Bloomin laulua kuultiin liian vähän keikalla, levyillähän hän on yleensä päävokalisti. Keikan alussa hän lauloi muutaman kappaleen mutta sen jälkeen lauluosuudet jäivät pääasiassa Roesterin vastuulle.

Uskon, että tämän artikkelin lukijoillakin on kokemuksia siitä miltä tuntuu kun on väärässä paikassa väärään aikaan. Minä tosin harvemmin olen sellaista kokenut konsertissa, koska valitsen tarkkaan ne keikat joille osallistun. BÖC:in Tampereen keikalla tuli kuitenkin useammankin kerran sellainen tunne että oli väärässä paikassa väärään aikaan. Olin kirjoittanut paperilapulle bändin joitain päiviä aikaisemmin soittaman Tukholman  settilistan ja oletin että BÖC soittaisi Tampereella suurin piirttein saman setin ja sen mukaan sitten vain ruksailisin kappaleet, mutta eipä soittanutkaan tai ainakin oli vaihtanut kappaleiden paikkoja niin että putosin heti alusta lähtien kärryiltä. Ahdistustani lisäsi se, että istuessani permannon kolmannella rivillä oli ympärilläni enimmäkseen bändin hardcore faneja jotka vaikuttivat tuntevan  jokaisen kappaleen. Siitä syntyi toinen harmituksen aihe: olin tehnyt kotiläksyni huonosti eli en ollut kuunnellut bändin vanhoja levyjä riittävän paljon ennen keikkaa ja niinpä en tunnistanut biisejä. Kolmas harmitus tuli siitä, ettei bändi vaivautunut keikan kuluessa ilmoittamaan kappaleiden nimiä kuin satunnaisesti. Neljäs ja ehkä vakavin ongelma oli se, että monet kappaleista eivät kuulostaneet kovin hyviltä. Ne vaikuttivat keskinkertaisilta. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna huomasin ajoittain pitkästyväni keikalla ja aika alkoi madella. Toista oli esimerkiksi Robert Plantin taannoisella Tampereen keikalla joka oli kerrassaan hurmaava eikä tehnyt mieli vilkuilla kelloa kuten BÖC:in keikalla.

Aivan selvästi paikan päällä edustin kuitenkin vähemmistöä sillä täpötäysi Tampere-Talo otti BÖC:in erittäin innostuneesti vastaan ja oheismyyntiskille muodostui jopa varsin pitkä jono vaikka siellä oli myynnissä vain ylihintaisia T-paitoja.  Niitä tuntui kuitenkin menevän kaupaksi enemmän kuin Tokmannin ilmaisia tarjousämpäreitä.             

Text & Photo Harri Huhtanen