En ollut koskaan aikaisemmin ollut Brummissa. Se sijaitsee noin kilometrin päässä Rauman ydinkeskustasta osoitteessa Karjalankatu 15. Tulimme paikalle hyvissä ajoin ennen keikan alkua. Tila oli varsin sokkeloinen. Pääsalissa oli 250 istumapaikkaa ja kaikkiaan paikkaan sai ottaa maksimissaan 350 henkilöä. Vähitellen pääsali tuli ihan täyteen.

Brummissa Edu esiintyi Mika Kuokkasen kanssa. Molemmat lauloivat ja soittivat akustista kitaraa. Edu osoittautui mainioksi tarinankertojaksi eli melkein jokaisen kappaleen välissä hän kertoi jonkin tarinan mikä teki konsertista hyvin lämminhenkisen ja intiimin oloisen.  Kaikkia tarinoita en saanut muistiin, mutta kirjaan tänne ne, jotka ehdin keikan aikana kirjoittaa puhelimeni muistioon.

Alkuvaiheessa Edu totesi, että on aina kiva soittaa Raumalla, mutta muistaakseni totesi heti sen perään että olenko minä soittanut aikaisemmin Raumalla? Erään kappaleen introssa hän kertoi olevansa vannoutunut Scania- mies, tosin jotenkin minusta tuntui että sekin kommentti oli kieli poskessa esitetty. Vitsit jatkuivat kun hän sanoi ettei ymmärrä miksi hänen sanoituksiaan pidetään synkkinä, jonka intron perään hän soitti synkän kappaleen. Sitten hän kertoi miten aikanaan hänen tyttökaverinsa hermot menivät kun hän harjoitteli lakkaamatta samaa kappaletta. Ennen Raumalle tuloa Edu oli ollut Lapissa kahdella keikalla ja siitä hän veisteli että täytyy olla vähän omituinen kun ajaa 1900km kahden keikan vuoksi. Sitten oli vielä kertomus kuraisesta koirasta, sekin oli hauska vaikken sitä enää yksityiskohtaisesti pysty siteeraamaan. Keikan loppupuolella tuli yllätys kun Kuokkanen pyysi yleisöä laulamaan Edulle ”paljon onnea vaan” -laulun, koska 12.4. oli Edun 64. syntymäpäivä.  Minulle jäi vaikutelma, ettei tätä oltu etukäteen sovittu ja onnittelu tuli Edullekin yllätyksenä.  Keikan loppupuolella jonkun kappaleen introssa Edu totesi että joutuu kiertämään koska rahat ovat aina lopussa. Harvinaisen rehellistä puhetta!  Itse tuin Edun taloutta ostamalla hänen CD:nsä keikan jälkeen ja sain jopa hänen nimikirjoituksensa siihen, vaikkei Edu pitänytkään mitään nimmarissessiota, vaan ostin levyn myyntipisteeltä ja siirryin sieltä takaisin lavalle kun Edu vielä kasaili soittimiaan siellä.  Hän oli ystävällinen ja kirjoitti levyyni nimmarin, vaikka ilmiselvästi ei pitänyt nimmarien jakamisesta.

Koska en ole seurannut Edun uraa niin en pysty omista muistiinpanoistani kirjaamaan tähän Edun settilistaa Raumalla ja valitettavasti kukaan ei sitä ole myöskään kirjannut setlist.fm-sivustolle. Yleensä artistit kiertueillaan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) soittavat jokseenkin kiinteää settiä, joten kirjaan tänne saman kiertueen ajallisesti läheisen keikan settilistan, joka löytyy Setlist.fm -sivustolta.  Minusta se näyttää hyvin identtiseltä sen setin kanssa jonka Edu esitti Raumalla.

