Päivitys 17.5.2025. Huomenna hän on täällä tai ei täällä Turussa vaan Tampereella! Odotus on ollut pitkä koska siitä on jo peräti kymmenen vuotta kulunut kun Robert Plant viimeksi esiintyi Suomessa. No hyvää kannattaa odottaa!
Legendaarinen Robert Plant esiintyy pitkän tauon jälkeen Suomessa toukokuussa 2025. Tällä kertaa hänen bändinsä nimi on Saving Grace josta kirjoitin tässä viestiketjussa vuonna 2019. Lippuja myy Ticketmaster perjantaina 6.9.24 klo 11 alkaen. Tosin My Live Nationin jäsenillä on mahdollisuus ostaa lippuja ennakkoon jo torstaina 5.9.24.
Tarkempia tietoja tulevista Tampereen (18.5.25) ja Helsingin (19.5.25) keikoista täällä:
Jos mennään subjektiiviselle puolelle niin kyllähän minäkin diggaan tätä julkaisua. Miksi? Koska tällä levyllä on mukana Cinnamon Girlin singleversio. Mitä tärkeää siinä on? Kappale ilmestyi alun perin vuoden 1969 albumilla Everybody Knows This Is Nowhere. Singlenä kappale ilmestyi vasta seuraavana vuonna eli siglejulkaisu on erilainen kuin albumilla julkaistu biisi. En ole varma kumpaa versiota Suomen radio soitti vuonna 1970, mutta silloin kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa ja ihastuin esittäjään ikihyviksi. Ja diggaan Youngia edelleen 54 vuotta myöhemmin! Ja olen edelleen sitä mieltä että Cinnamon Girl on yksi hänen parhaista biiseistään.
Olen päässyt Madonnan albumien kuuntelussa vuoteen 2003 ja nyt kun olen kuunnellut kolmasti tämän American Life -albumin jonka olin autuaasti unohtanut, niin olipa hieno yllätys! Wikipediassa suitsutetaan Madonnan vuoden 1998 albumia Ray Of Light ja jopa väitetään että se olisi hänen Magnum Opuksensa eli pääteoksensa. Onhan se hieno levy ja menestyi aikanaan todella hyvin ja Frozen -video ja kappale on kieltämättä legendaarinen. Nyt kuitenkin kun kuuntelin kokonaisuudessaan Ray Of Lightin niin kaikki levyn kappaleet eivät ole kovin hyviä eli kokonaisuus ei toimi niin hyvin kuin Wikipedian artikkeli antaa ymmärtää. Sen sijaan American Life on erinomainen alusta loppuun saakka eli mukana ei ole kokonaisuutta rikkovia tai häiritseviä kappaleita. Koska kuuntelumaratonini on edelleen kesken niin en uskalla tässä vaiheessa väittää että American Life on Madonnan paras levy, mutta sen uskallan jo nyt sanoa ettei Ray Of Light ole sitä. Tosin makuasioista ei tunnetusti voi kiistellä ja totuus on että suurempi joukko ihmisiä osti Ray Of Lightin kuin American Lifen. Mutta toisaalta American Life oli listaykkönen monissa maissa ja sitä myytiin koko maailmassa Wikipedian mukaan yhteensä 5 miljoonaa kappaletta eli on se joka tapauksessa merkittävä levy.
Liam (vasemmalla) on Oasiksen karismaattinen laulaja. Isoveli Noel (oikealla) taas säveltää kappaleet ja vastaa kitaroinnista.
Moni varmaan ihmettelee miksi laitoin otsikkoon kysymysmerkin kun nyt kerran on virallisesti ilmoitettu, että 16 vuoden tauon jälkeen yhteen palaava Oasis tekee ainakin 14 keikkaa kesällä 2025 UK:ssa. Jokainen joka tuntee vähänkin näiden aina riitaisten veljesten historiaa tietää ettei mikään ole varmaa ennen kuin se tapahtuu. Vuosi on pitkä aika. Paljon voi muuttua sinä aikana. Liam ja Noel ovat kuitenkin 15 vuoden soolourien aikana aikana saaneet huomata että Oasis oli paljon, paljon suositumpi kuin kumpikaan heistä. Samanaikaisesti he ovat saaneet todistaa miten 2000-luvun alun bändi Coldplay on ottanut Oasiksen ”kuningaspaikan” kun Oasis on ollut telakalla. Kyse on isoista rahoista. Coldplay keikkailee ympäri maailmaa ja täyttää stadioneja ja ansaitseee kymmeniä miljoonia yhdestä kiertueesta.
