PJ Harvey -harrastajana olen toistaiseksi amatööri, sillä ennen viikko sitten tekemääni “pyhiinvaellusmatkaa” turkulaiseen Alfa-Antikvaan minulla oli vasta muutama Harveyn levy. Uuden omistajan myötä Alfa on noussut ahdinkostaan kukoistukseen! Kun vierailin siellä viikko sitten oli siellä aikamoinen asiakastulva. Yleensä olen tottunut siihen että levydivareissa minä olen ainoa asiakas sen tunnin aikana jonka siellä vietän. Alfassa on nyt toinen ääni kellossa eli asiakkaita tuntuu riittävän jatkuvalla syötöllä. Uusi omistaja kertoi että liikevaihto on nelinkertaistunut siitä mitä se oli edellisen omistajan aikana. Kävin viimeksi liikkeessä 2 vuotta sitten ja nyt saatoin ilokseni todeta että käytettyjen vinyyli- ja CD-levyjen määrä oli monikertaistunut ! Löysin useita Harveyn albumeita käytettyinä CD-levyinä. Ostin ne kaikki ja nyt minulla on pitkäksi aikaa Harvey -kuunneltavaa. Olen kuunnellut vasta muutaman näistä levyistä mutta jo nyt voin todeta että Harvey on Nick Caven ohella yksi 2000-luvun merkittävimmistä artisteista. Eli jatkoa tähän artikkelisarjaan on tulossa takuuvarmasti.
Irish Tour’74 boksilla on siis Belfastin, Dublinin ja Corkin keikat. Tai siis yksi kutakin. Lisäksi boksilla on Corkin välipäivänä järjestetty sessio-äänite (CD7). Bonuksena on DVD:llä Tony Palmerin kiertueesta ohjaama dokumenttielokuva (levy 8).
Olen nyt kuunnellut nämä levyt kahteen kertaan ja tällä hetkellä sanoisin että Corkin keikka oli paras ja siitä on myös tehty se jo 1970-luvulla julkaistu 2LP. Dublin tulee ehkä toisena. Boksin tekstivihkossa hehkutettiin kovasti Belfastin keikkoja ja olihan se sinänsä ainutlaatuista koska Pohjois- Irlannin silloisen terroristiaallon vuoksi kukaan kansainvälinen tähti ei enää uskaltanut esiintyä kaupungissa, mutta Rory uskalsi! Belfastin konsertissa yleisö on erittäin innostunutta ja tekstivihkossa konsertteja Belfastissa kuvataan ainutlaatuisiksi. CD:ltä tämä ainutlaatuisuus ei kuitenkaan yleisön innostusta lukuunottamatta täysin välity eli sanoisin että boksin äänitteistä Cork sisältää kuitenkin sitä Roryn parasta soittoa ja ehkä siksi siitä juuri tehtiin se 2LP joka siis myi bluesrock-artistin tuotokseksi epätavallisen hyvin.
Alkukesän Tukholman matkalla löysin paikallisista levydivareista monia minulta puuttuneita Man– ja Mike Oldfield -albumeja alkuperäisinä vinyylipainoksina. Manin kolmannen samannimisen vuonna 1971 julkaistun levyn orginaalia vinyylipainosta en ollut nähnyt missään Suomen divarissa, joten kun se sitten tuli vastaan tukholmalaisessa divarissa ja kun kannet ja levykin vaikutti hyväkuntoiselta ostin sen vaikka hinta oli aika kova. Sanotaanko niin etten muista koska olisin viimeksi maksanut yhtä paljon vinyylilevystä. Albumin kansitaide oli kuitenkin niin hieno että odotukseni levyn suhteen olivat erittäin korkealla.
Kotona Turussa sitten laitoin levyn soimaan ja 1-puolen kaksi ensimmäistä kappaletta olivat pettymyksiä, samoin 2-puolen ensimmäinen kappale. Sen sijaan 1-puolen viimeinen kappale Would The Christians Wait Five Minutes? The Lions Are Having A Draw (12:52) sekä 2-puolen jälkimmäinen kappale Alchemist (20:41) osoittautuivat upeiksi progekappeleiksi ja pelastivat kalliilla ostamani levyn! Ne myös vakuuttivat minut entistä enemmän siitä mitä olen aikaisemmin kirjoittanut bändin johtohahmojen Leonardin ja Jonesin eroista säveltäjinä. Leonard on enemmän kallellaan countryyn ja rock’n’rolliin kuin Jones, joka taas pitää kokeiluista ja on enemmän progehenkinen.