Edu Kettunen: Painohalli, Hämeenlinna 26.4.2025

Kaikki okei   /  Vilma  /  69-Scania  /  Josefine  /   Taivaansininen BMW  / Elmon tuli  / Talvet Pariisissa  / Häkkilintu   / Lentäjän poika  /   Isäni talo   /   Erilainen taivas  /  Rodeo  /  Kuranen koira  /  Kaivo aavikolla /  Autioilla rannoilla  /   Ihminen  –  Encore:  Perseenlämmitin

Text and photo: Harri Huhtanen 2025           

Edun nykyisen, edelleen jatkuvan, kiertueen nimi on 45 vuotta myöhemmin. Nimi viittaa vuoteen 1980, jolloin Edu aloitti pop-yhtye Broadcastersien jäsenenä keikkailun ja levyttämisen. Broadcasters oli erittäin suosittu nuorisobändi 1980-luvulla, mutta Edu ei nauttinut keikkailusta heidän kanssaan ja lähtikin viiden levyn jälkeen soolouralle. Samalla hän lopetti keikkailun ja keskittyi soololevyjen tekoon ja musiikin tuottamiseen. Edun ura on hyvin erikoinen. Soolouran alussa hän asui vaatimattomasti Perniön maalaismaisemissa.  Sitten hän lähti kolmeksi vuodeksi omalla asuntoveneellä kiertelemään Eurooppaa. Tarkoitus ei ollut palata, mutta kun Suomen verottaja muisti Edua erittäin isoilla mätkyillä joutui hän  palaamaan Suomeen, jotta pystyi maksamaan verovelkansa. Nykyisin Edu asuu vaimonsa kanssa Kemiönsaaressa ja on siis 2000-luvulla aloittanut uudelleen keikkailun.  

Alla muutama juttu, jossa kerrotaan Edun urasta tarkemmin:

https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/laulaja-edu-kettunen-jatti-esiintymislavat-suosion-huipulla-en-ehtinyt-oikein

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/edu-kettunen-64-ei-nuorena-nauttinut-keikoilla-soittamisesta-yhtaan-oli-tosi

Harri Huhtanen 2025           

Edu Kettunen esiintyi Mika Kuokkasen kanssa duona Rauman kulttuurikuppila Brummissa 12.4.2025.

Huomaan että Edu Kettusen hieno keikka Raumalla 12.4.25 on jäänyt selvästi Animalsien Porin keikan varjoon, koska kirjoitan aiheesta ensimmäistä kertaa vasta nyt eli yli neljä kuukautta keikan jälkeen. Erikoista on myös se, että Edu Kettusen keikalle päädyin nimenomaa Animalsien vuoksi. Alun perinhän minun piti osallistua Animalsien keikalle Brummissa Raumalla jo 29.3.24, mutta flunssan vuoksi jouduinkin jättämään sen keikan väliin. Jonkin aikaa pelkäsin jäisikö Animalsien keikka ikuiseksi haaveeksi, koska jo tuota 2024 kiertuetta mainostettiin jäähyväiskiertueena. No, onneksi kiertue jatkuikin vielä 2025 ja Animals tuli uudestaan Suomeen ja pääsin osallistumaan heidän Porin keikalleen.  Koska Rauma on Porin ja Turun välissä ja koska olin saanut Brummin lipuista hyvityksen joka piti käyttää viimeistään kevään 2025 aikana niin päätin lopulta osallistua myös Edun keikalle joka oli heti Animalsien keikkaa seuraavana päivänä! Siitä tuli siis hyvin rocktäyteinen viikko.

Edu Kettusen tuotannosta omistin ennen keikkaa vain yhden levyn ja se oli tietenkin Lentäjän Poika (1986), joka on hänen parhaiten menestynyt albuminsa. Sitä on myyty yli 25 000 kappaletta. Lisäksi TV:ssä olen nähnyt yhden Edun 2000-luvun live-keikan joka oli kyllä aika vaikuttava.  Vuosikymmenien ajan Edu oli vähän samanlainen kuin Gösta Sundqvist  eli hän ei keikkaillut. Onneksi tämä asia on muuttunut 2000-luvulla kun Edu on voittanut keikkapelkonsa ja on tehnyt jo useamman kiertueen ympäri Suomea.

