Ennen Sharonia oli Thelma. Ensimmäinen avioliitto pättyi vuonna 1982, mutta siitäkin jäi kaksi perillistä.

Artistin läheisille, ystäville ja työtovereille artistin kuolema on aina suuri järkytys, varsinkin jos kyseessä on niin rakastettava persoona kuin mitä Ozzy oli. Myös hardcore-faneille se on järkyttävää ja olen lukenut että Birminghamin konsertissa (5.7.25) tuhannet itkivät, vaikka eivät tietäneetkään että se jäähyväiskonsertti oli todella VIIMEINEN ! The End päätöskiertuehan oli päättynyt Birminghamiin jo vuonna 2017, mutta Ozzy halusi sittenkin esiintyä vielä kerran Black Sabbathin kanssa. Hän antoi medialle lausunnon siitä ettei vuoden 2017 keikka tuntunut täydelliseltä koska allkuperäinen rumpali Ward ei ollut mukana. No, Birmingham sai kuin saikin lopulta alkuperäisen Black Sabbathin yhdessä lavalle heinäkuussa 2025.   

Tavalliselle rockmusiikin kuluttajalle ja kuuntelijalle todellinen matka alkaa yleensä kuitenkin vasta artistin kuoltua, sillä se artistin tärkein perintö on levytyksissä, joita voi kuunnella hamaan tappiin saakka, jos on kiinnostunut artistista. Oma Black Sabbath kiinnostukseni on hyvin varhaista perua eli kuuntelin jo vuonna 1970 ilmestyneitä Sabbathin merkkialbumeita  Paranoid ja Master Of Reality niiden ilmestymisvuonna.  Silloin kolmiyhteys Led Zeppelin, Deep Purple ja Black Sabbath  olivat minulle maailmankaikkeuden tärkeimmät bändit. Neil  Youngiin ja Bob Dylaniin tutustuin kunnolla vasta  myöhemmin.

Hienoa tässä on se, ettei minulla ole kaikkia albumeita  jotka Ozzy levytti Sabbathin kanssa eli siinä mielessä tutkimusretkeni Ozzyn maailmaan on vasta alussa. Ozzyn soolotuotantoa en ole seurannut ollenkaan enkä ole ollut koskaan yhdelläkään hänen keikallaan.

Eilen illalla (26.7.) kuuntelin useampaan kertaan Sabbathin vuoden 1976 Technical Ecstasy albumin, jonka olin totaalisesti unohtanut eli olen varmaankin kuunnellut sen vain muutaman kerran ostotapahtuman jälkeen.  Aikanaan se sai huonot arvostelut ja ehkäpä siksi se on jäänyt minullakin nukkumaan prisessa Ruususen unta levyhyllyyni.

Levy on mielestäni kuitenkin parempi kuin mikä on sen maine. Levyn on tuottanut kitaristi Iommi ja hän on silloin selvästi halunnut muuttaa Sabbathin tyyliä monipuolisemmaksi ja tästähän kriitikot eivät pitäneet. USA:ssa albumia myytiin kuitenkin yli 500 000 kappaletta eli ei Iommi uudistushankkeessaan ihan hakoteillä ollut. Parasta levyllä onkin Iommin kitarointi ja erityisesti Ozzyn laulusuoritukset, vaikka Wikipediassa väitetään että Ozzy oli huonossa kunnossa levytyksen aikoihin ja joutui välillä katkaisuhoitoon.

2000-luvun alussa saimme Euroopan ja Amerikan MTV:ssä nähdä todellista sosiaalipornoa kun Ozzy päästi kamerat kotiinsa. Ozzy oli ilmeisesti kuvausten ajan aina joko humalassa ja/tai huumausaineiden/ rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja siksi hänen töpöttelevää kävelyään ja sammaltavaa puhettaan oli ikävä seurata. Suuri yleisö kuitenkin rakasti ohjelmaa ja siitä tuli muistaakseni koko MTV:n historian suosituin reality show. Luojan kiitos Ozzy lopetti sen ajoissa eikä jatkanut ohjelman tekoa, vaikka se olisi ollut täysin mahdollista koska katsojaluvut olivat niin suuria,   sillä todellinen Ozzy on kuitenkin ainutlaatuinen ääneltään sekä laulujen tulkitsijana ja sanoittajana. Erityisesti hitaissa balladeissa hän on yllättävän vaikuttava, jopa liikuttava. Tästä esimerkkinä Technical Ecstasyn kappaleet She’s Gone ja You Won’t Change Me.  Nyt kun Ozzy on kuollut voi jälkimmäisen kappaleen sanoitusta pitää jopa profetiaalisena:

”If there’s a God up there, well, I hope he helps me
I need you now to set me free
’Cause it may be that it’s over for me
If you don’t hear the things that I say today
Nobody will change me anyway, no, no way”         

Harri Huhtanen 2025