Muusikoilla on se etu että heidän äänittämänsä musiikki voi elää todella pitkään jos se on tarpeeksi hyvää. Blues ei vanhene ja John Mayallin tuotanto kestää siksi hyvin aikaa. Koska en pidä muistokirjoituksista en raportoinut Mayallin kuolemasta kesällä 2024. Hän oli kuollessaan 90-vuotias ja kuten edellisessä kirjoituksessani kolme vuotta sitten  listasin niin hänen levytetty tuotantonsa on sellainen että siitä riittää ihailijoille ammennettavaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Tässä artikkelissa haluan nostaa esille Mayallin ensimmäisen levyn joka ei ole kovin tunnettu.  Se on lähes kokonaan live-albumi ja siksi se edustaa varsin hyvin sitä minkälainen artisti Mayall oli uransa alkuaikoina. Kyseessä on albumi John Mayall Plays John Mayall (Decca 1965).  Albumi on äänitetty 7.12.1964 Klooks Kleek -klubilla Lontoon Hampsteadissa.  Tämä  Mono-äänite on siksi niin hyvä, että Deccan studio oli aivan klubipaikan vieressä ja keikkailtana piuhat vedettiin keikkapaikalta suoraan Deccan äänitysstudioon.

Tuon ajan britti -bändit soittivat valtavan paljon amerikkalaisten artistien kappaleita, mutta Mayall teki alusta saakka nimenomaa omaa musiikkia. Albumin 15 kappaleesta vain 2 on cover-kappaleita. 3 albumin kappaleista on jostain syystä äänitetty studiossa 26.2.1965. Tavallaan tämä on sikäli hyvä, että niiden kautta pääsee kuulemaan miten paljon kiinnostavampi ja parempi Mayall on live-tilanteessa.      

Harri Huhtanen 2025