Tekijä: HarriH

NICK BROOMFIELD: THE STONES AND BRIAN JONES (2023)

Brian Jones on lähinnä tunnettu siitä että hän kuoli vain 27-vuotiaana ja käytti paljon alkoholia ja huumeita. Siksi on hienoa että Broomfield  julkaisi tämän dokumenttifilmin Brianista viime vuonna. Se on nyt nähtävissä myös YLE Areenassa peräti kahden vuoden ajan.   Kannattaa katsoa!

Brian oli yllättävän tärkeä henkilö Stonesien alkuvuosina.  Ensinnäkin hän perusti Stonesit ja antoi bändille nimen Muddy Watersin kappaleen mukaan. Brian soitti Stonesien alkuvuosien albumeilla peräti 30 eri instrumenttia! Hän menetti kuitenkin jo muutamassa vuodessa johtoasemansa Jaggerille , koska  vähitellen Jagger bändin päävokalistina sai eniten huomiota ja lisäksi Brianin ongelmana oli se ettei hän säveltänyt Stonesien biisejä, vaan Jagger ja Richards  merkittiin tekijöiksi. Toki Brianin osuus kappaleiden sovituksissa oli merkittävä, mutta se ei riittänyt bändin johtajan paikan säilyttämiseen. Niinpä Brian alkoi turhautua ja myös Jagger turhautui, koska Brian ei ollut enää huumeongelmansa vuoksi luotettava työskentelykumppani ja siksi hänet erotettiin bändistä kesällä 1969 ja vain joitain viikkoja sen jälkeen hänet löydettiin kuolleena omasta uima-altaastaan. Siitä lähtien myös erilaiset salaliittoteoriat ovat eläneet eli on uskottu että Brian murhattiin. En lähde tässä avaamaan näitä teorioita. Pääasia on se, etttä Brianin merkitys  Stonesin musiikillisessa tuotannossa päättyi vuonna 1969. Sitä ennen hän kuitenkin jätti merkittävän jäljen bändin alkuvaiheen levyille, jotka eivät olisi olleet niin hyviä ilman häntä.    

Harri Huhtanen 2024        

DAVID TEDESCHI:  BEATLES’64 (2024)   – osa 1

Uudessa Beatles -dokumentissa nähdään muun muassa runsaasti kohtauksia jotka on kuvattu Beatlesien New Yorkin hotellihuoneessa ja kiertuematkoilla.

Kuten aikaisemmin kirjoitin: kysyntä lisää tarjontaa. Beatles on niin suosittu maailmanlaajuisesti että fanit haluavat edcelleen, 54 vuotta bändin viimeisen konsertin jälkeen, uusia Beatles-julkaisuja. Ja onneksi arkistojen kätköistä edelleen löytyy materiaalia mitä ei ole aikaisemmin julkaistu.

Get Back -dokumentti  oli todella hieno ja sisälsi valtavasti ennen julkaisematonta materiaalia. Siinä suhteessa Beatles’64 ei kyllä pysty kilpailemaan, mutta kulttuurihistoriallisessa katsannossa tämä on epäilemättä tärkeä dokumentti ja hienoa että se on nyt julkaistu Disney plus -kanavalla.  Valitettavasti tässä vaiheessa dokumentti ei ole muualla nähtävissä. Dokumentti julkaistiin Disney-kanvalla 29.11. ja katsoin sen heti julkaisupäivänä.

Miksi tämä Beatlesien helmikuun 1964 promokiertue USA:ssa oli niin tärkeä?  Sen vuoksi että vaikka Beatles oli jo 1963 noussut Euroopan suosituimmaksi popbändiksi niin 1963 USA:ssa Beatles ei vielä ollut tunnettu eivätkä heidän levynsä vielä päässeet edes USA:n TOP100 -listalle. Kaikki tämä muuttui dramaattisesti alkuvuodesta 1964 kun useampi Beatles -single nousi USA:n listojen kärkeen ja dokumentti valottaa hyvin sitä valtavaa fanihysteriaa eli beatlemaniaa, joka iski viruksen lailla voimalla myös USA:aan.

