USA /Kanada kiertue 2023
Dylan jatkaa kolmivuotista maailmankiertuettaan lokakuussa USA:ssa eli jos joku teistä on silloin matkalla Amerikassa niin nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus nähdä maestro livenä. Toistaiseksi keikkoja on sovittu vain lokakuulle, mutta bobdylan.comin kiertuesivulla on maininta että keikkoja olisi tulossa lisää, joten en listaa niitä vielä tänne. Keikkakalenterin täyttymistä voitte seurata alla olevan linkin avulla:
Harri Huhtanen 2023
Alla Heinä-elokuun 2023 TOP 10 albumilistani
ALBUMILISTA 187-188
Harri Huhtanen 2023
Canned Heat: lyhyt historia – osa 3
Kuvassa edessä Hite joka siis kuoli 1981 38-vuotiaana, vasemmalla ylhäällä Wilson joka kuoli vain 27-vuotiaana. Wilsonin vieressä takana on kitaristi Vestine, joka kuoli 52-vuotiaana vuonna 1997.
Bob Hiten kuoleman (1981) jälkeen bändi ei lannistunut, vaan jatkoi vuonna 1967 bändiin liittyneen rumpali Adolfo ”Fito” de la Parran johdolla kohti uusia seikkailuja. Yllättävää kyllä bändi saavutti kuolinuutisesta huolimatta suurta suosiota vuoden 1981 Australian kiertueella. Tässä ehkä realisoituu vanha slogan: The show must go on!
Vuoteen 1981 mennessä siis kaksi alkuperäisen Canned Heatin jäsenistä oli kuollut. Tässä kohtaa on syytä nostaa esiin bändin loistava lead-kitaristi Henry Charles Vestine (1944 –1997) joka monien nettiartikkelien mukaan erosi bändistä 1969. Paperilla näin voi olla ja varmaan se vaikutti niihin levyrojalteihin jotka hänelle maksettiin, jos hän ei enää ollut virallisesti bändin jäsen. Oli miten tahansa, levyjen crediiteistä ilmenee että Vestine oli mukana Canned Heatin levytyksissä kuolemaansa saakka.
Kun kolme alkuperäisjäsentä on poissa ja kun jäljellä on enää alkuperäinen rumpali ja basisti niin onko kyseessä jo cover-bändi? Oli miten tahansa, bändi jatkoi alkuperäisellä nimellään ja koska ne jotka olisivat voineet valittaa asiasta olivat kuolleita niin show todella jatkui…
Harri Huhtanen 2023
Canned Heat: lyhyt historia – osa 2
Tässä alkuperäisessä lehtiuutisessa väitetään että 38-vuotiaan Hiten kuolema oli luonnollinen. Muualla on kirjoitettu että kyse oli heroiinin yliannostuksesta.
Luulenpa ettei bändi oikeastaan aluksi tajunnut miten kova isku kitaristi Wilsonin kuolema 1970 oli Canned Heatille. Bändi jatkoi keikkailua Euroopassa vielä joidenkin vuosien ajan ja saavutti jopa suosiota kaikkien aikojen Turun Ruisrockissa vuonna 1971 sekä joillain Hollannin kesäfestivaaleilla vuosina 1971-74. Näistä kesäkeikoista julkaistiin paljon myöhemmin myös viralliset albumit.
Vaikka keikkailu sujui alkoi bändin perusta hajota, sillä soittajat riitelivät paljon ja bändiin syntyi ”pyöröovi-ilmiö” jossa soittajia tuli ja meni jatkuvalla syötöllä. Uudet levyt eivät myyneet hyvin eivätkä nousseet listoille. Sopimus United Artist -yhtiön kanssa päättyi ja bändi menetti alkuperäisen managerinsa. He yrittivät siirtyä Atlantic Recordsille ja pääsivätkin tekemään yhden levyn, mutta sekään ei menestynyt, joten sopimusta ei jatkettu.
