Olen päättänyt tutkia mitkä vuodet edustavat klassista Uriah Heepiä. Yksinkertainen, mutta ei välttämättä oikea vastaus voisi olla että ne levyt, joilla on mukana legendaarinen kolmikko Box-Hensley-Byron edustaa klassista Heepiä. Entuudestaan minulla oli bändin viisi ensimmäistä levyä vuosilta 1970-72 ja ne edustavat  mitä suurimmassa määrin klassista Heepiä. Mutta entä sen jälkeen?  Ainoa tapa selvittää asia on hankkia myöhempiä Heep- levyjä ja kuunnella ne tarkkaan. Niinpä ostin eilen turkulaisesta Alfa-levydivarista  kuusi vuoden 1972 jälkeen julkaistua Heep-LP:tä. Nämä kuusi on julkaistu vuosina 1974-83.

Tänään ehdin kuunnella vasta ensimmäisen niistä eli vuonna 1974 ilmestyneen Wonderworldin. LP:n A-puoli ei ole kovin hyvä, mutta musiikki paranee huomattavasti B-puolella ja lopussa kiitos seisoo!  Yhdeksäntenä kuultava päätöskappale Dreams on aivan fantastinen!  Maagista Heepiä!  Kuulostaa Hensleyn teokselta, mutta säveltäjiksi on merkitty myös Byron ja Box.  Dreamsin ainoa ongelma saattaa liittyä LP-formaattiin eli se on kestoltaan vain 6 minuuttia, vaikka se on lähtökohtaisesti Saliburyn veroinen teos, jota olisi pitänyt soittaa yli 20 minuuttia. Kokonaisuutena albumi edustaa hard rockia soft-elementeillä ryyditettynä, mutta Dreams poikkeaa tästä linjasta eli se edustaa paluuta alkuvuosien proge-sävytteisiin sävellyksiin ja bändi soittaa siinä todella hienosti ja kappaleen sovitus ovat kerrassaan upea!  Tässä vaiheessa sijoitan tämän kappaleen TOP10 Heep-kappaleiden listalle. Samalla julistan että vuoden 1974 Wonderworld edustaa myös klassista Heepiä, vaikka onkin julkaistu maagisen vuoden 1972 jälkeen.        

Harri Huhtanen 2026