Promokiertue kesti vain kaksi viikkoa ja Beatles soitti tällä kiertueella vain viisi lyhyttä keikkaa. Ensimmäinen minikeikka oli Ed Sullivanin TV-showssa New Yorkissa . Sitten seurasi varsinainen keikka Washington DC:ssä ja uusi TV -esiintyminen Sullivan  -showssa Washingtonissa ja sitten kaksi minikeikkaa (vain 34 minuuttia) New Yorkin kuuluissa Carnegie Hallissa. Promokiertueen päätteeksi he esiintyivät  vielä Miamissa. Jossain kirjoitettiin että he olisivat esiintyneet myös Washingtonin Englannin suurlähetystössä mutta itse elokuvassa annetaan ymmärtää että he olivat siellä vain vieraina. Alvar Aalto taisi aikoinaan sanoa ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan.  Niinpä USA:ssa kehutut Beatlesit saivat dokumentin mukaan todella tylyä kohtelua oman maansa suurlähetystössä.  Dokumentissa sanotaan että George Harrison  olisi illan jälkeen jopa itkenyt omien maamiestensä tylytyksen vuoksi. Englanti oli vielä 1960-luvulla erittäin voimakkaasti luokkayhteiskunta ja siksi työläispiireistä nousseita poptähtiä pidettiin nousukkaina joita ei kuulunut arvostaa. Asia muuttui nopeasti tämän jälkeen kun Beatleseista tuli maailman suosituin popbändi ja yksi Englannin johtavista vientibrändeistä.

Beatlesien ensimmäinen esiintyminen Ed Sullivan Show’ssa teki ennätyksen: sitä seurasi yli 30% Amerikan väestöstä eli katsojia oli yli 74 miljoonaa! Näin Beatlesit nousivat yhden TV-esiintymisen ansiosta kertaheitolla maailmanmaineeseen.

Harri Huhtanen 2024

Neil Young: Archives Vol III 1976-1987 (2024)-osa 2

1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella Youngilla oli monia eri nimisiä säestysryhmiä mutta lopulta hän tajusi että Crazy Horse on se ainoa oikea!

Olen nyt kuunnellut kaikki nämä 17 levyä, joissa on yhteensä 14 tuntia musiikkia. Nyt olen jo kakkoskierroksella ja levyssä 3b. Tämä ei ole ainoa levy joka tarjoaa hienoja yllätyksiä. Kokonaisuutena Vol. III materiaali on epätasaista mutta ehkä se kuuluu asiaan sillä nämä arkistoboksit eivät ole mitään Greatest hits -kokoelmia. Vielä 1970-luvulla ajatus siitä että levy-yhtiö julkaisisi virallisesti Outtakes– äänitteitä oli täysin vieras. 1990-luvulla asia muuttui totaalisesti eli levy-yhtiöt ja artistit alkoivat avata äänitearkistojaan suurelle yleisölle suunnatuissa bokseissa joissa saattoi olla kymmeniä levyjä. Fanitus ja 1970-luvun nuorison keski-ikäistyminen mahdollista myös sen että nämä kovahintaiset julkaisut kävivät kaupaksi. Suosikkiartistin tekemisiä haluttiin seurata tarkemmin kuin vain viralliselle levylle valittujen otosten perusteella.

Kuukauden kuuntelusession jälkeen pidän entistä enemmän tästä Youngin kolmannesta arkistoboksista. Vaikka mukana on vähemmän kiinnostavia äänitteitä niin sitten toisaalta löytyy paljon harvinaisia helmiä joita diggaan nyt  toisella kuuntelulla vielä enemmän kuin ensimmäisellä kuuntelukerralla.          

Harri Huhtanen 2024        

GONG: PROMENADISALI, PORI 18.11.2024   – Osa 3

Nyky-Gong ei ole tribuuttibändi.Voin tämän nyt syvällä rintaäänellä todeta kahdesta syystä: ensinnäkin en tunnistanut kuin yhden kappaleen Porin konsertissa ja se johtui siitä, ettei minulla vielä ollut Allenin kuoleman jälkeen julkaistuja levyjä ja toiseksi nyt kun minulla on niitä useampikin niin kuuntelun perusteella olen todennut että Torabilla ja kumppaneilla on aivan oma tyylinsä. Se on kuitenkin Gong -filosofian mukaista musiikkia eli uskon ,että Allen pilvenreunalta peukuttaa heille tyytyväisenä. Kaiken kaikkiaan Allen on ollut vain tämän musiikkisuuntauksen ja musiikillisen filosofian alkuunpanija, todellisuudessa hän oli 1970-luvun puolivälistä lähtien pitkään syrjässä ja silti Gong versoi yhä uusia ”silmuja” eli alettiinkin puhua Gong-perheestä, useamman bändin kokonaisuudesta, jota yhdisti vain Gong-filosofia. Mitä on Gong -filosofia? Sitä ei edes Allen ole määritellyt tarkkaan, mutta keskeistä sille on vapaus (freedom)  ja universaalisuus. Tämä tuli hienosti esille myös Porin konsertin loppupuolella. Mutta siitä tarkemmin juttusarjani myöhemmissä osissa.    

