viimeiset alkuperäisen Yardbirds -yhtyeen keikat soitettiin kesäkuussa 1968 Los Angelesissa ja Alabamassa. Virallinen lehdistötiedote Relfin ja McCarthyn lähdöstä julkaistiin samassa kuussa ja vihonviimeinen keikka soitettiin 7. heinäkuuta Englannin Lutonissa. Syksyksi 1968 oli sovittu keikkoja Skandinaviaan, mutta Pagella ei enää ollut bändiä niitä soittamaan! Mikä neuvoksi? No, Page ei lannistunut, vaan alkoi kasata uutta bändiä vanhan Yardbirdsien raunioille.
