James Mangold: A Complete Unknown (2024)  – osa 1

Outoa, mutta totta: Korona pelasti tämän elokuvan! Ilman globaalia Korona -pandemiaa tämä elokuva olisi valmistunut jo monta vuotta sitten ja olisi todennäköisesti ollut paljon huonompi kuin mitä se nyt, viiden vuoden odotuksen jälkeen on. Odotusaikana Bob Dylania   esittävä Timothee Chalamet ehti opetella soittamaan kitaraa ja esittämään peräti 400 Dylan kappaletta! Lisäksi hän ehti tutustua paikkoihin joissa Dylan oli ollut nuorena. Hän luki lähes kaiken mitä Dylanista oli kirjoitettu 1960-luvun alkuvuosina, kuunteli radioäänitteitä, levytyksiä, luki artikkeleita jne. Lopputulos on upea. Chalamet on sisäistänyt nuoren Dylanin olemuksen, puhe- ja lauluäänen  ja esiintymiset niin hienosti, että olisin yllättynyt jos hän ei saisi tästä roolista oscaria!

Suomen ensi-ilta oli perjantaina 7.2.2025. katsoin elokuvan ensimmäisessä näytöksessä Turun Kinopalatsissa klo 14.20. Olin ennen näytöstä lukenut useammankin suomalaisen arvostelun joissa elokuvaa kritisoitiin milloin mistäkin. Turun Sanomien arvostelija antoi elokuvalla vain 2 tähteä 5:stä!  Mutta  nyt palataan taas siihen minun vanhaan hokemaani, että  ei kannata uskoa arvostelijoita, vaan käydä itse katsomassa  ja kuuntelemassa teos. Vain siten tietää mikä on totta. Ja minun korvieni ja silmieni todistus on tämä: A Complete Unknown on paras koskaan tehty fiktiivinen Dylan-elokuva. No Direction Home (2005) ei ollut fiktiivinen koska siinä esiintyi Dylan itse. Sen kanssa tämä elokuva ei tietenkään voi kilpailla, mutta vuoden 2007 fiktiivisen I’m Not There  Dylan-elokuvan kanssa voidaan tehdä vertailua ja tällä hetkellä olen sitä mieltä että A Complete Unknown on parempi.  Perustelut väitteelleni kirjoitussarjan myöhemmissä osissa.

Harri Huhtanen 2025             

Jätä kommentti