Keikka oli erittäin intensiivinen ja sitähän afrikkalainen musiikki on! Gildasin musiikissa oli piirteitä reggaesta, ska-musiikista, dubista jne. Vaikea lokeroida tuota musiikkia, mutta sen tunnistaa heti keinuvista rytmeistä ja mainioista viboista. Gildas pitkine rasta -kiharoineen näytti jokaisen sinkkunaisen päiväunelmalta ja lisäksi hän lauloi ja esiintyi erittäin hyvin.  Outoa ettei hän ollut vielä päässyt levyttämään ja vielä oudompaa oli se, ettei häntä juurikaan Suomessa tunnettu. Koska levyä ei vielä ollut niin en tietenkään tunnistanut illan aikana soitettuja kappaleita, mutta hieno keikka se oli ja yhdessä vaiheessa 20-päinen, enimmäkseen naisista koostuva yleisö intoutui jopa tanssimaan lavan edessä. Tämä oli kuitenkin vain hetkellistä ja sen jälkeen suomalainen stoalaisuus palasi ja kappaleille taputettiin kyllä edelleen kohteliaasti ,mutta tanssi loppui kuin seinään. Gildas on asunut jo niin pitkään täällä perä-Pohjolassa että hän tuntui ymmärtävän ettei nyt oltu Beninin kuumassa illassa vaan kylmänkostean kivipainon uumenissa Suomen Turussa.

Text: Harri Huhtanen 2025 Photo: Harri Huhtanen 2024