On totta että nämä kaksi manitsemaani Jonesin progekappaletta ovat aivan varmaan saaneet vaikutteita Pink Floydin samanaikaisista kokeiluista, mutta kyse on vain tyylin jonkinasteisesta jäljittelystä mitään muuta yhtäläisyyttä näillä kappaleilla ei ole Pink Floydin kappaleisiin. Jos albumin muut kappaleet olisivat noudatelleet samaa tyyliä niin tämä olisi heittämällä viiden tähden levy, mutta valitettavasti Leonardin country- ja rock’n’roll pläjäykset tekevät tästä levystä tyylillisesti kovin epäyhtenäisen ja siksi viittä tähteä on mahdoton antaa. Jonesin pitkät proge-kappaleet ovat kuitenkin niin hienoja että mainitsemistani puutteistaan huolimatta tämä on hyvä levy.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin tein pahan virheen kun sokeasti luotin siihen että parituhatpäisessä yleisössä olisi niin monta niin kovaa Canned Heat -diggaria että keikan settilista kyllä ilmestyisi kansainväliselle Setlist FM -sivustolle. Mutta niin vaan kävi ettei se sinne tullut ja nyt joudun keikan kuvailussa kirjoittamaan vain niistä kappaleista jotka bändi varmuudella esitti eli joista löytyy Youtube-video tai jotka mainitaan jossain arvostelussa . Kappaleita ei kuitenkaan ollut monia sillä keikka oli kestoltaan vain vajaan tunnin (eli koostamastani seittilistasta puuttu todennäköisesti vain 2-3 kappaletta).
Keikan alussa sään Jumalat olivat vihdoinkin armollisia ja tuntikausia jatkunut taukoamaton sade alkoi lopultakin hellittää ja aurinkokin näyttäytyi pilvien raosta. Keikka alkoi koruttomasti tunnusomaisella Canned Heat-boogiesoundilla. Uusia kappaleita ei minusta kuultu eikä niitä nyt paljon olekaan. Suurin osa soitetuista kappaleista ajoitui minusta vuosille 1969-74 eli Canned Heatin huippuvuosiin. Spalding ei tietenkään ole laulajana yhtä karismaattinen kuin Bob Hite aikanaan oli, mutta kohtalaisen hyvin hän suoriutui historiallisesti vaativasta pestistään. Samaa voi todeta kitaristi Pauluksesta eliei hänkään ollut Vestinen veroinen. Onneksi Fito de la Parra oli edelleen Fito de la Parra eli rumputyöskentely sujui vanhaan malliin bändin ainoalta alkuperäisjäseneltä.
Vaikka musiikki oli hienoa niin keikan edetessä minua alkoi yhä enemmän häiritä se että näillä miehillä ei ollut samanlaista draivia kuin esimerkiksi heitä ennen soittaneilla Wishbone Ashin miehillä. Ehkä nyky-Canned Heat luotti liikaa klassisten biisien ja bluesin voimaan tai ehkä he vaan eivät olleet varsinaisia showmiehiä. Yleisö kyllä taputti kohteliaasti jokaisen kappaleen perään, mutta valovuosien päässä oltiin siitä livehurmoksesta jonka esimerkiksi yli 70-vuotias ikinuori Patti Smith aikaansai alkukesällä Helsingin Kulttuuritalolla.
Keikan epätäydellinen ja epäjärjestyksessä kirjattu settilista (tietolähde mainittu suluissa):
Peter Gabriel on nyt julkaissut jo kymmenennen kappaleen tulevalta albumiltaan. Sen nimi on This IsHome . Oheisen linkin kautta pääsettte kuuntelemaan videota ja Peterin selostusta tämän kappaleen taustoista.
Kuvassa Rock Theatren laulaja Bo-Anders Sandström, joka eläytyi Gabrielin rooliin antaumuksella, mutta tällä kertaa ilman Gabrielin käyttämiä maskeja.