Uskoakseni 2000-luvulla syntyneet eivät tiedä miten valtavan suosittu Oasis oli 1990-luvulla. Bändin kulta-aikaa olivat vuoden 1994-1997 jolloin se oli jatkuvasti esillä myös Suomen mediassa. TV ja lehdistö uutisoivat jatkuvasti bändistä tai lähinnä riitelevistä Gallagherin veljeksistä ja heidän toilailuistaan. Liam oli se jolle alkoholi maistui ja joka vähän väliä oli erityisesti englantilaislehtien lööpeissä. Mutta tässä vain vanha sanonta jälleen osoittatui todeksi eli mikä tahansa julkisuus on hyväksi. Iso Britanniassa Oasis oli vielä 1990-luvun hurmosvuosien jälkeenkin niin suosittu että kaikki heidän vuosina 1994-2009 julkaisemansa 7 studioalbumia nousivat UK-listan ykköspaikalle. En tiedä ainuttakaan bändiä joka olisi pystynyt samaan. Edes Led Zeppelin ei saanut kaikkia albumeitaan UK-listan ykköspaikalle.
Voiko 75 miljoonaa levyä myynyt bändi olla väärässä? Ei varmaankaan ja jos veljekset pysyvät sovussa niin vuoden 2025 kiertue on varmaan loppuunmyyty alta aikayksikön (vuoden 2025 liput tulevat myyntiin lauantaina 31.8.24) . Musiikillisesti täytyy todeta, ettei Oasis ole keksinyt mitään uutta eikä sitä voi verrata Beatlesiin, Led Zeppeliiniin, Pink Floydiin tai Genesikseen muutoin kuin myyntilukujen valossa.
Vodou Fusion livenä Turun Kivipainossa lauantaina 24.8.2024.
Kuka on Gildas Houessou? Missä on Benin? Jos ensimmäinen kysymys olisi esitetty minulle pari päivää sitten en olisi osannut vastata mitään. Toiseen kysymykseen sentään tiesin vastauksen eli Benin on valtio Länsi-Afrikan rannikolla. Rajanaapureina ovat Togo, Burkina Faso, Niger ja Nigeria. Beninin nimi oli aikaisemmin Dahomey ja se oli ollut pitkään Ranskan siirtomaana, mutta itsenäistyi lopulta vuonna 1960.
Beninin musiikkikulttuuri on hyvin monipuolinen ja rikas. Siinä on vaikutteita beniniläisestä kansanmusiikista, ghanalaisesta highlifesta, kongolaisesta rumbasta, ranskalaisesta kabareesta, amerikkalaisesta rockista, funkista ja soulista.
Beniläinen Gildas Houessou saapui Suomeen jo 16 vuotta sitten. Hän on salolainen ravintoloitsija ja muusikko. Vuosi sitten hän perusti yhdeksän muusikon Vodou Fusion -bändin, jonka kaikki muut soittajat asuvat Helsingissä. Bändissä on muutaman suomalaisen muusikon lisäksi soitajia Burkina Fasosta, Senegalista, Norsunluurannikolta ja Brasiliasta.
Turun Sanomien näyttävän kokosivun artikkelin (24.8.24) ansiosta päädyin lauantai-illalla bändin keikalle Turun Kivipainoon , jossa en ollut koskaan aikaisemmin ollut. Pienessä salissa oli alle 100 istumapaikkaa ja konsertin alkaessa paikalla oli noin 30 kuulijaa eli näyttävä artikkeli ei ollut aiheuttanut yleisöryntäystä vaikka lippujen hinta oli varsin maltillinen eli vain 15e.
Täytyy sanoa että Gildas oli valtavan energinen ja karismaattinen esiintyjä ja tuntuu oudolta ettei hän ole lyönyt Suomessa läpi. Häntä katsoessa ja kuunnellessa minulle tuli elävästi mieleen Bob Marleyn keikka Tukholmassa 1980-luvun alussa jossa minulla oli onni olla mukana vähän ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa.
Musiikkibisnes on armotonta. Paras musiikki ei aina myy parhaiten eivätkä parhaat esiintyjät välttämättä ole suosituimpia.
Diggasin Peter Gabrielia jo nuorena miehenä 1970-luvulla. Ihailin Gabrielin Genesis -tekstejä, laulua ja esiintymisiä. Silloin ei vielä ollut nettiä, mutta onneksi Suomen TV lähetti joitain rock-dokumentteja joiden kautta näin miten upeita olivat Gabrielin esiintymiset alkuaikojen Genesiksien riveissä.
