Cure Wembley Arenalla 1987!

Eihän musiikissa voi olla häpeä löytää asioita jälkikäteen? Yleensä myös aika asettaa rajoituksia sille mitä voi missäkin vaiheessa kokea. Löysin Vivaldin 300 vuotta myöhässä, mutta koska en ole elänyt 1700-luvulla en olisikaan voinut löytää häntä aikaisemmin. Joudun siis tunnustamaan, että vaikka olen elänyt koko sen ajan jonka Cure on ollut toiminnassa niin vasta nyt 2020-luvulla alan tajuta miten merkittävästä bändistä on kysymys. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut kyllä jotkut bändin tuotokset saivat minulta paljon huomiota jo 1980-luvulla, mutta en kuitenkaan hankkinut bändin levyjä sitä mukaan kuin ne ilmestyivät ja tämä on sääli, sillä olisi ollut hienoa kokea nämä levyt silloin kuin ne ilmestyivät. No, kuten kulunut sanonta menee: parempi myöhän kuin ei milloinkaan.

Olen nyt kuunnellut Kiss Me -albumin (1987) uudestaan useita kertoja ja täytyy sanoa, että kyllä Cure on ollut mahtavassa vedossa ajanjaksolla 1985-1995! Myös Kiss Me kilpailee kärkipaikasta Disintegrationin (1989) kanssa. Alan nyt ymmärtää paremmin miksi bändin tahti on hiipunut 2000-luvulla. Smith ehti sanoa niin paljon näillä 1980 ja 1990 -luvun levyillä. Siihen on vaikea lisätä mitään olennaista. Silti odotan innolla bändin uutta albumia, jonka kappaleista muutamia Cure soitti jo vuoden 2022 -kiertueella.

Harri Huhtanen 2023