Huomaan nyt olevani ”myöhäisherännäinen” Tasavallan Presidentin suhteen vaikka hankin heidän ensimmäiset levynsä jo 1980-luvun alkupuolella.  Pressan musiikki ei ole sieltä helpommasta päästä, Wigwam avautuu helpommin ja nopeammin. Vuosi vuodelta arvostukseni pressaa kohtaan kuitenkin lisääntyy enkä nyt puhu Kekkosesta tai Niinistöstä, jotka toki ovat olleet hyviä pressoja. Paras pressa on kuitenkin tämä proge-pressa! Ymmärtänette, etten puhu nyt Venäjästä tai politiikasta vaan musiikista ja vain musiikista! Niinistö ja Kekkonen operoivat eri ”genressä”. 

Häpeäkseni joudun myöntämään että ostin vasta Korjaamolla (4.2.23)  pressan uusimman 2LP:n live-albumin Still Struggling for Freedom (SSFF) . Levy on äänitetty livenä kahdessa konsertissa vuosina 2000 ja 2001 ja aikanaan se julkaistiin vain CD:nä (2001), mutta näköjään vuonna 2020 Ainoa  on julkaissut sen 2LP:nä.

SSFF on mahtava levy, koska sille on saatu mukaan pressan alkuperäinen esiintyjäkaarti: Tolonen soittaa kitaraa (aivan mahtavasti!) , Vesa Aaltonen rumpuja, Juhani Aaltonen puhallinsoittimia, Måns soittaa bassoa ja vokaaliosuudet hoitaa Frank Robinson! Jos olisin aikanaan huomannut, että tällä levyllä on alkuperäinen kokoonpano LIVENÄ niin totta kai olisin hankkinut tämän levyn jo aikoja sitten. Nykyisessä mediakohussa kuitenkiin moni tärkeä asia jää helposti pimentoon. En muista että tästä levystä olisi kirjoitettu valtalehdissä. Mutta levyjen hyvä puoli on siinä, että ne voi löytää myös myöhemmin. Minulla on nyt SSFF ja hienoa kuulla miten ”vanhat parrat” panevat parastaan ja ovat vähintään yhtä hyviä kuin vuonna 1971! Robsonia en väsy koskaan kuuntelemaan, vaikka Eero Raittinen oli aikanaan kelvollinen korvaaja niin minulle pressa on oikea pressa  vain kun Robson laulaa. Hänen laulunsa on ajatonta ja klassista. Kun hän laulaa ei kyseessä ole suomalainen proge-bändi vaan maailmanluokan klassinen proge-bändi, josta voi olla vain ylpeä!            

Harri Huhtanen 2023