David Gilmour Live At Pompeii elokuvateattereissa, osa 6

94-vuotiaana vuonna 2014 kuollut  Pete Seeger on yksi Amerikan kaikkien aikojen tunnetuimpia folk-artisteja. Harva varmaan osaa edes kuvitella ,että hänellä ja progressiivisen rockin huippukitaristi David Gilmourilla on joskus muinaisuudessa ollut mielenkiintoinen yhteys toisiinsa. Gilmour paljasti asian vuonna 2015 eräässä BBC:n haastattelussa:
My only actual guitar instruction was with Pete Seeger’s guitar tutor record. It was an LP with a big book, it had all the chords that you might need.
Gilmour siis kertoi opetelleensa kitaransoiton Pete Seegerin kitaransoitto-oppaan avulla! Kieltämättä monissa Gilmourin säveltämissä kappaleissa on folk-sävyjä, mutta toisaalta on todettava, että aika nopeasti Gilmour erkani Seeger -moodista ja lähti kulkemaan ihan pink-floyd-high-hopes-radio-edit-1994-3-csomia polkujaan sekä soitossaan että laulussaan. Tämä on helppo havaita esim. Pink Floydin vuoden 1994 Division Bell -albumin upeasta päätöskappaleesta High Hopes, joka kuultiin myös Pompeiin konsertissa ykkössetin päätöskappaleena. Vuoden 2015 Rattle That Lock -albumilta kuultiin pasifistinen ja vaikuttava In Any Tongue, jossa on samanlaista uljasta dramatiikkaa ja laulua kuin High Hopesilla.  Parhaimmillaan Gilmour on aivan omassa kategoriassaan ja vaikka vuoden 1979 Pink Floyd albumia The Wall  yleisesti pidetään Roger Watersin luomuksena on tällä tupla-albumilla mukana muutamia todella upeita Gilmourin sävellyksiä, kuten Goodbye Blue Sky.

Harri Huhtanen 2017

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s