Edelleen ihmettelen miksi suomalaiset elokuvakriitikot ovat olleet niin nuivia arvostelleessaan tätä uutta Dylan-elokuvaa. Hesarin kriitikko mm. moitti elokuvaa siitä, ettei siinä avata Dylanin ”mysteeriä”?!  Siis mitä? Dylan itse on muistaakseni sanonut että jos haluatte ymmärtää häntä niin lukekaa kappaleiden sanoitukset. A Complete Unknown on varsin kliininen ja mielestäni realistinen kuvaus Dylanin varhaisvuosista. Lukemani perusteella Dylan on ollut juuri sellainen kuin elokuvassa esitetään eli vähäsanainen (lauluja lukuunottamatta) mutta erittäin kunnianhimoinen nuorimies, joka on alusta saakka asettanut urankehityksensä kaiken muun yläpuolelle.  Siksi on turha odottaa syvällistä kuvausta esimerkiksi Dylanin naissuhteista. Eivät ne olleet keskiössä vuosina 1961-65 ja siksi niiden ylikorostaminen olisi ollut valheellista.  Se mikä noina vuosina oli Dylanille tärkeintä tuodaan minusta hienosti esille. Tärkeintä Dylanille oli kirjoittaa uusia lauluja ja päästä pinnalle ja täytyy sanoa että Mangoldin elokuvassa on erittäin paljon, erittäin hienoa Dylan-musiikkia ja kun lisäksi Chalamet  esittää kaikki kappaleet itse ja yllättävän hienosti niin voiko fiktiivinen elämänkerta -elokuva siitä enää realistisemmaksi muuttua?!  

Harri Huhtanen 2025