16 vuoden odotus on ohi! Tänään Cure julkaisi pitkään ja hartaasti odotetun uuden studioalbuminsa! Olen nyt kuunnellut sen kolmeen kertaan ja se on erittäin hyvä! Tätä tosiaan kannatti odottaa.
Tänään klo 22 bändi soittaa Lontoossa levynjulkaisu -keikan ja sitä pääsee ilmeisesti katsomaan Soundin tarjoaman linkin avulla:
Harri Huhtanen 2024
Kolmen viikon Kiinan matkani vuoksi sain tämän boksin kuunteluun vasta pari päivää sitten. Boksilla on yhteensä 27 levyä joista olen ehtinyt kuunnella vasta viisi ensimmäistä. Alkukuuntelun perusteella vaikuttaa siltä että nämä kaikki äänitteet ovat hyvälaatuisia soundboard -äänitteitä. Valitettavasti kuitenkin boksin mukana tuleva tekstivihkonen on kovin vaatimaton ja siinä kerrotaan vain muutamia faktoja kiertueesta eli aiheesta kirjoitettu Wikipedia -artikkeli on paljon informatiivisempi. Lisäksi minulla on kanadalaisen dylanologin Glen Dundasin Dylan – kiertuekirja johon on listattu kaikki Dylanin konsertit settilistoineen (mikäli ne ovat olleet tiedossa).
Vuoden 1974 kiertue oli Dylanin ensimmäinen kiertue vuoden 1966 jälkeen. Kiertue alkoi 3.1.74 ja päättyi 14.2.74. Keikkoja oli kaikkiaan 40 ympäri Amerikkaa 21 kaupungissa. Erikoista oli se että lippuja sai vain postimyynnistä. Lippujen määrä oli rajoitettu 600 000, mutta se ei riittänyt alkuunkaan eli hakemuksia tuli lähes 20 miljoonaa! Dylan ja The Band olisivat siis voineet tienata tästä kiertueesta monikertaisesti jos lippujen myynti ja keikkapaikat olisi järjestetty eri tavalla.Nykyrahassa lippuja olisi mennyt kaupaksi yli 500 miljoonan dollarin edestä, mutta kun lippujen myyntiä oli rajoitettu niin Dylan ja The Band saivat tuosta vain kymmenesosan.
Nyt julkaistu boksi on sikäli käänteentekevä että aikaisemmin vuoden 1974 kiertueesta on julkaistu vain kourallinen kappaleita. Eikä tämäkään boksi ole täydellinen sillä 16 keikkaa puuttuu. 24 keikkaa on nyt kuitenkin julkaistu eli boksi on lähes complete, koska settilistat illasta toiseen olivat melko samanlaisia
Harri Huhtanen 2024
Monet luulevat että netistä löytyy kaikki tieto. Se ei pidä paikkaansa. Netti on fokusoitunut tulevaisuuteen eli tulevista tapahtumista on runsaasti tietoa, mutta auta armias kun tapahtuma on ohi niin voi olla todella vaikeaa ja joissain tapauksissa jopa mahdotonta löytää tietoa siitä. Hectorin kotisivuilla ei edes mainita sitä että hän esiintyi Pyhtäällä 2.8.24. Setlist FM ei myöskään tunnista tätä konserttia. Nettitietojen perusteella voisi siis luulla ettei Hector edes esiintynyt Pyhtäällä, mutta noin 1000 konsertissa paikalla ollutta voisi perustellusti esittää vastalauseen tästä väitteestä. Valitettavasti minullakaan ei ole settilistaa, joten joudun kirjoittamaan tämän arvostelun tässä vaiheessa jo hieman hatarien muistikuvien perusteella.
Enisinnäkin: Mirandos -kiertue oli tässä vaiheessa vaihtunut Nostalgia NYT! -kiertueeksi. Miradandokselta ja Nostalgialta kuultiin joitain kappaleita mutta muutoin pääpaino taisi sittenkin olla Hectorin uudemmassa tuotannossa. Tosin voidaanko puhua ”uudesta” jos artisti on julkaissut viimeisen uutta materiaalia sisältävän studioalbuminsa jo 10 vuotta sitten?!
Hector oli jälleen hyvä ja samoin hänen power-bändinsä. Mutta jos nyt vertaan Helsingin, Hämeenlinnan ja Pyhtään keikkoja niin sanoisin että näistä kolmesta Hämeenlinnan keikka oli paras. Pyhtää ja Helsinki tulevat aika tasoissa toisena ja ero ykköseen on hiuksenhieno.
Ilahduttavaa oli se, että nyt Hector taas luottaa siihen että hän muistaa kaikkien kappaleiden sanat sillä en nähnyt tekstiprompereita enää Pyhtäällä.