Riitelyjen lisäksi bändin toimintaa heikensi jäsenien jatkuvasti paheneva huume- ja alkoholiongelma. Tavallaan koko 1970-luku meni Canned Heatilta penkin alle. Alkuperäinen laulaja Bob Hite alkoi olla yhä huonommassa kunnossa ja loppusoitto tuli vuonna 1981, jolloin hän kuoli vain 38-vuotiaana (väitetysti) heroiinin yliannostukseen. Monet luulivat että tämä oli Canned Heatin loppu, mutta toisin kuitenkin kävi…
Harri Huhtanen 2023
Canned Heat: lyhyt historia – osa 1
Alkuperäisessä lehtiartikkelissa on joitain virheitä, pahin niistä on Alan Wilsonin ikä, jonka sanotaan olleen 24, todellisuudessa hän kuoli 27-vuotiaana.
Myös Canned Heat on yli 50-vuotias bändi ja ilmeisesti se ei ollut edes vuoden 2023 Puistobluesin kuulijoiden keskuudessa kovin tunnettu (!?) koska kukaan ei laittanut keikan jälkeen Setlist FM:ään settilistaa. Tunnistin suurimman osan biiseistä mutta koska en äänittänyt konserttia enkä kirjoittanut biisien järjesteystä live-tilanteessa ylös on ehkä parempi, että tukeudun vain varmoihin lähteisiin että keikasta kuvattuihin Youtube-videoihin.
Ylipäätään kyse on rockhistoriallisesti niin merkittäväst bändistä että ehkäpä on parasta aloittaa siitä mitä kaikkea on tapahtunut kuluneen 58 vuoden aikana!
Canned Heatin perustivat vuonna 1965 kaksi blues-intoilijaa Alan Wilson ja Bob Hite, joilla oli varsin laaja tietämys Amerikkalaisesta bluesista 1920- luvulta lähtien. Esiintymiset 1960-luvulla Montereyn ja Woodstockin festivaaleilla tekivät bändistä maailmankuulun. Hite hoiti laulun ja Wilson soitti kitaraa ja huuliharppua. Henry Vestine soitti myös kitaraa, bassossa oli Larry Taylor ja rummuissa Adolfo de la Parra.
Bändin kolmesta kappaleesta Going Up the Country, On the Road Again, ja Let’s Work Together tuli kansainvälisiä hittejä. Bändin debyyttialbumi Canned Heat ilmestyi kesällä 1967. Seuraavana vuonna ilmestyi Boogie with Canned Heat, joka myös sai kriitikoilta hyvät arvostelut. Montereyn ja Woodstockin ohella erittäin merkittävä oli bändin esiintyminen Newportin festivaaleilla 1968. Tämän jälkeen bändi lähti ensimmäiselle Euroopan kiertueelleen ja esiintyi mm. Englannin ja Saksan suosituimmissa rockohjelmissa. Euroopan kiertueen jälkeen bändi julkaisi 1968 vielä kolmannen albuminsa Living the Blues , joka myös menestyi hyvin. Kesällä 1969, vähän ennen Woodstockia, bändi julkaisi neljännen albuminsa Hallelujah , joka myös sai kriitikoilta kehuja. 1970 bändi lähti toiselle Euroopan kiertueelleen ja äänitti sitä ennen viidennen albuminsa Future Blues . Toisen Euroopan kiertueen keikoista julkaistiin myöhemmin live-albumi Canned Heat ’70 Concert Live in Europe .
Rockissa menestys voi kuitenkin loppua lyhyeen tai ainakin odottamattomia takaiskuja voi tulla. Bändin legendaarinen kitaristi Alan Wilson teki barbituraateilla itsemurhan syyskuussa 1970, hän oli vasta 27-vuotias. Tämä asetti bändin loistavasti alkaneen uran monien kysymysten eteen. Bändi päätti kuitenkin jatkaa, mutta oliko se enää sama ilman Wilsonin omintakeista kitarointia?
Harri Huhtanen 2023
Wishbone Ash livenä 2023 !
