BÖC perustajajäsen ja aikaisempi johtaja Bloom jäi keikalla täysin toisen alkuperäisjäsen Roesterin jalkoihin. Bloom lauloi tavallista vähemmän ja soittajanakin hän oli tällä kertaa lähes taustamuusikon asemassa. Miksi näin? Sitä emme tiedä. Mitään riittaa kaverusten välillä ei tietääkseni kuitenkaan ole eli ehkäpä Bloomilla ikä alkaa painaa suorituksessa enemmän kuin Roesterilla joka oli koko konsertin ajan kovassa iskussa.

Keikan jälkeen olin varautunut kirjoittamaan kohtalaisen tylyn arvion keikasta, mutta onneksi tässä on ollut aikaa todentaa omia muistikuviaan ja sitä mikä on tällä hetkellä totta. Minulla on siis aika kattava valikoima alkuperäisen BÖC:ion 1970- ja 1980-luvun albumeja ja  nyt kun olen niitä vuosien tauon jälkeen uudelleen kuunnellut joudun toteamaan että muistikuvani siitä että ne olisivat mestarillisia ei nyt enää kyllä pidä paikkaansa. Aika monet noista albumeista ovat kohtalaisen keskinkertaisia, toki jokaisella levyllä on tähtihetkensä, mutta niitä ei ole niin paljon että voisin julistaa jonkin noista albumeista klassikoksi.

Yksi asia kuitenkin pitää: nykyinen bändi ei ole soittajien osalta yhtä hyvä kuin alkuperäinen bändi, jossa soittaneet Bouchardin veljekset Albert (rummut) ja Joe (basso) olivat selvästi parempia kuin nykyinen rumpali ja basisti, jotka olivat Tampereella suoraan sanoen kovin värittömiä ja jos olisin oikein ilkeä (mikä en halua olla) sanoisin ,että he olivat keskinkertaisia soittajina. BÖC -levyjä kuunneltuani kaipaan myös alkuperäistä kosketinsoittajaa Allen Lanieria (joka tosin kuoli joitain vuosia sitten). Hänen tilalleen tullut multi-instrumentalisti Richie Castellano  on toki rautainen ammattilainen, joka on jopa saanut laajan teoreettisen koulutuksen musiikista.   Lopputulos kuitenkin ratkaisee ja hänen kosketinsoitin -osuutensa olivat kovin tavanomaisia ja kun hän loppupuolella pääsi jopa soittamaan pitkän kitarasoolon yliampui hän sen eli tilutusta oli paljon, mutta ei mitään persoonallista, ei mitään lähellekään sellaista finessien hallintaa mikä tuli esille Roesterin sooloissa. Toinen alkuperäisjäsen Bloom lauloi todella vähän eikä myöskään intoutunut päästelemään kitarastaan yhtä hienoja soundeja kuin mitä kuulemme alkuperäisillä 1970- ja 1980-luvun BÖC-levyillä. Illan tähti oli kiistatta Roester. Sanoisin jopa että tällä hetkellä bändi on hänen osaamisensa ja ainutlaatuisen kitarointinsa varassa. Ilman häntä BÖC muuttuisi pelkäksi cover-bändiksi.     

Text & Photo Harri Huhtanen