Gabrielin sooloura alkoi jo vuonna 1975. Ostin kaikki hänen soolo -levynsä, mutta vasta vuoden 1986 So-albumia voi nimittää klassiseksi. Sitä myytiin valtava määrä ja edelleen sanon että Sledgehammer -video on ehkä yksi rockmaailman kaikkien aikojen parhaista videoista! Euroopan MTV näytti sitä yötä päivää ja ehkä siksi So-albumista tuli niin suosittu.
2000-luvulla vannoutuneimmankin Gabriel -fanin usko alkoi horjua sillä yli 20 vuoteen Gabriel ei varsinaisesti julkaissut mitään uutta. Mutta sitten vuonna 2023, lopultakin, Gabriel ilmoitti että hänellä on uusi albumi valmiina! Nykyisellä teaser-periaattella uusia kappaleita julkaistiin yksi kerrallaan kuukauden välein ja varsinainen albumi ilmestyi vasta loppuvuodesta 2023.
Olen nyt kuunnellut Gabrielin I/O -albumin yli 10 kertaa ja täytyy sanoa että tämä on selvä klassikko! Niille jotka pitävät Gabrielin rokkaavammasta puolesta tämä levy saattaa olla pettymys, mutta niille jotka arvostavat syväluotaavia sanoituksia ja meditatiivista lähestymistapaa musiikkiin on tämä levy täysosuma. 12 kappaleesta annan peräti 10:lle arvosanan loistava eivätkä ne kaksi jäljellejäänyttä kappalettakaan ole huonoja, päinvastoin.
On ehkä väärin verrata Harveyn Flow festivaaliin vuoden 2024 keikkaa Pariisin vuoden 2017 keikkaan, onhan niiden välillä kulunut jo 7 vuotta ja eteenpäin katsovan artistin elämässä se on todella pitkä ajanjakso. Toisaalta menestyslevynsä The Hope Six Demolition Project (2016) jälkeen Harvey on julkaissut vain yhden albumin eli viime vuonna ilmestyneen I Inside the Old Year Dying (2023) . Minuun Pariisin keikka teki aikanaan kuitenkin niin suuren vaikutuksen etten voi olla vertaamatta sitä Flow festivaaliin esitykseen.
Pariisissa Harveyn pukeutuminen toi mieleen Ranskan suuren pyhimyksen Jeanne D’Arcin. Flowssa 2024 sen sijaan nähtiin valkoisiin pukeutunut antiikin Kreikan jumalatar jonka jokainen ele oli majesteettinen ja tarkkaan harkittu ja koko konsertin alkuosan yleisö tuntui olevan täysin sivuroolissa. Pariisissa bändi oli ollut etualalla ja laulanut Harveyn kanssa. Nyt bändin miehet joita oli myös paljon vähemmän kuin Pariisissa olivat taka-alalla ja lavaa hallitsi suvereenisti Harvey erikoisine tanssiliikkeineen. Koreografia oli todella hieno ja se istui uusiin kappaleisiin erinomaisesti. Alussa kuultiin useampikin uuden levyn kappaleista ja Setlist.fm -sivuston mukaan kaikkiaan niitä kuultiin 5. Mitä pidemmälle keikka eteni sitä paremmin ymmärsin etten oikeastaan tuntenut Harveyn kokonaistuotantoa kunnolla sillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kappaleet olivat sellaisia joita en tunnistanut. Myöhemmin Setlist.fm -sivuston listauksesta paljastui että keikalla Harvey soitti aikaisemmin mainitsemaniani kahta menestyslevyä lukuunottamatta kappaleita kaikilta levyiltään vuoden 1992 debyyttilevystä lähtien.
Madonnan kolmas, vuonna 1986 ilmestynyt, albumi True Blue on hänen kaupallisesti parhaiten menestynyt albuminsa, sillä sitä on myyty peräti 25 miljoonaa kappaletta!
Olen pitkään ihmetellyt Wikipedian ilmoituksia siitä miten paljon kaikkiaan jonkun artistin tai bändin albumeita on myyty. Wikipediahan julkaisee myös erittelyjä eri maiden myynneistä ja kun ne erittelyt laskee yhteen ei yleensä päästä lähellekään sitä lukua jonka Wikipedia ilmoittaa jonkun artistin kokonaismyynniksi. Toki pitkään vaikuttaneiden artistien kohdalla pitää huomioida lukuisat erilaiset kokoelmat, joiden yhteismyynti helposti kasvattaa myytyjen levyjen lukua joka siis on paljon suurempi kuin artistin yksittäisten albumien yhteenlaskettu myynti. Lisäksi pitää huomioida singlet, joiden kokonaismyyntiä ei yleensä ilmoiteta. Artisti joka on julkaissut 10 albumia on voinut julkaista niiden ohella yli 30 singleä ja kymmeniä kokoelmalevyjä, jos ura on kestänyt pitkään. Kokonaismyynti saadaan kun lasketaan yhteen kaikki viralliset julkaistut. Niistä kaikista ei kuitenkaan ole tietoa Wikipediassa ja nuo hurjat kokonaisluvut ilmeisesti perustavat siihen mitä levy-yhtiö on ilmoittanut kokonaismyynniksi. Jos luvut ovat yliampuvia niin minun täytyy lähteä siitä että ne ovat samalla tavalla yliampuvia kaikkien artistien kohdalla eli artistien väliset suhdeluvut olisivat näin asiaa tarkastellen oikein.