Text & Photo: Harri Huhtanen 2024

GONG: PROMENADISALI, PORI 18.11.2024   – Osa 2

Kavus Torabi, Gongin johtaja vuodesta 2015 lähtien. Tässä kuvassa Porin Promenadisalin lavalla livenä 18.11.24.

Gongin perustajalla ja luovalla dynamolla David Allenilla todettiin 2010-luvulla harvinainen kaulan alueen syöpä. Se leikattiin ja hetkeksi hän toipuikin, mutta sitten syöpä uusi ja Allen ilmoitti ettei aio käyttää loppuelämäänsä raskaisiin hoitoihin, vaan antaa taudin kulkea kulkuaan. Myöhemmin hän lähetti sähköpostin jossa testamenttasi bändin johtajuuden iranilais-englantilaiselle  kitaristi, laulaja, lauluntekijä Kavus Torabille, joka oli jo aikaisemmin esiintynyt bändin kanssa. Toisena kitaristina jatkoi Fabio Golfetti, bassossa Dave Sturt, saxofonissa Ian East ja rumpalina Cheb Nettles.  Heistä ainoastaan Nettles ei ollut aikaisemmin esiintynyt Allenin kanssa.    

Ennen Porin konsertin alkua salissa soitettiin useita Syd Barrettin ja varhaisvaiheen Pink Floydin kappaleita. Kun bändin miehet tulivat lavalle niin ymmärsin miksi tämä lämmittelymusiikki oli valittu. Ensinäkemältä Torabi oli kuin uudestisyntynyt Syd Barrett! Hän oli jopa pukeutunut samoin kuin Syd vuonna 1967!  Hän myös lauloi vähän samaan tyyliin kuin Syd ja lisäksi alussa kuultiin ainakin yksi kappale joka kuulosti siltä kuin se olisi uudestisyntyneen nuoren Syd Barrettin kynästä lähtöisin. Näin siis kulttuuri kiertää ikuista kehää universumissa. Mikään ei pohjimmiltaan katoa vaikka asiat näennäisesti muuttuvatkin.    

Text & Photo: Harri Huhtanen 2024

GONG: PROMENADISALI, PORI 18.11.2024   – Osa 1

Jos pitää valita vuoden synkin kuukausi niin minun valintani on marraskuu. Pimeys tulee aikaisin, on kylmä ja vettä tai räntää vihmoo harva se päivä. Sellainen oli sää myös maanantaina 18.11.24 kun ajoimme Turusta Poriin kuuntelemaan Gongia.  Entinen kotikaupunkini näyttäytyi iltapäivän hämärässä juuri niin ankeana kuin muistinkin. Kadut olivat tyhjiä ja kapakat kiinni tai jos olivatkin auki niin asiakkaita oli todella vähän.

Promenadisalin kirkaissa valoissa kaikki näytti jo vähän paremmalta. Salissa on lähes 700 istumapaikkaa ja muotoilultaan vuonna 1999 valmistunut Promenadisali on kuin pienoisversio vuonna 1990 valmistuneesta Tampere -talosta.

Konsertti ei ollut loppuunmyyty, mutta huomioiden Gongin aika huonon tunnettavuuden Suomessa olin yllättynyt että paikalle tuli kuitenkin arvioni mukaan 200-300 kuulijaa. Koska kyse on jo 1960-luvulla aloittaneesta progebändistä ei minulle ollut yllätys että yleisössä oli pääsääntöisesti vain 40-70 -vuotiaita miehiä.

Koska Promenadisalin päälavan takaseinä on valtavan korkea oli myös siihen kiinnitetty valkokangas poikkeuksellisen suuri. Etukäteen oli mainostettu että konsertissa nähdään hieno Fruit Salad Lights -ryhmän valoshow.  Mielenkiinnolla odotin pärjäisikö se taannoiselle Brit Floydin komealle valoshow’lle jota sain todistaa Helsingissä pari kuukautta aikaisemmin.

Ennen kuin bändi tuli lavalle nähtiinkin jo joitain Gongin perustajan David Allenin (1938-2015) aikanaan kehittelemiä symboleja heijastettuna salin takaseinän jättikankaalle.

