1980-luvulla alettiin kirjoittaa siitä että Neil Young aikoo julkaista suuren arkistoboksin. Aikaa kului parikymmentä vuotta mutta hanke ei realisoitunut. Monet jo epäilivät että koko juttu oli tuulesta temmattu. Mutta lopulta vuonna 2009 mahdoton muuttui mahdolliseksi eli Archives Vol.I (1963-72) julkaistiin ja samalla selvisi että Neil Young aikoikin yhden suuren arkistoboksin sijaan julkaista niitä useita. Tämän hetkisen tiedon mukaan sarja tulee käsittämään viisi boksia. Archives Vol. II (1972-76) julkaistiin huomattavasti nopeammin kuin ykkösosa eli se ilmestyi jo vuonna 2020 eli ykkösosan ja kakkososan julkaisujen välillä kului enää vain 11 vuotta ja tahti tuntuu edelleen kiihtyvän sillä Archives Vol. III (1976-1987) ilmestyi jo tänä vuonna eli vain vajaa 4 vuotta edeltäjänsä jälkeen.

Tämä Vol.III on monessa mielessä parempi kuin Vol.II. Ensinnäkin musiikkia on tällä boksilla ajallisesti enemmän. Toiseksi käsiteltävä ajanjakso on huomattavasti pidempi eli 12 vuotta kun Vol. II boksilla käsiteltiin vain 5 vuoden ajanjakso. Tämän lisäksi Vol.II:n heikkoutena oli liiallinen jo julkaistun materiaalin toistaminen. Julkaisemattomia kappaleita Vol. II:lla oli aika vähän ja nekään eivät olleet kovin hyviä. Vol.III:lla sen sijaan on paljon julkaisematonta live-materiaalia ja osa siitä on varsin korkeatasoista, ei äänitteen, vaan melodioiden ja soitannan osalta.   

1980-luvun alkupuoli oli erikoista aikaa Neil Youngille. Hän etsi jatkuvasti uutta tyyliä pyrkiessään 1970-luvun tyylistään eroon. Onneksi hän lopulta tajusi että se mitä hän teki 1970-luvulla on sitä aidointa ja parasta Neil Youngia!   Neil Young teki viisi melko erilaista albumia Geffenille ja levy-yhtiössä ei ilmeisesti oltu kovin tyytyväisiä koska Youngin levyjen myynti laski jatkuvien kokeilujen seurauksena. Minusta näin jälkeenpäin arvioiden parhaita loppupeleissä olivat hänen kolme syntikkalevyään: Trans (1982), Landing On Water (1986) sekä Life (1987).  Kriitikot eivät näitä aikanaan arvostaneet enkä tiedä arvostavatko vieläkään. Mutta jos vertaan näitä kolmea kokeellista albumia sellaisiin levyihin kuin Hawks & Doves (1980), Everybody’s Rockin’ (1983) ja Old Ways (1985) niin ero on melkoinen. Kokeellisilla levyillä on hienoja uusia melodioita ja svengaavia syntikkasovituksia, mutta jälkimmäisenä mainitut rockabilly ja country& western albumit eivät tarjonneet muuta kuin väsyneitä, väljähtäneitä tulkintoja vanhoista klassikoista tai niiden muunnelmista.    

Harri Huhtanen 2024