Lisää näitä myöhäisherännäisen tunnustuksia. Korjaamolla vasta ostin Pressan viimeisimmän levyn joka on äänitetty 2005-2006. Aikanaan en edes huomannut että sellainen levy oli julkaistu eikä siitä minusta kyllä paljon missään kirjoitettukaan. Siksi oletin väärin, että levy ei olisi ”aito” pressa -albumi vaan sellaista laimeaa jälkilämmittelyä. No, tämä on taas hyvä osoitus siitä ettei pidä olettaa asioita eikä tehdä loppupäätelmiä media-huomion tai sen puuttumisen perusteella, vaan ainoa oikea tapa saada varmuus asiasta on tutkia itse.

Six Complete (2006) – albumi EI ole laimeaa jälkilämmittelyä, vaan aito ja hyvä pressa-albumi! Jos luette sitä tunnettua englantilaista progesivustoa niin älkää uskoko mitä siellä kirjoitetaan. Siellä arvostelija, jonka nimeä en nyt edes viitsi tähän laittaa sattuneista syistä, väittää että Six Complete on vaatimaton levy verrattuna pressan neljään ensimmäiseen levyyn. Myönnän ettei Six Complete ole suinkaan pressan paras levy, mutta ei kyllä huonoinkaan. Onko tämä bändi edes tehnyt yhtään huonoa levyä? Six Complete on täysiverisinen ja monella tapaa kiinnostava ja mieleenpainuva pressa -albumi. Hienoa että pystyivät vielä 2000-luvulla tekemään näin kovatasoisen levyn!

Six Completella on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Ehkäpä aloitan huonoista puolista jotta päästään varsinaiseen asiaan. Yhdeksän kappaleen joukkoon on päässyt muutama hieman heikkotasoisempi kappale. Muuta kritiikkiä minulla ei ole, joten nyt voin siirtyä hyviin asioihin, joita on paljon.

Ensinnäkin on mahtavaa että Robson toimii taas laulajana. Kuten olen aikaisemmin todennut pressa kuulostaa oikealta pressalta vain kun Robson laulaa ja tällä levyllä hän laulaa kaikki kappaleet.  Toiseksi  Juhani Aaltosen saksofoni- ja huiluosuudet ovat tällä levyllä varsin hienoja. Juhani lisää kummasti tuntumaa siitä että ollaan aidon asian äärellä vaikka äänitykset on tehty yli 35 vuotta sen jälkeen kuin alkuperäinen bändi aloitti.  Kolmanneksi Jukka Tolonen  soittaa muutaman erittäin maukkaan soolon tällä levyllä ja on muutenkin hyvässä vedossa.  Neljänneksi veteraani Vesa Aaltonen on jälleen oikein hyvä musiikin rytmittäjä, hänen taitonsa ei ole vuosikymmenien aikana vähentynyt vaan ehkäpä jopa lisääntynyt. Viidenneksi bändin kokonaissoundi on nautinnollista kuultavaa, eikä pidä unohtaa basisti Heikki Virtasen osuutta tällä levyllä, sillä hänkin hoitaa tonttinsa moitteettomasti.   

Palatakseni siihen englantilaiskriitikon kirjoitukseen, jossa kirjoittaja moitti että tämä levy on enemmän kallellaan poppiin ja perusrokkiin niin osittain hän on oikeassa. Kappaleista puuttuvat enimmäkseen pitkät, koukeroiset sovitukset ja vaikeat sointukulut. Mutta minulle tämä kokonaisuus avautuu kuitenkin erittäin hienona. Tässä on vähän jazzia, vähän itämaisia vaikutteita, vähän rokkia, vähän poppia ja niin edespäin. Six Complete on musiikillisesti rikas ja monitahoinen kokonaisuus. Muutama ”tylsä” kappale on päässyt pujahtamaan väliin, mutta pääsääntöisesti melodiat ja soundit ovat kohdallaan ja mukana on pari erittäin hienoa kappaletta. Nostan tässä tapetille kuitenkin vain yhden ja se on kaunis Chesterfield Blue, johon ihastuin heti ensikuuntelulla. Tolosen sävellys on hieno ja Robsonin sanoitus ja biisin tulkinta on ikimuistoinen.

Six Complete on hieno, mutta totaalisen aliarvostettu levy! Ehkäpä se joskus vielä löydetään.                             

Harri Huhtanen 2023