Heinäkuussa 1973 päättyneen yhdeksännen Amerikan kiertueen jälkeen Led Zeppelinin keikkatahti hidastui merkittävästi. Vuonna 1974  bändi ei keikkaillut ollenkaan! Ensimmäistä kertaa kuusi vuotta jatkuneen toimintansa aikana bändi oli näin pitkään poissa keikkalavoilta. Alkuvuoden 1975 Amerikan kiertuetta seurasivat legendaariset Earls Courtin keikat, mutta niiden perään ei tullutkaan Euroopan kiertuetta, kuten monet olettivat. 1976 oli jälleen välivuosi ja kului ennätykselliset kaksi vuotta ennen kuin bändi keväällä 1977 palasi Amerikan konserttilavoille. Bändin maine Amerikassa oli kuluneiden vuosien saatossa kasvanut myyttisiin mittasuhteisiin, sillä mm. Los Angelesin Inglewood Forumilla piti järjestää peräti 6 keikkaa ennen kuin konserttilippujen kysyntä saatiin tyydytettyä! Areenalle mahtuu yli 17 000 katsojaa. Seattlen Kingdomella katsojia oli yli 60 000 !  New Yorkin legendaarinen Madison Square Garden (yleisökapasiteetti 20 000) myytiin loppuun viitenä iltana!  Ja niin edespäin. Jokin oli kuitenkin muuttunut. Bändi ei enää halunnut keikkailla ”tappotahtia” ja niinpä vuoden 1977 kesäkiertuetta seurasi taas kahden vuoden tauko tai jos unohdetaan kesän 1979 Knebworthin suurkeikat Englannissa kesti kiertuetauko yhteensä peräti kolme vuotta. Myös Led Zeppelinin viimeinen Euroopan kiertue kesällä 1980 jäi aika lyhyeksi, sillä bändi nähtiin lavalla ainoastaan Hollannissa, Belgiassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa. 14 keikkaa ja (tosin tätä bändi ja yleisö ei silloin vielä voinut tietää) Berliinin keikan (7.7.80) jälkeen seurasi uskomaton 27 vuoden tauko, sillä bändinä  ja täysipitkässä konsertissa Led Zeppelin nähtiin seuraavan kerran vasta vuonna 2007!  Silloin toivottiin että tuota hienoa konserttia olisi seurannut kiertue, mutta niin ei käynyt. Niinpä jos ei lasketa tuota irtokeikkaa on Led Zeppelin pysytellyt poissa keikkalavoilta kohta uskomattomat 40 vuotta ja vuosi vuodelta ajatus Led Zeppelinin reunionista tuntuu yhä epätodennäköisemmältä. Se on suuri sääli, sillä vuoden 2007 Lontoon keikka todistaa että bändin soittajat pystyvät edelleen samaan kuin vaikkapa vuonna 1977 tai 1980 – ehkä jopa parempaan.  Jimmy Page olisi valmis jatkamaan, mutta Robert Plant ei ja siksi Zeppeliniä ei saada uudestaan kasaan, koska ilman Plantia Zeppelin ei ole oikea Zeppelin eikä varmaan myöskään menestyisi eli sen kävisi samoin kuin kävi  vuonna 1997 Genesiksen joka yritti lähteä kiertueelle ilman Phil Collinsia.

1975 (talvi) Kymmenes Pohjois-Amerikan kiertue
Bloomington – Chicago (3 keikkaa) – Richfield – Indianapolis – St. Louis (2 keikkaa) – Greensboro – Detroit – Pittsburgh – New Yorkin alue (6 keikkaa) – Montreal – Philadelphia – Landover – Houston – Baton Rouge – Fort Worth – Dallas – West Palm Beach – San Diego (2 keikkaa)  – Long Beach (2 keikkaa) – Seattle – Vancouver ( 2 keikkaa) – Los Angeles ( 3 keikkaa)

1975 (kevät) EARLS COURT, Lontoo, UK   (5 keikkaa!)

1977 (kevät-kesä) Yhdestoista Pohjois-Amerikan kiertue
Dallas – Oklahoma – Chicago ( 4 keikkaa) – Bloomington – St. Paul – St. Louis – Indianapolis – Cincinnati (2 keikkaa) – Atlanta – Louisville – Richfiled (2 keikkaa)  –  Pontiac -Birmingham – Baton Rouge – Houston – Fort Worth – Landover (3 keikkaa) – Greensboro – Tampa – New York (5 keikkaa) – San Diego – Los Angeles (6 keikkaa)– Seattle  – Tempe – Oakland (2 keikkaa) – New Orleans

1979 (kesä) KNEBWORTH, Lontoo, UK ( 2 keikkaa)     

1980 Kuudes Euroopan kiertue
Dortmund – Köln – Brysseli (20.6.80 ensimmäinen ja ainoa Belgian keikka) – Rotterdam – Bremen – Hannover – Wien – Nuremberg – Zurich – Frankfurt – Mannheim (2 keikkaa) – Munchen – Berlin (7.7.1980 Eissporthalle, bändin viimeinen keikka John Bonhamin kanssa!)

Johdantoteksti:  Harri Huhtanen 2019