Allman Brothers oli toiminta-aikanaan lähtökohtaisesti parhaimmillaan live-bändinä. Valitettavasti heidän keikoistaan vain pieni osa on säilynyt ja vielä vähemmän niistä on julkaistu virallisina levyinä. Bändin kaksi ensimmäistä studiolevyä eivät myyneet kovin hyvin, mutta kolmas levy, vuonna 1971 julkaistu live-tupla At Fillmore East  muutti velkaisen bändin elämän kertaheitolla! Onneksi bändillä oli jo tuolloin mahdollisuus tehdä live-albumi sen ajan state of art -nauhurilla, jossa oli peräti 16-raitaa. Kaikkiaan bändillä oli 12.-13.maaliskuuta peräti neljä keikkaa New Yorkin Fillmore Eastissä. Julkaistu 76 minuuttinen tupla-LP levy koostettiin näistä neljästä keikasta. Vaikka julkaisu oli tupla, mahtui sille vain seitsemän kappaletta. Myöhemmin eli vuosina 1992 ja 2003 näistä keikoista on julkaistu pidempiä eli yli 130 minuuttisia versioita.  Koska kaikista Fillmoren keikoista oli säilynyt erinomaiset äänitteet niin oli vain ajan kysymys milloin ne julkaistaisiin kokonaisuudessaan. Bändin taru päättyi vuonna 2014 ja ehkäpä juuri siksi samana vuonna lopultakin julkaistiin myös täydellinen The 1971 Fillmore East Recordins -boksi, jossa on on kuudella CD:llä nuo kaikki neljä keikkaa kokonaisuudessaan. Jos ei ole niin hardcore Allman Brothers -fani että hankkisi tuon erikoisjulkaisun kehotan kuitenkin hankkimaan sekä alkuperäisen At Fillmore Eastin  ja seuraavana vuonna julkaistun Eat a Peachin. Jälkimmäinen kannattaa hankkia nimenomaa CD-levynä, sillä jostain kumman syystä alkuperäisellä tupla-albumilla loistava 33 minuuttinen Mountain Jam (13.3.71)  on  jaettu kahteen osaan, jotka eivät tule edes peräkkäin levyllä. CD:llä tämä typeryys on korjattu ja Mountain Jam kuullaan koko yli 30 minuutin komeudessaan kappaleena nro 4! Lisäksi Eat a Peachillä on maaliskuun Fillmoren keikalta mukana Trouble No More (13.3.71).

Koko bändi on näillä keikoilla aivan loistava, mutta erityiseksi tämän Fillmore -levytyksen tekee Duanne Allmanin  täysin ainutlaatuinen slide-kitarointi. Mitä enemmän kuuntelen Duannea sitä enemmän häntä arvostan. Todella suuri sääli että hän kuoli vain puoli vuotta näiden legendaaristen keikkojen jälkeen. Uskon että Duannella olisi ollut vielä paljon annettavaa rockmusiikille.  Onneksi hän kuitenkin ehti äänittää paljon tuota ainutlaatuista soittoaan ennen kuolemaansa.  Siitä perinnöstä voimme nauttia vielä 51 vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin.   

Harri Huhtanen 2022