
Tästä Watersin uudesta soololevystä on julkaistu maailmalla jo useita arvosteluja. Muun muassa kaikki Englannin johtavat ja arvostetut lehdet (kuten The Times, Guardian jne.) ovat jo kirjoittaneet levystä. Arvosteluista huomaa selvästi, että Waters on nykyään kovin kiistanalainen hahmo ja ikävää on se, että hänen poliittiset ”harharetkensä” näköjään ovat vaikuttaneet myös joihinkin levyarvosteluihin negatiivisesti. Suurin virhe minusta näissä negatiivisissa arvosteluissa on se, että Watersin vuoden 2023 Redux -teosta verrataan alkuperäiseen vuoden 1973 TDSOTM -albumiin. Vaikka uuden albumin runko on sama kuin alkuperäisessä levyssä niin ei tämä ole millään mittarilla alkuperäisen levyn toisinto, vaan puhtaasti Watersin soololevy. Alkuperäinen levy oli bändilevy, tämä uusi on Watersin soololevy. Se pitää ymmärtää. Eräässä arvostelussa valiteltiin sitä että mukana on aivan liikaa lausuttua runoutta ja kaivattiin Wrightin ja Gilmourin sooloja! Miksi ihmeessä? Wright on kuollut ja Gilmour ei ole enää vuosikausiin ollut väleissä Watersin kanssa. Ainoa alkuperäinen Pink Floyd -muusikko joka olisi voinut esiintyä tällä levyllä on rumpali Mason, jonka kanssa Waters on edelleen hyvissä väleissä. Mutta sillekään ei loppupeleissä ollut tarvetta, koska tällä levyllä kappaleiden sovitukset ovat hyvin hitaita ja seesteisiä eli ne eivät kaipaa tuekseen nopeaa rumpukomppia.
Tämä levy ei ole toisinto legendaarisesta TDSOTM-albumista vaan Watersin näkemys siitä miten hän kokee alkuperäisen albumin idean vuonna 2023. On totta, että alkuperäisellä levyllä oli paljon hienoja instrumentaaliosuuksia, jotka paljolti puuttuvat tältä uudelta levyltä, mutta alkuperäisen levyn teema ja kappaleiden sanoitukset ovat lähtöisin Watersilta eli siksi koen että hänellä oli oikeus tehdä tästä oma, uusi versio vuonna 2023.
Alla yksi vähän positiivisempi arvostelu jossa on ehkä paremmin ymmärretty mistä tässä levyssä on kysymys:
https://www.telegraph.co.uk/music/what-to-listen-to/roger-waters-dark-side-of-the-moon-review/
Harri Huhtanen 2023