Tämä pitkä ennakkopohdiskelu liittyy siihen että Wikipedia ilmoittaa Madonnan kaikkia levyjä myydyn yhteensä 300 miljoonaa kappaletta! Se on aivan käsittämätön luku sillä nyt kun 2000-luvulla fyysisten albumien myynti on pudonnut todella paljon ei kukaan artisti enää voi saavuttaa tuollaista lukua. Youtube – klikkauksissa artisti voi nykyään päästä jopa yli miljardiin klikkaukseen mutta se on rahavirtaa ajatellen aivan eri asia sillä 1900-luvulla artisti sai jokaisesta myydystä levystä ihan hyvän korvauksen, mutta 2000-luvun digitaalisessa maailmassa klikkauksista ja striimeistä artisti saa todella huonon korvauksen eli tulonmuodostus ei ole samaa luokkaa kuin 1900-luvulla. Niinpä konsertit ovat muodostuneet yhä tärkeämmiksi artistien kannalta sillä konserttilippujen hintoja on kiivaalla tahdilla nostettu ja jopa supersuositun artisin tilipussi tulee pääasiallisesti keikoista eikä suinkaan levymyynnistä tai klikkauksista.
Harvey on nuorena imenyt vaikutteita bluesista sekä Bob Dylanin musiikista. Harveyn levyillä näitä vaikutteita on vaikea havaita, mutta keikoilla se on ehkä helpompaa. Dylan on tunnettu siitä ettei hän kumartele yleisöä eli yleensä hän soittaa niitä kappaleita joita hän haluaa soittaa ja viime aikoina on enää hyvin harvoin Dylanin keikoilla kuultuu niitä hänen suurimpia hittejään. Näköjään Harvey noudattaa Dylanin periaatetta sillä Flowssa oletin kuulevani kappaleita hänen parhaiten menestyneiltä levyiltään jotka jo omistan ja tunnen. Nämä ovat Stories From The City, Stories From The Sea (2000) sekä The Hope Six Demolition Project (2016). Harvey ei Flowssa soittanut ainuttakaan kappaletta näiltä levyiltä! Aikomoinen yllätys ja muistutus siitä että artisti määrää eikä yleisö. Tai siis oikea artisti tekee juuri näin.
Flow festivaalialue oli niin suuri että vaikka paikalla oli 32000 ihmistä oli konserttien välisenä aikana jopa väljää.
Hieno keikka, mutta täysin erilainen kuin Pariisin keikka 2017, jonka perusteella joitain vuosia sitten PJ Harveyn tuotantoon ihastuin. Tämä oli ensimmäinen kertani Flow Festivaaleilla. Provinssin poikaan teki suuren vaikutuksen festivaalien koko! Lauantain festivaali oli loppuunmyyty eli paikalla oli peräti 32 000 ihmistä. Onneksi festivaali-alue oli niin valtavan suuri että tungosta syntyi vain esiintymislavojen luona. Alueella oli yli 40 ruokapistettä mutta lihaa tai edes siipikarjaa ei saanut myydä. Vegaanisuus oli kunniassa Flowssa. Alkoholi oli ylihintaista kuten lähes joka paikassa nykyään Suomessa. Se ei kuitenkaan tuntunut nuorta (ikähaarukka visuaalisen arvioni mukaan 18-30 v) festivaalikansaa häiritsevän sillä sekä juoma- että ruokapisteille oli pitkät jonot. Ainoastaan kaasukellon Golden Areassa asiat hoituivat ilman jonotusta. Kaasukellon metalliseinistä syntyi kuitenkin ikäviä jälkikaikuja lähellä olevan päälavan musisoinnista eli tilan sisällä ääni oli aika kakofoninen. Olin tullut paikalle ainoastaan Harveyn konsertin vuoksi eli keikkaa edeltävät tunnit tuntuivat vähän puuduttavilta.
WINTERLUDE FINLAND 