Olin kuunnellut Wishbone Ashiä levyiltä kymmeniä vuosia, mutten ollut koskaan heidän konsertissaan. Kesällä 2023 tämäkin puute siis poistui, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä bändin kokoonpanossa eli alkuperäisjäsenistä vain Andy Powell oli jäljellä. Nykyisessä kokoonpanossa rummuissa on Mike Turscott , bassossa Bob Skeat ja kitarassa Andy Powellin lisäksi Mark Abrahams. Kuten olen aikaisemmin kertonut minulla ei ole Wishbone Ashin uudempia levyjä eli siksi en tunnistanut kaikkia kappaleita. Lisäksi SetList Fm veti vesiperän eli kukaan Puistobluesin tuhansista kävijöistä ei kirjannut sinne settilistaa. Tästä päättelen että Suomessa on loppujen lopuksi aika vähän bändin faneja.
Valtaosa kappaleista oli bändin kaikkein hienoimmalta levyltä eli Argukselta, joka on ollut vuosikymmeniä Wishbone Ash -suosikkini jota kuuntelen joka vuosi. Konsertin kohokohta oli kuitenkin kaksi encorea, joissa suomalainen Ben Granfelt astui lavalle kolmanneksi kitaristiksi ja bändi esitti yhdessä Almighty Blues ja Evil Eye – kappaleet joista löytyy myös hyvätasoinen video Youtubesta.
Kokonaisuutena sanoisin, että Powell oli erittäin hyvä ja näytti paljon ikäistään nuoremmalta. Niinpä Wishbone Ashin tarina ilmeisesti jatkuu vielä monta vuotta, mutta toisaalta on Powellin varassa eli jos hänen terveytensä pettää niin se on sitten Wishbone Ashin loppu. Onneksi Puistobluesin keikan perusteella bändin loppua ei tarvitse ihan lähiaikoina miettiä.
Harri Huhtanen 2023
TÄNÄÄN (19.8.23) television katsojia hemmotellaan YLE Teemalla yli neljän tunnin ajan laadukkailla rockohjelmilla! Kello 20 alkava ”rock -maraton” sisältää seuraavat rock-ohjelmat: Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin (2023), Hassisen Kone stadionilla (2023) ja The Band: Last Waltz (1976). Kaksi ensimmäistä ohjelmaa ovat Mika Kaurismäen ohjaamia ja Bandin jäähyväiskonsertti-elokuva on tietenkin Scorcesen ohjaama. Hassisen Kone ohjelmat nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomen TV:ssä, vuosi varsinaisten konserttien jälkeen. Bandin konserttielokuva on esitetty aikaisemmin Suomen TV:ssä mutta ei muistaakseni lähivuosina. Loistava ilta siis luvassa rockin ystäville!
Harri Huhtanen 2023
Legendaarisen The Band -yhtyeen entinen johtaja Robbie Robertson kuoli 9.elokuuta 2023 80-vuotiaana. Kuolinsyytä ei ilmoitettu. Olin Belgian kiertomatkalla kun suru-uutinen julkaistiin. Vaikka minun ikäpolveni soittajien kuolinuutisia tulee koko ajan, niin tämä kyllä pysäytti ja siksi tästä nyt kirjoitan. Robertson kun oli niin merkittävässä osassa Dylanin tarinassa huippuvuosina 1960- ja 1970-luvuilla.
Vaikka Robertson teki joitain soololevyjäkin myöhempinä vuosina niin rock-historia tulee ensisijaisesti muistamaan hänet aina yhteistyöstä Bob Dylanin kanssa vuosina 1965-1976. Sen jälkeenkin he pysyivät hyvinä ystävinä, mutta eivät enää esiintyneet yhdessä.
Vuonna 1965 Dylan päätti siirtyä sähköiseen rokkiin, olihan hänen nuoruuden ihanteensa ollut Little Richard. Muutos oli niin raju, että monien folk-puritanistien oli vaikea sitä hyväksyä. Kuten aina, Dylan kulki kuitenkin omaa tietään. Hän aloitti maailmankiertueen The Bandin kanssa Usassa syksyllä 1965 ja The Bandin johdossa oli silloin nimenomaa Robbie Robertson. Euroopassa keväällä 1966 keikat koostuivat kahdesta setistä. Aluksi Dylan esiintyi akustisesti, mutta toinen setti oli sähköinen. Se aiheutti buuauksia. Mutta Dylan ja The Band eivät luovuttaneet eli koko kiertue ajettiin buuauksista huolimatta samalla kaavalla. Dylan oli sitä mieltä että historia kuitenkin osoittaisi hänen olleen suunnanmuutoksessaan oikeassa ja näinhän sitten tapahtuikin.