Konsertin lopussa nähtiin hieno ilotulitus! En tiedä kuka sen maksoi mutta se oli hieno. Olen iloinen siitä että Hector on lopettanut puheet lopettamisesta. On tärkeää että kappaleiden alkuperäinen tekijä esiintyy niin kauan kuin hänellä riittää kykyä ja motivaatiota siihen. Cover-artistit voivat parhaimmillaan olla todella hyviä, mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen. Kukaan ei voi samaistua kappaleeseen niin hyvin kuin hän joka on kappaleen alun perin kirjoittanut ja esittänyt. Tiedän että kaikki eivät tämänkaltaista väitettä hyväksy, mutta luulen että olen tällä kertaa oikeassa.
Text & Photo Harri Huhtanen 2024
Vuonna 2008 Madonna julkaisi Justin Timberlaken kanssa videon nimeltä 4 Minutes. Siitä tuli globaali hitti! En olen nähnyt lopullisia tilastoja, mutta uskoisin että se oli vuoden 2008 katsotuin video maailmassa ja se siivitti hienosti Madonnan Hard Candy (2008) -albumin myyntiä.
Enemmistö rock- ja pop-artisteista tekee merkittävimmät levytyksensä ensimmäisen kymmenen tai viimeistään seuraavan kymmenen vuoden aikana ja sen jälkeen julkaisut ovat enemmän tai vähemmän keskinkertaisia. Toki poikkeuksia tästä ”säännöstä” löytyy, mutta jos puhutaan Greatest Hits-kokoelmista niiden osalta tämä 10-20 vuoden sääntö näyttäisi pätevän varsin hyvin. Artisti tai bändi voi tehdä hyvän albumin vielä 20 vuoden jälkeenkin mutta hitit syntyvät yleensä ensimmäisen tai viimeistään toisen kymmenvuotisjakson aikana. Nyt näyttää kuulemani perusteella siltä että Madonna on poikkeus tästä säännöstä, sillä hän ei suinkaan tehnyt kaikkia isoja hittejään 1980- ja 1990-luvuilla, vaan vielä 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä Madonna julkaisi singlejä jotka menevät heittämällä hänen TOP20 biisiensä joukkoon ja ovat siten kelvollisia myös Madonnan Greatest Hits -kokoelmalle.
Kirjoitan näistä TOP20 biiseistä myöhemmin tarkemmin. Tämä on nyt vaan tällainen alustava huomio asiaan liittyen.
Harri Huhtanen 2024
Light + Shade -albumi on mainio esimerkki siitä, että jos pidät jostain artistista niin älä tee levyvalintoja kriitikoiden tai myyntilukujen perusteella, vaan osta kaikki artistin levyt ja tee omat päätelmäsi niistä oman kuuntelun perusteella. Koska Light+Shade ei aikanaan eli vuonna 2005 menestynyt kovin hyvin olivat odotukseni sen suhteen vähäiset. Mutta mitä tapahtuikaan? Olen nyt kuunnellut tämän 2CD:n julkaisun varmaan jo yli 10 kertaa ja joka kerralla olen alkanut pitää yhä enemmän tästä albumista.
Miksi Light + Shade on mielestäni niin hyvä albumi? Ensinnäkin tämä on rakenteellisesti erittäin tasapainoinen ja koukuttava levy jonka haluaa kuunnella alusta loppuun uudestaan ja uudestaan. Light -CD on meditatiivisempi, Shade-CD on taas hyvällä maulla tehtyä teknoa. Kokonaisuus on monessa mielessä uudenlaista Oldfieldiä, vaikka vanha melodisuus on tallella.
Harri Huhtanen 2024
Let England Shake 2011 -osa 1
PJ Harvey livenä vuonna 2011. Saksofonin lisäksi Harvey soittaa autoharpia (eli suomeksi sointusitraa) usein konserteissaan.
Harvey esitti Flow festivaaleilla peräti 5 kappaletta uudelta I Inside the Old Year Dying (2023) -albumiltaan jota minulla ei ole, joten poikkesin Turun Levykauppa Äxään tarkoituksenani ostaa kyseinen levy. Sitä ei siellä kuitenkaan ollut ja ylipäätään Harvey -albumeita oli hyllyssä kovin vähän. Johtuiko se Flow festivaalista? Yleensä kun joku kuuluisa artisti esiintyy Suomessa ostetaan keikan jälkeen hänen levynsä loppuun levykaupoista. Siellä oli kuitenkin vuoden 2011 Let England Shake – albumi, joten ostin sen.