Vain kahdeksan kuukautta ehti kulua RT:n edellisestä Turun keikasta ja nyt he olivat täällä taas! Hiljattain remontoituun Sigyn -saliin mahtuu 374 kuulijaa ja arvioni mukaan sali oli vain puolitäysi. Kuulijat tuntuivat kuitenkin tietävän mitä olivat tulleet kuuntelemaan sillä väliajalla kuulin sivukorvalla melko asiantuntuvan kuuloisia kommentteja soittajista ja kappaleiden esityksistä. Tietenkin niitä verrattiin levyltä kuultaviin alkuperäisesityksiin ja yleisesti ottaen yleisö vaikutti olevan tyytyväinen ja oli syytäkin sillä niin pilkuntarkasti bändi nämä lähes 50 vuotta vanhat kappaleet esitti. Muutoksia oli taas tullut ohjelmistoon, vaikka soitettavat kappaleet bändi rajasi jälleen Genesiksen vuosiin 1970-77. Ensimmäisessä setissä kuultiin kokonaan Genesiksen ehkä kuuluisin albumi Selling England By The Pound (1973). Kappaleet soitettiin täsmälleen siinä järjestyksessä missä ne ovat albumilla. Tammikuussa Linnateatterissa bändi jopa vähän irroitteli, mutta Sigyn-salissa SEBTP -albumin he soittivat tiukan akateemisesti ja vaikka se kuulosti hienolta alkoi siihen kaivata jotain variaatiota. Ehkäpä he ajattelivat että uutena bändin soiton taustalla nähtävät videoteokset hoitaisivat sen keventävän osion. No, olihan siellä joitain vitsejä ja muutoinkin vakavan asian kevennyksiä, mutta suuremmaksi ongelmaksi minusta muodostui se, etteivät videot ja musiikki olleet kunnolla synkassa. Parhaimmillaanhan, kuten vaikkapa jossain Pink Floydin konsertissa, videot voivat syventää musiikin sanomaa ja tunnelmaa. Nyt niin ei minusta tapahtunut ja usein videon yhteys sen jälkeen soitettuun kappaleeseen jäi minulta hämärän peittoon. Toinen mitä jäin kaipaamaan olivat ne Gabrielin vuosina 1973-75 käyttämät maskit, joita myös RT käytti lahjakkaasti esimerkiksi Paraisten konsertissa vuonna 2018. Nyt Sandström esitti lähes kaikki konsertin kappaleet maskittomana.
CD1 – Nippon Budokan Hall, Tokio 28.2.1978 1. A Hard Rain’s A-Gonna Fall* 2. Repossession Blues* 3. Mr. Tambourine Man* 4. I Threw It All Away* 5. Shelter From The Storm 6. Love Minus Zero/No Limit 7. Girl From The North Country* 8. Ballad Of A Thin Man* 9. Maggie’s Farm* 10. To Ramona* 11. Like A Rolling Stone* 12. I Shall Be Released* 13. Is Your Love In Vain? * 14. Going, Going, Gone*
CD2 1. One Of Us Must Know (Sooner Or Later) * 2. Blowin’ In The Wind* 3. Just Like A Woman* 4. Oh, Sister* 5. Simple Twist Of Fate 6. You’re A Big Girl Now* 7. All Along The Watchtower* 8. I Want You* 9. All I Really Want To Do* 10. Tomorrow Is A Long Time* 11. Don’t Think Twice, It’s All Right 12. Band introductions* 13. It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding) 14. Forever Young 15. The Times They Are A-Changin’
CD3 – Nippon Budokan Hall, Tokio 1.3.1978 1. A Hard Rain’s A-Gonna Fall* 2. Love Her With A Feeling* 3. Mr. Tambourine Man 4. I Threw It All Away* 5. Love Minus Zero/No Limit* 6. Shelter From The Storm* 7. Girl From The North Country* 8. Ballad Of A Thin Man 9. Maggie’s Farm 10. One More Cup Of Coffee (Valley Below) 11. Like A Rolling Stone 12. I Shall Be Released 13. Is Your Love In Vain? 14. Going, Going, Gone
CD4 1. One Of Us Must Know (Sooner Or Later) * 2. Blowin’ In The Wind 3. Just Like A Woman 4. Oh, Sister 5. I Don’t Believe You (She Acts Like We Never Have Met) * 6. You’re A Big Girl Now* 7. All Along The Watchtower 8. I Want You 9. All I Really Want To Do 10. Knockin’ On Heaven’s Door 11. The Man In Me* 12. Band introductions* 13. It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding)* 14. Forever Young* 15. The Times They Are A-Changin’*
Sain joitain päiviä sitten 7CD:n Irish Tour’74 boksin. Se on hieno! Mutta sekään ei ole Complete, sillä Irlannin minikiertue 73-74 käsitti (mahdollisesti) seitsemän (?) keikkaa, joista vain kolme on kokonaisuudessaan tällä boksilla. Kiertue alkoi Belfastin keikoilla 28. ja 29.12.73. Ainoastaan Belfastin jälkimmäinen keikka on kokonaisuudessaan boksilla (CD5 ja CD6). Sitten setlist FM:n mukaan Rory olisi esiintynyt Dublinissa myös 31.12.73 sekä 1.1.74, mutta näistä keikoista ei ole mitään mainintaa boksilla. Sen sijaan 2.1.74 Dublinin keikka on kokonaisuudessaan äänitetty ja mukana boksilla (CD3 ja CD4). Boksin mukaan 3. ja 5.1.74 Rory esiintyi Corkissa ja lisäksi 4.1.74 oli sessio josta osa päätyi 2LP:lle Irish Tour’74. Setlist FM ilmoittaa nämäkin tiedot eri tavalla, mutta haluan luottaa siihen että tällä 2014 julkaistulla boksilla Corkia koskevat tiedot ovat oikein (CD1 ja CD2).