Text & Photo: Harri Huhtanen 2024

NITS: TREE HOUSE FIRE (2024) – johdanto, osa 1

Yleensä avaan näitä artistien tai bändien levyarvosteluketjuja vain jos kyseessä on maailmanlaajuisesti todella merkittävä artisti.  Nits ei sitä ole. Nitsien suosio rajoittuu muutamaan Euroopan maahan. Diggailin kovasti Nitsejä 1980- ja 1990-luvulla mutta sen jälkeen fanitukseni bändiin hiipui. Keikka Savoyssa ja uusi tänä vuonna julkaistu albumi muutti kuitenkin kaiken Nits-suhteessani!  Nyt olen taas intohimoinen Nits-fani ja siksi avaan tämän Nitsien levyjä käsittelevän viestiketjun vaikka kyseessä ei olekaan maailmanluokan bändi joka on myynyt miljoonia levyjä.  

Harri Huhtanen 2024

THE CURE: Songs Of A Lost World (2024) – osa 3

Ei noussut Cure Suomen listan kärkeen!  Seitsemäs sija on ainakin minulle pettymys mutta toisaalta suomalaisten musiikinkuluttajien musiikkimaku ei nykyään ole enää sama kuin mitä se oli vaikkapa 1970- ja 1980-luvuilla.  Angloartistit eivät Suomessa enää pärjää yhtä hyvin kuin minun nuoruudessani. Musiikin kulutuksen suhteen Suomi on selvästi ”ranskalaistunut” eli Suomessa listojen kärkeen nousevat suomalaiset artistit pääsääntöisesti.  Ehkä se on hyvä asia, että varjellaan ja suositaan omaa kulttuuria, mutta minulle tämä on vähän vierasta, varsinkin kun paras klassinen rock on edelleen ja varmaan jatkossakin angloamerikkalaista. No ei tästä mielipiteitä jakavasta aiheesta sen enempää. Suomalaiset siis haluavat kuunnella suomalaisia artisteja suomen kielellä ja ehkä se pitkässä juoksussa voi olla hyväkin asia, en tiedä.

Muulla Euroopassa Curen uusi levy on otettu paljon innokkaammin vastaan. Alla tuoreita listasijoituksia marraskuulta:

Belgia 1 / Hollanti 1 / Ranska 1 / Saksa 1 / Ruotsi 1 / Sveitsi 1 / UK 1

Italia 2 / Uusi-Seelanti 3 / Irlanti 3 / Australia 5 / Norja 5 / Suomi 7

Näissä maissa Curen uutuus nousi siis TOP10 listalle. Kuten huomataan paljon maita listauksesta edelleen puuttuu, merkittävimpänä USA, jossa levymyynti on samaa luokkaa kuin koko Euroopassa. Mutta Wikipedian listaus täydentyy uskoakseni lähiviikkoina. Seitsemän ykkössijoitusta Euroopassa on kuitenkin hatunnoston arvoinen suoritus ja voin sanoa että sen tämä albumi on totisesti ansainnut ja paljon enemmänkin!

Harri Huhtanen 2024

Mike Oldfield: Light + Shade 2005 – johdanto, osa 3

Light + Shade -albumi jäi kovin vähälle huomiolle aikanaan vuonna 2005 Suomessa eikä siitä löydy vieläkään, lähes 20 vuotta myöhemmin, edes suomenkielistä Wikipedia -artikkelia. Kuitenkin uskallan väittää että tämä on yksi Oldfieldin parhaista studioalbumeista ja hän ehti ennen vuoden 2023 eläkepäätöstään tehdä sentään 26 studioalbumia. Edes englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa ei ole toistaiseksi kattavia tietoja tästä levystä, tosin artikkeli on päivitetty kuukausi sitten eli mahdollista on että joskus lähitulevaisuudessa saamme lukea kattavamman selvityksen tästä hienosta albumista.

Tämä on monella tapaa poikkeuksellinen Oldfield-albumi. En ole vielä kunnolla perehtynyt sanoituksiin, mutta Oldfieldille poikkeuksellisesti tällä levyllä näyttäisi olevan myös muutamia uskonnollisia kappaleita. Oldfieldin ollessa kyseessä aatteellisia tulkintoja ei kuitenkaan saa viedä liian pitkälle koska oikeastaan kaikille Oldfieldin levyillä sanoituksia on todella vähän ja tuntuu että ne ovat aina musiikille alisteisia eli vaikutelma on sellainen että sanoitukset lähinnä täydentävät musiikillista kokonaisuutta ja ovat sivuroolissa kokonaisuutta ajatellen. Oldfieldillä on myös kappaleita, joissa sanoitukset muodostuvat kokonaan keksitystä kielestä. Pääasia on että sanat istuvat hyvin melodiaan ja täydentävät sitä. Oldfield ei ole julistava muusikko, vaan pääsääntöisesti hän tekee taidetta taiteen vuoksi.            