Text and photo: Harri Huhtanen 2025           

Keikka oli erittäin intensiivinen ja sitähän afrikkalainen musiikki on! Gildasin musiikissa oli piirteitä reggaesta, ska-musiikista, dubista jne. Vaikea lokeroida tuota musiikkia, mutta sen tunnistaa heti keinuvista rytmeistä ja mainioista viboista. Gildas pitkine rasta -kiharoineen näytti jokaisen sinkkunaisen päiväunelmalta ja lisäksi hän lauloi ja esiintyi erittäin hyvin.  Outoa ettei hän ollut vielä päässyt levyttämään ja vielä oudompaa oli se, ettei häntä juurikaan Suomessa tunnettu. Koska levyä ei vielä ollut niin en tietenkään tunnistanut illan aikana soitettuja kappaleita, mutta hieno keikka se oli ja yhdessä vaiheessa 20-päinen, enimmäkseen naisista koostuva yleisö intoutui jopa tanssimaan lavan edessä. Tämä oli kuitenkin vain hetkellistä ja sen jälkeen suomalainen stoalaisuus palasi ja kappaleille taputettiin kyllä edelleen kohteliaasti ,mutta tanssi loppui kuin seinään. Gildas on asunut jo niin pitkään täällä perä-Pohjolassa että hän tuntui ymmärtävän ettei nyt oltu Beninin kuumassa illassa vaan kylmänkostean kivipainon uumenissa Suomen Turussa.

Text: Harri Huhtanen 2025 Photo: Harri Huhtanen 2024

Kuvan kaiuttimilla hoituvat vaikeammatkin äänitteet!

Roger Waters julkaisi viime vuonna (2023) kaksi hienoa soolo-albumia: The Lockdown Sessions  sekä The Dark Side Of The Moon Redux. En tiedä liittyykö tämä siihen että digitaaliset äänitteet ovat koko ajan parantuneet vai siihen että basisti Waters on erityisesti näillä levyillä päättänyt (yli)korostaa bassoa.

Kirjoitan tästä koska minulla on saunan pukuhuoneessa neljän pikkukaiuttimen äänentoistojärjestelmä. Erityisesti olen ollut tyytyväinen A&E -firman pikkukaiuttimiin jotka hankin noin 20 vuotta sitten. Aikaisemminkin joillain CD -levyillä olen joutunut vahvistimesta vähentämään basson tasoa, mutta se on yleensä auttanut. Vinyylilevyillä en muista koskaan olleen liikaa bassoa. Nyt kuitenkin nämä Watersin CD -levyt vaikuttavat muutamien kappaleiden osalta niin bassovoittoisilta että pikkukaiuttimeni eivät niistä kunnialla suoriudu. Niinpä testasin samat levyt olohuoneeni legendaarisilla B&W 801 -kaiuttimilla (samaa merkkiä käytettiin aikanaan myös Lontoon legendaarisilla Abbey Road -studioilla). Näissä kaittimissa minulla on erillinen bassoyksikkö joka on erikoistunut poikkeuksellisen alhaisten bassojen toistoon. Täytyy sanoa, ettei CD:eillä ole äänitysvirheitä joita aluksi epäilin sillä B&W -kaiuttimet toistivat kaikki kappaleet ilman bassoreduktiota ihan hyvin. Tosin samalla kuulin että näillä ongelmakappaleilla on todella syvät ja voimakkaat bassot. Voi olla ettei tämä ongelma esiinny jos kuuntelee näitä levyjä ”kevyellä” äänentoistolla suoraan tieokoneella vaikkapa Spotifyn kautta. Mutta siis kun vanhan liiton harrastajat haluavat kuunnella musiikkia CD- ja vinyylisoittimista laadukkaan vahvistimen ja laadukkaiden kaiuttimien kautta niin heille tämän jutun kirjoitin eli jos kaiutin särkee joissain näiden Waters-levyjen  kappaleissa niin nyt tiedätte, että kyse ei ole äänitysvirheestä vaan siitä että CD:lle on pakattu ehkä vähän liikaakin informaatiota tavallista musiikinkuuntelijaa ajatellen.