1974 julkaistu Irish Tour’74 oli suuri myyntimenestys, sillä Wikipedian mukaan sitä olisi myyty peräti 2 miljoonaa kappaletta. Tämä loistava 2LP oli koottu Corkin konserteista ja välipäivän sessioista (CD7) . Ajan tapaan siinä oli käytetty editointia eli ”leikkaa-liimaa” -tekniikkaa ja siksi on hienoa että 2014 julkaistiin tämä laajempi boksi, jossa on ainakin osa konserteista alkuperäisessä muodossaan.
2LP on erinomainen. Sen äänittäjänä ja miksaajana oli Robin Sylvester jonka laajahko haastattelu on mukana 7CD:n boksin tekstivihkossa. 7CD:n boksi ei ehkä ole kautta linjan yhtä intensiivinen kuin 2LP ,mutta kaiken kaikkiaan Roryn ja bändin soitanto loppuvuodesta 1973 oli sinä vuonna 200 maailmalla tehdyn keikan jälkeen niin intensiivistä että sitä on suuri ilo kuunnella laajemminkin. Upeana bonuksena boksilla on vielä Tony Palmerin ohjaama dokumentti -DVD!
Vuonna 1985 Willie Nelson organisoi Bob Dylanin aloitteesta ensimmäinen Farm Aid -tapahtuman. Tänä vuonna Farm Aid järjestettiin lauantaina 23.9.2023Ruoff Music Centerissä Noblesvillessä, Indianassa. Tapahtuma livestriimattiin ja monien yllätykseksi Bob Dylan esitti suurkonsertissa kolme klassista kappalettaan Heartbreakers -muusikoiden kanssa. Dylanhan kiersi 1980-luvun jälkipuoliskolla maailmaa edesmenneen Tom Pettyn Heartbreakers -yhtyeen kanssa. Kitarassa oli tuttuun tapaan Mike Campbell, kosketinsoittimissa Benmont Tench ja rummuissa Steve Ferrone. Lisäksi toisesta bändistä mukana lavalla olivat Chris Holt (kitara) and Lance Morrison (basso).
Sen lisäksi että Dylanin osallistuminen tapahtumaan oli yllätys oli toinen yllätys se, että yli 10 vuoden tauon jälkeen hän soitti kitaraa. Minsetti aloitettiin Maggie’s Farmilla jota Dylan ei ole esittänyt vuoden 2011 jälkeen. Toisena kuultiin Positively 4th Street, joka on livenä kuultu Dylanin esittämänä viimeksi 2013. Minisetin päätti tuttu Ballad Of Thin Man jota tosin ei ole viime vuosina kuultu, edellinen esitys oli noin 4 vuotta sitten eli vuonna 2019.
Korona-vuodet 2020 ja 2021 vähensivät dramaattisesti keikkoja myös Suomessa. Yleisön ja artistin oli todella vaikea kohdata live-tilanteessa. Vuonna 2022 rajoituksia alettiin purkaa, muta sitten alkoi Ukrainan -sota joka sulki Hartwall Areenan. Suomessa ei enää ollut käytössä ainuttakaan kansainväliset mitat täyttävää esiintymisareenaa. Ennen Koronaa ja sotaa maailmanluokan tähdet esiintyivät vähän väliä Hartwall Areenalla, mutta tämä mahdollisuus heiltä siis jäi viime vuodesta lähtien pois.
Nyt 2023 ilmeisesti tämä kolmen vuoden ”konserttinälkä” alkaa purkautua ennennäkemättömällä tavalla. Ensin tuli Coldplay ja myi Olympiastadionin peräti neljään kertaan loppuun! Se on Suomessa järjestettyjen konserttien kaikkien aikojen ehdoton yleisöennätys. Kesällä Coldplayn näkee Olympiastadionilla noin 150 000 ihmistä vajaan viikon aikana.
Mutta eipä edes tämä poistanut suomalaisten konserttinälkää, sillä kun vuosien 2002-2013 suomalainen suosikkiyhtye PMMP hiljattain ilmoitti tekevänsä comebackin 10 vuoden tauon jälkeen Olympiastadionilla elokuussa 2024 niin jälleen ylikuumenivat lippuvaraustoimistojen serverit ja ensimmäinen stadionkeikka myytiin loppuun hetkessä ja heti perään meni toinenkin keikka kuumille kiville! PMMP:n paluukeikat näkee siis ensi kesänä uskomattomat 80 000 ihmistä!
Varmaan myös Rolling Stones lähtee kiertueelle uuden levynsä kunniaksi ja kun ovat nyt jo monta vuotta jättäneet Suomen väliin niin ehkäpä nyt tulevat myös Helsinkiin kun ovat kuulleet miten hurjasti Coldplay hiljattain myi täällä lippuja. Mielenkiintoista nähdä kumpi myy enemmän lippuja PMMP vai Rolling Stones!
WINTERLUDE FINLAND 