Harri Huhtanen 2024

THE CURE: Songs Of A Lost World (2024) – osa 2

Yllä eilen nähty Curen levynjulkaisukeikka!

En yleensä siteeraa itseäni mutta nyt on syytä tehdä se. Viime vuonna kirjoitin Curen pitkään huhutusta uudesta levystä näin:

” Neljäs CD on ongelmallinen, sillä vaikka mukana on muutamia aika hienojakin Cure-biisejä on pääjuonne näissä kappaleissa pyrkimys uudistaa Curen  soundia enemmän teknon ja konemusiikin suuntaan. Ja minusta nämä kokeilut eivät toimi. Lukemieni englantilaisten lehtien toimittajien  mukaan näin juuri on. Cure kehitti 1980-luvun jälkipuoliskolla täysin oman tunnusmerkillisen soundinsa ja sen ansiosta heistä myös tuli maailmanluokan bändi, jonka levyjä myydään erittäin paljon ympäri maailmaa. Bändin ei ole järkevää yrittää olla jotain muuta kuin mitä se pohjimmiltaan on ja miksi ihmiset sitä rakastavat! Tämä kokoelma rajoittuu Fiction levy-yhtiön vuosiin 1978-2004. Sen jälkeen Cure ei kuitenkaan ole julkaissut mitään merkittäviä levyjä. Suurin toivo on tulevassa levyssä jolta saatiin maistiaisia jo Helsingin konsertissa 2022.  Tätä uutta levyä bändin fanit ovat odottaneet jo yli 10 vuotta ja joka vuosi Smith on sanonut että nyt se uusi levy julkaistaan ja sitten sitä ei ole julkaistukaan eli ilmeisesti Smith pelkää, että bändi ja hän on menettämässä luovaa otettaan. Uskon kuitenkin ettei näin ole asia ja että hyvää kannattaa odottaa jopa näin pitkään!  Helsingin konsertti 2022 oli hieno näyttö siitä että Cure on edelleen luova ja kehittyvä bändi jolta on lupa odottaa myös uusia hienoja levyjä!”

Helsingin keikalla 2022 kuultiin julkaisemattomat Alone sekä Endsong . Ne olivat hienoja ja niiden perusteella uskalsin odottaa että Curen uusi studioalbumi olisi erittäin hyvä. Myös vuonna 2022 Smith   vakuutti että uusi albumi on käytännössä valmis.  Sitten vuosi 2022 meni ja vuosi 2023 meni ja kun tuli vuosi 2024 ja edelleenkään ei mitään varmaa tietoa uuden levyn julkaisuaikataulusta tullut niin toki minunkin uskoni alkoi vähän hiipua.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Eli eilen kuuntelin uutta Cure -albumia ja tänään myös ja olen enemmän kuin tyytyväinen, voisi jopa sanoa että olen haltioissani! Songs Of A Lost World (2024)  on mestariteos, sen uskallan sanoa jo kolmen kuuntelun jälkeen. Ei yhtään huonoa tai keskinkertaista kappaletta. Tunnelma on levyn alusta loppuun ylevä uskomattoman pessimististä sanoituksista huolimatta!  Väkisinkin tulee mieleen Joy Divisionin parhaat biisit.   Ian Curtis päättyi itsemurhaan kirjoitettuaan sitä ennen joukon loistavia biisejä Joy Divisionille.  Myöhemmissä dokumenteissa bändikaverit sanoivat etteivät he tajunneet miten masentunut Ian oli. He luulivat että sanoitukset olivat pessimistitiä vain taiteellisesta syystä. Curen voimahahmo Smith  on kirjoittanut kaikki uuden levyn kappaleet ja vaikka ne ovat äärimmäisen pessimistisiä niin en usko että hän päätyy Curtisin valitsemalle tielle. Uskon että tämän albumin pessimismi ja tämä upea musiikki on sielunhoitoa ja vain ylevöittävää.

Luin tänään useamman englantilaisen rocklehden arvion tästä levystä ja ammattikriitikot tuntuvat suitsuttavan tätä levyä vielä enemmän kuin minä! Metacritic on arviointipisteytys jossa lasketaan suurimpien lehtien arvostelujen perusteella uudella levylle pisteluku. Sata on maksimi ja harvat levyt pääsevät yli 80. Curen uutuus sai 93 pistettä! Jos levy ei nouse Suomen listan kärkeen niin sitten olen aika pettynyt suomalaisten musiikkimakuun.       

Harri Huhtanen 2024