Harri Huhtanen 2024           

Dylan ja ADMIN toivottavat kaikille Winterluden lukijoille hyvää Joulua!

Vodou Fusion livenä Turun Kivipainossa lauantaina 24.8.2024.

Kuka on Gildas Houessou? Missä on Benin? Jos ensimmäinen kysymys olisi esitetty minulle pari päivää sitten en olisi osannut vastata mitään. Toiseen kysymykseen sentään tiesin vastauksen eli Benin on valtio Länsi-Afrikan rannikolla. Rajanaapureina ovat Togo, Burkina Faso, Niger ja Nigeria. Beninin nimi oli aikaisemmin Dahomey ja se oli ollut pitkään Ranskan siirtomaana, mutta itsenäistyi lopulta vuonna 1960.

Beninin musiikkikulttuuri on hyvin monipuolinen ja rikas. Siinä on vaikutteita beniniläisestä kansanmusiikista, ghanalaisesta highlifesta, kongolaisesta rumbasta, ranskalaisesta kabareesta, amerikkalaisesta rockista, funkista ja soulista.

Beniläinen Gildas Houessou saapui Suomeen jo 16 vuotta sitten. Hän on salolainen ravintoloitsija ja muusikko.  Vuosi sitten hän perusti yhdeksän muusikon Vodou Fusion -bändin, jonka kaikki muut soittajat asuvat Helsingissä. Bändissä on muutaman suomalaisen muusikon lisäksi soitajia Burkina Fasosta, Senegalista, Norsunluurannikolta ja Brasiliasta.    

Turun Sanomien näyttävän kokosivun artikkelin (24.8.24) ansiosta päädyin lauantai-illalla bändin keikalle Turun Kivipainoon , jossa en ollut koskaan aikaisemmin ollut. Pienessä salissa oli alle 100 istumapaikkaa ja konsertin alkaessa paikalla oli noin 30 kuulijaa eli näyttävä artikkeli ei ollut aiheuttanut yleisöryntäystä vaikka lippujen hinta oli varsin maltillinen eli vain 15e.

Täytyy sanoa että Gildas oli valtavan energinen ja karismaattinen esiintyjä ja tuntuu oudolta ettei hän ole lyönyt Suomessa läpi. Häntä katsoessa ja kuunnellessa minulle tuli elävästi mieleen Bob Marleyn keikka Tukholmassa 1980-luvun alussa jossa minulla oli onni olla mukana vähän ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa.       

Musiikkibisnes on armotonta. Paras musiikki ei aina myy parhaiten eivätkä parhaat esiintyjät välttämättä ole suosituimpia.

Text & Photo: Harri Huhtanen 2024

Nyt toimin ennustajana. Säätiedotuksen mukaan Vappuaaton sää on erinomainen ja siksi veikkaan että huomenna iltapäivällä näkymä Turun Taidemuseon edustalla on tämän kuvan mukainen.

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE TOIVOTTAA ADMIN !!

Utopia klubin pääsali oli vielä klo 20.30 lähes tyhjä ja erityisesti lavan edessä oleva tanssilattia pystyi tyhjänä keikan loppuun saakka!

Utopia Club jatkaa pitkää perinnettä sillä tässä Humalistonkatu 8   sisäpihalla sijaitsevassa rakennuksessa on toiminut monilla nimillä rock-klubeja jo useamman vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä siellä toimii peräti kolme eri klubia, joista erityisesti Utopia Club keskittyy keikkojen järjestämiseen.