Vuoden 1966 jälkeen Dylan piti pitkän tauon keikkailussa, mutta palasi lopulta vuonna 1974 The Bandin kanssa Usan kiertueelle. Pitkästä tauosta johtuen lippujen kysyntä ylitti moninkertaisesti tarjonnan. CBS julkaisi kiertueesta albumin Before The Flood . Nimi viittasi bootleggareihin, jotka olivat alkaneet systemaattisesti äänittää Dylanin konsertteja vuoden 1974 kiertueella.
Vuonna 1976 Robbie Robertson päätti että oli aika laittaa The Bandin pillit pussiin. Yhtyeen muut jäsenet eivät pitäneet tästä päätöksestä. Jäähyväiskeikka oli suuri tapaus ja vieraslista oli uskomattoman hieno: Muddy Waters, Neil Young, Van Morrison jne. Legendaarinen elokuvaohjaaja Scorcese tallensi konsertin hienosti. Tallenne lähettiin jo 1970-luvulla Suomen TV:ssä ja muistaakseni sitä esitettiin myös suomalaisissa elokuvateattereissa. Vuonna 1976 sekä Dylan että Robertson olivat uransa huipulla. Koko maailma seurasi heitä. Robertson vetäytyi kuitenkin valokeilasta Dylanin jatkaessa siitä mihin hän oli jäänyt.
Harri Huhtanen 2023
Neil Youngin ensimmäinen arkistoboksi on vaikuttava kokonaisuus!
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut vierastin tätä ensimmäistä Archives -boksia sen omituisen muodon vuoksi ja siksi en hankkinut sitä sen ilmestymisvuonna 2009. Boksin korkeus on 30cm, levys 19cm ja syvyys 19cm eli on se aikamoinen järkäle. Kesäkuun alussa olin Tukholmassa ja kiertelin niitä Vasastadenin levydivareita, joista olen aikaisemmin kirjoittanut. Yhdessä niistä oli myynnissä Neil Youngin Archives -boksi Vol 1 Blue-ray –versiona. Hinta oli 2000 kruunua, joka kuulostaa paljolta mutta kruunun heikentymisen vuoksi se olisi ollut euroissa vain 170 euroa. Olisi pitänyt ostaa, mutta en sitten ostanutkaan. Asia jäi vaivaamaan minua ja kun sitten myöhemmin olin hesassa ja poikkesin Black and White -levydivariin niin siellähän oli myynnissä yksi kappale Archives Vol 1 -boksia. Nyt tein kaupat vaikka jouduin maksamaan enemmän kuin mitä boksi olisi maksanut Tukholmassa.
Harri Huhtanen 2023
Keikan lopussa Patti otti suoran kontaktin eturivin kuuntelijoihin ja hänen poikansa kuvasi yleisöä kännykkäkamerallaan.
Konsertti kesti vain tunti 40 minuuttia, mutta tuona lyhyenä aikana Patti onnistui valoittamaan yleisön aivan erikoisella tavalla! Kappaleita Patti esitti vain 15 ja neljän viimeisen aikana yleisö oli tosiaan ihan liekeissä ja se oli harvinaista seurattavaa ja nähtävää, kuten jo aikaisemmin totesin. Alla Patin tämän konsertin settilista:
The New World (runo) / Waiting Underground / My Blakean Year / Up There Down There / Because the Night (Patti Smith Groupin kappale) / Break It Up (Omistettu Tom Verlainelle jonka kanssa Patti laulun kirjoitti) / Summer Cannibals / Beneath the Southern Cross / Peaceable Kingdom (lopussa kuultiin pätkä People Have the Power-kappaleesta) / Nine / All Along the Watchtower (Bob Dylan coveri) / Dancing Barefoot (Patti Smith Groupin kappale) / Pissing in a River (Patti Smith Groupin laulu, jonka Patti omisti Tina Turnerille) / Gloria (Van Morrisonin Them-yhteen coveri) / People Have the Power (encore)
Text and Photo: Harri Huhtanen 2023
WINTERLUDE FINLAND 