Kotona odotti hieno yllätys sillä Let England Shake tempasi kuulijan heti mukaansa. Upeita kappaleita! Aivan uudenlainen Harvey tuli esiin tällä levyllä. Saksofonit ja xylofonit kuulostivat mahtavilta! Let England Shake on vähän kuin toisinto Pariisin hienosta vuoden 2017 keikkataltioinnista jonka perusteella alunperin Harveyn musiikkiin rakastuin.
Minulla ei ole vielä kaikkia Harveyn levyjä, mutta uskallan jo nyt väittää että Let England Shake on Harveyn Magnum Opus. Toki Harvey on niin nuori että tulevaisuudessa hän saattaa julkaista jotain vielä parempaa, mutta jos Let England Shake jää hänen parhaaksi albumikseen niin silläkin hän lunastaa paikkansa populaarimusiikin historiassa pitkälle tulevaisuuteen.
Harri Huhtanen 2024
Tähän mennessä Mike Oldfield on julkaissut 26 studioalbumia vuosina 1973-2017. Uusia ei taida olla tulossa sillä vuonna 2023 Oldfield ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ja lopettavansa levyttämisen. Kiertueet hän oli lopettanut jo 2010-luvun alussa. Kuten monilla muillakin 1900-luvun suosituilla artisteilla hiipui Oldfieldin levyjen julkaisutahti koko ajan 2000-luvulla ja myyntikään ei enää ollut samaa luokkaa kuin kultaisella 1980-luvulla.
Nyt kun olen kohta saanut viimeisetkin puuttuvat Oldfield-albumit kuunteluuni vaikuttaa siltä että Oldfieldin tapauksessa myynti ja levyjen laatu eivät enää 2000-luvulla kulkeneet käsikädessä sillä Oldfield on tehnyt myös 2000-luvulla yllättävän hienoja albumeja, jotka kuitenkin ovat valtamediassa ja levyjen myyntilistoilla jääneet ansiottomasti varjoon. Yksi tällainen albumi on vuonna 2005 julkaistu 2 CD:n Light+Shade joka on hieno, tasapainoinen ja erilainen Oldfield-albumi. Minulle tuntemattomasta syystä levy menestyi todella huonosti Englannissa joka on yleensä ollut se maa jossa on Oldfield on pärjännyt parhaiten. Light+Shaden paras sijoitus UK:ssa oli vain 175! Tämä lienee ollut Oldfieldille melkoinen järkytys sillä rakenteellisesti ja tuotannollisesti Light+Shade on jopa parempi kuin Tubular Bells . Tiedän että tämä on aika rohkeasti sanottu mutta toisena aikana ja toisenlaisissa olosuhteissa tämä olisi voinut olla ykköslevy useissa maissa vähän samaan tapaan kuin Tubular Bells oli aikanaan. Mutta aiheesta lisää joskus myöhemmin…
Harri Huhtanen 2024
Madonna esiintyi Lontoossa 2023 ja tietenkin yleisömenestys oli taattu, mutta sen kunnian päälle tuli vielä Rolling Stone – lehden ylistävä arvostelu jossa häntä kutsuttiin nimellä Queen Of Pop !
Neil Young oli joitain vuosia sitten Brian O’Connorin suositussa showssa vieraana ja aiheena oli hänen uusin levynsä (yksi niistä lukemattomista). Brian kysyi minkä viestin Neil haluaa kertoa faneilleen uudesta albumista. Sen sijaan että Neil olisi alkanut pohtia levyn teemoja totesi hän jotenkin tähän tapaan (muistinvarainen suomennos): ”ostakaa siitä laadukas äänite ja kuunnelkaa sitä erittäin lujaa!” Nyt kun olen viime päivinä kuunnellut Madonnan 2000-luvun tuotantoa niin siihen pätee sama sääntö. Jotta näiden hienosti tuotettujen levyjen fiiliksiin pääsee kunnolla mukaan on näitä syytä kuunnella suurella äänenvoimakkuudella. Erityisesti 2000- luvulla sähkörummut sekä basso ovat monilla Madonnan kappaleilla todella hallitsevassa asemassa ja jos niitä kuuntelee liian hiljaa kuulostaa musiikki aika lattealta ja yksiulotteiselta. Pohjimmiltaan Madonna on kaikista kokeiluistaan huolimatta ensisijaisesti disco- ja tanssi -artisti joka jatkaa kunniakkaasti 1970-luvun suuren diskokuningattaren Donna Summerin jalanjäljissä. Pidin aikanaan paljon Donna Summerin parhaista kappaleista ja nyt huomaan pitäväni yhtä paljon Madonnan 2000-luvun parhaista disco- ja tanssikappaleista. Madonnalla on erehtymätön vaisto tuottajien ja laulunkirjoittajien valinnassa eli vuodesta toiseen hän onnistuu pysymään kiinni kulloisenkin ajan trendeissä ja tekemään tarttuvia popkappaleita, jotka nousevat yhä uudestaan listojen kärkeen globaalisti!
