Erinomainen perusrock-esitys toimii kuin höyryveturi: etenee vakaasti ja näyttää (kuulostaa) hyvältä!

Jatkan siitä mihin pääsin seitsemän vuotta sitten! Tänään kuuntelin Blue Öyster Cultin vuonna 1978 julkaisemaa Some Enchanted Evening -livealbumia. Levyä kuunnellessa ja edellistä (vuoden 2016) kirjoitustani lukiessani aloin pohtia termiä “perusrock”. Sehän ei ole mikään virallinen genre, vaan nyt kirjoitan ihan subjektiivisesta näkökulmasta. Ylipäätään populaarimusiikin genrejen rajat ovat veteen piirrettyjä ja siksi usein Wikipedian artikkeleissa bändille on ilmoitettu useita genrejä ja varmaan tämä johtuu siitä että harvan bändin musiikkia voi lokeroida yhteen genreen ja jopa yksittäisen laulun genren määritteleminen on vaikeaa. Milloin kappale on psykedeelistä rokkia tai progea? Entä milloin kappale on rokkia, hard rokkia tai heavy rokkia? Näitä genre -termejä käytetään jopa asiantuntevien kirjoittajien artikkeleissa hyvin vapaamuotoisesti ja se mikä yhdelle arvostelijalle on hard rokkia on toisella heavy rokkia ja kolmannelle metallimusiikkia!  

Yritän tässä nyt määritellä (subjektiivisesti) mikä on perusrokkia. Rock’n’roll ei ole sitä, koska se tyylisuunta oli vallalla vain 1950-luvulla. Perusrock kehittyi 1960-luvulla Englannissa bluesrockista.  Vähitellen tämän musiikin blues-osuus väheni ja rock-osuus korostui.  

Koen ja arvioin niin ,että perusrokkia soittavassa bändissä pitää olla rumpali, basisti, kitaristi ja laulaja. Näin ei kuitenkaan voi sanoa kategorisesti sillä bändissä voi olla mukana myös toinen kitaristi ja kosketinsoittaja ja edelleen bändi voi soittaa perusrokkia. Mutta jos kitaristi, basisti tai rumpali puuttuvat on kyse jostain muusta kuin perusrokista.

Kun bändissä on rumpali, basisti, kitaristi ja laulaja ja jos kappaleiden tekijät ja soittajat ovat taitavia syntyy hienoa jälkeä, jotain sellaista jota voi kutsua klassiseksi perusrokiksi.   

Tiedän että on paljon ihmisiä, jotka harrastavat höyryvetureita ja intoilevat niiden puolesta. Niinpä viime vuosina on avattu monia museorautatie-yhteyksiä, joilla ajaa höyryveturi turistiajoja muutaman kerran vuodessa.  Höyryveturit ovat kauniita, piipusta tuleva höyry näyttää hienolta ja junan kulkuäänet herättävät muistoja menneistä ajoista. Haluan nyt verrata erinomaista perusrock-esitystä höyryveturiin kulkuun: se on vakaata ja kaunista, kitaristi, basisti, rumpali ja laulaja pelaavat saumattomasti yhteen. Tällaisia huippuesityksiä on lukuisia, mutta haluan nyt tässä kohtaa nostaa esille juuri nyt kuuntelemani Blue Öyster Cultin vuoden 1978 live-esityksen nimeltään Astronomy . Se on hieno ja se on “perusrokkia” parhaimmillaan!     

Harri Huhtanen  La 15.7.2023