Nisun keikan oli määrä alkaa klo 21 ja ovien aueta klo 20. Saavuin paikalle aika pian klo 20 jälkeen, mutta en kuitenkaan vielä päässyt konserttisaliin sillä bändillä oli soundcheck edelleen kesken. Vasta klo 20.30 yleisö päästettiin keskikokoiseen saliin, jossa lavan edessä oli tanssilattia ja perällä kymmenkunta pöytää ja muutama sohvaryhmä. Mittailin huonetta katseellani ja arvioin että tilaan mahtuisi maksimissaan muutama sata ihmistä. Paloturvallisuussyistä yleisötiloihin on aina määrätty maksimi henkilömäärä joka sinne on lupa ottaa. Nisun keikalla paloturvallisuus -ehdot täyttyivät suvereenisti sillä vielä klo 20.30 yleisöä oli paikalla vain kymmenkunta henkilöä. Mutta sitten muutamia minuuteja ennen keikan alkua paikalle virtasi enemmän ihmisiä ja lopulta yleisöä oli pääsalissa arvioni mukaan noin 50 henkeä.

Erikoiseksi tilanteen teki se että kukaan ei uskaltautunut tulemaan esiintymislavan edessä olevalle tanssilattialle, vaan siihen jäi sellainen 10 metriä pitkä tyhjä tila kun kaikki jäivät seisoskelemaan salin perälle. Lavan toisella laidalla oli baarituoleja ja pitkä pöytätaso. Siitä pääsi ottamaan hyviä kuvia.

Nisu bändeineen ilmaantui lavalle suomalaisella täsmällisyydellä klo 21.00. Ensimmäinen kappale oli yllättävän rokkaava, melkeinpä hardrokkia. Äänentoisto oli myös hyvä, samoin lavan valotekniikka. Nisun lauluääni sopi hyvin Lauhanmaan kappaleisiin.

Ärhäkän aloituksen jälkeen artisti käytti hieman yllättävän puheenvuoron pyytäessään yleisöä tulemaan lähemmäs lavaa. Joitain metrejä he siirtyivätkin mutta edelleenkin tansilattia pysyi tyhjänä. Artistille varmaan vähän erikoinen tilanne. Suomalaista ujoutta pahimmillaan! Kun olen ollut keikoilla ulkomailla on tilanne aina ollut täysin päinvastainen eli siellä eturivin paikoista suorastaan tapellaan!

Kaikesta huomasi että Nisu oli kokenut esiintyjä joka tiesi miten ottaa yleisönsä, jopa jäyhän suomalaisyleisön. Netistä sain selville että Turkukin oli Nisulle tuttu esiintymispaikka sillä hän oli esiintynyt Ruisrokissa ja Kesärauhassa aivan lähivuosina. Mitä pidemmälle keikka eteni sitä paremmnin Nisu onnistui innostamaan pienen 50 hengen yleisönsä. Hän laulatti heitä ja käsiäkin heilutettiin tahdissa ja kaikki tutut rockkonsertin manööverit käytiin yhdessä läpi.            

Keikan kohokohta oli jälleen Jatkaja -kappale, jonka Nisu esitti tunteella ja voimalla.  Keikan lopussa ilmoitettiin että Nisu tulee signeeraamaan levyjään, joita oli myynnissä salin perällä. Ostin uuden Lauhanmaa -albumin ja sain siihen Nisun signeerauksen.

Fyysisten levyjen kulttuuri on aivan lähivuosina tehnyt merkillisen keikauksen sillä kun vielä 1990-luvulla vinyylilevyjen tuotanto lähes loppui ja artistit julkaisivat vain CD-levyjä niin nyt 2020 -luvulla jotkut artistit julkaisevat tuotantoaan vain vinyylilevyinä. Lauhanmaatakin oli keikalla myynnissä vain vinyyleinä enkä Levykauppa Äx:n sivuiltakaan löytänyt siitä CD-versiota eli voi olla että siitä tosiaan on julkaistu ainoastaan vinyyliversio.                

Text & photo Harri Huhtanen 2024