Harri Huhtanen 2024
1980-luvulla alettiin kirjoittaa siitä että Neil Young aikoo julkaista suuren arkistoboksin. Aikaa kului parikymmentä vuotta mutta hanke ei realisoitunut. Monet jo epäilivät että koko juttu oli tuulesta temmattu. Mutta lopulta vuonna 2009 mahdoton muuttui mahdolliseksi eli Archives Vol.I (1963-72) julkaistiin ja samalla selvisi että Neil Young aikoikin yhden suuren arkistoboksin sijaan julkaista niitä useita. Tämän hetkisen tiedon mukaan sarja tulee käsittämään viisi boksia. Archives Vol. II (1972-76) julkaistiin huomattavasti nopeammin kuin ykkösosa eli se ilmestyi jo vuonna 2020 eli ykkösosan ja kakkososan julkaisujen välillä kului enää vain 11 vuotta ja tahti tuntuu edelleen kiihtyvän sillä Archives Vol. III (1976-1987) ilmestyi jo tänä vuonna eli vain vajaa 4 vuotta edeltäjänsä jälkeen.
Tämä Vol.III on monessa mielessä parempi kuin Vol.II. Ensinnäkin musiikkia on tällä boksilla ajallisesti enemmän. Toiseksi käsiteltävä ajanjakso on huomattavasti pidempi eli 12 vuotta kun Vol. II boksilla käsiteltiin vain 5 vuoden ajanjakso. Tämän lisäksi Vol.II:n heikkoutena oli liiallinen jo julkaistun materiaalin toistaminen. Julkaisemattomia kappaleita Vol. II:lla oli aika vähän ja nekään eivät olleet kovin hyviä. Vol.III:lla sen sijaan on paljon julkaisematonta live-materiaalia ja osa siitä on varsin korkeatasoista, ei äänitteen, vaan melodioiden ja soitannan osalta.
1980-luvun alkupuoli oli erikoista aikaa Neil Youngille. Hän etsi jatkuvasti uutta tyyliä pyrkiessään 1970-luvun tyylistään eroon. Onneksi hän lopulta tajusi että se mitä hän teki 1970-luvulla on sitä aidointa ja parasta Neil Youngia! Neil Young teki viisi melko erilaista albumia Geffenille ja levy-yhtiössä ei ilmeisesti oltu kovin tyytyväisiä koska Youngin levyjen myynti laski jatkuvien kokeilujen seurauksena. Minusta näin jälkeenpäin arvioiden parhaita loppupeleissä olivat hänen kolme syntikkalevyään: Trans (1982), Landing On Water (1986) sekä Life (1987). Kriitikot eivät näitä aikanaan arvostaneet enkä tiedä arvostavatko vieläkään. Mutta jos vertaan näitä kolmea kokeellista albumia sellaisiin levyihin kuin Hawks & Doves (1980), Everybody’s Rockin’ (1983) ja Old Ways (1985) niin ero on melkoinen. Kokeellisilla levyillä on hienoja uusia melodioita ja svengaavia syntikkasovituksia, mutta jälkimmäisenä mainitut rockabilly ja country& western albumit eivät tarjonneet muuta kuin väsyneitä, väljähtäneitä tulkintoja vanhoista klassikoista tai niiden muunnelmista.
Harri Huhtanen 2024
25 keikan Amerikan Outlaw- kiertue on Dylanin kohdalta nyt ohi. Tällä kiertueella Dylan varioi settiään kiitettävästi ja on myös oikein nimetä tämä kiertue eri tavalla koska Dylan ei juurikaan esittänyt tällä kesäkiertueella RARW-albumin kappaleita, vaan settilistaan palasi vuosien tauon jälkeen sellaisia vanhoja “sotaratsuja” kuin All Along The Watchtower, Highway 61 Revisited, It Ain’t Me Babe, Silvio jne. Poikkeuksellisesti en lähde nyt listaamaan näitä koska Dylan on jo siirtynyt Eurooppaan, tarkemmin sanoen Prahaan jossa settilistaan palasivat RARW-kappaleet eli Euroopan kiertueesta kirjoitan sen päätyttyä taas otsikon RARW Tour alla.
Amerikan kiertueen settilistat näkyvät täällä: http://www.bobdylan.com/setlists
Harri Huhtanen 2024
WINTERLUDE FINLAND 