Todellinen taiteilija kertoo nykyhetkestä ja joskus jopa tulevaisuudesta. WatersinKorona-ajan sessiot ovat nyt todella ajankohtaisia, sillä niissä ei puhuta mitään Koronasta vaan Waters on äänittänyt viidestä vuosikymmeniä vanhasta sodanvastaisesta kappaleestaan uudet hienot versiot. Waters ei voinut mitenkään tietää 2020 tai 2021 että Putin hyökkää Ukrainaan. Hän ei myöskään voinut tietää, kuten ei kukaan muukaan että lokakuussa 2023 Hamas tekee rajun iskun Israeliin, jonka seurauksena Israel alkaa pommittaa silmittömästi Gazan alueen 2 miljoonaa siiviiliä.
Sota on siis taas Euroopassa ja Lähi-Idässä ja jopa raaempana kuin vuosikymmeniin. Siinä mielessä nämä Watersin sodanvastaiset ja sodan kauhuista kertovat kappaleet ovat entistä ajankohtaisempia ja nämä uudet tulkinnat ovat myös dramaattisen hienoja!
Upea levy, joka tosin kestää vain 39 minuuttia, mutta mitään keskinkertaista se ei sisällä, vaan kaikki nämä kappaleet ovat hienoja, kuten myös niiden tulkinnat. Some-hörhöilystään huolimatta Waters on musiikin saralla taas tehnyt jotain mihin muut eivät pysty.
Van der Graaf Generator: The Charisma Years 1970-1978 (2021) (17CD + 3 Blu-Ray) -osa 1
VDGG julkaisi vuosina 1969-77 kahdeksan erinomaista studioalbumia ennen pitkää taukoaan joka kesti peräti vuoteen 2004 saakka. Pari vuotta sitten Virgin –levy-yhtiö päätti koota nämä alkuperäiset VDGG -albumit yhteen isoon boksiin uusina miksauksina ja lisälevyillä ryyditettynä. Valitettavasti vasta bändin toinen albumi oli englantilaisen Charisman julkaisena eli siksi bändin debyyttilevyä ei boksilla kuulla. Sekin tosin on erinomainen ja löytyy edelleen ainakin joistain hesalaisista levydivareista.
Alla bändin alkuperäiset studioalbumit aikajärjestyksessä sekä tarkempi selvitys tämän boksin levyistä:
01 The Aerosol Grey Machine (1969)
albumi ei siis ole mukana tällä Charisma-boksilla
02 The Least We Can Do Is Wave to Each Other (1970)
CD 9 ja 10 – Live at Maison de la Mutualite 6.12.76
CD 12 ja 13 – VITAL, virallinen 2LP:n live-albumi
BR3/ levy 20 – videoita 1970 -luvun TV-esiintymisstä eri puolilla Eurooppaa
Boksilla on myös 70-sivuinen erittäin paksulle paperille painettu sidottu kirja joka painaa yli kilon. En tiedä miksi paperin pitää olla näin paksua, ehkä se mahdollistaa paremman kuvanlaadun, en tiedä, mutta hieno tämä kirja on ja bändin Charisma-vuodet 1970-78 on siinä selostettu aika tyhjentävästi. Myös master-nauhoista on mukana pieni kuvavihko, mutta siitä valitettavasti puuttuvat tekstianalyysit.
Sain tämän viimeisimmän VDGG:n levyn kuunteluuni vasta joitain viikkoja sitten. Nyt kolmen kuuntelukerran jälkeen voin todeta että yllätyin iloisesti sillä tämä on selvästi parempi levy kuin vuoden 2005 comeback -albumi Present (2005). En vielä uskalla arvioida miten tämä levy sijoittuu koko VDGG:n tuotannossa, mutta joka tapauksessa jo nyt voin todeta että tämä on vähintään 4 pisteen levy ja tämä kilpailee ihan aidosti VDGG:n 1970-luvun huippualbumien kanssa.
Tältä näyttävät Tears For Fearsin voimahahmot vuonna 2022.
Katsoin tässä hiljattain YouTube Music -kanavaa ja eksyin Sirius -radioaseman videoesityksiin jotka on siis tehty ilman yleisöä. Aika järkyttäviä olivat kuvat vaikka pitihän minun tajuta ettei 1980-luvun artisti voi näyttää vuonna 2022 yhtä nuorelta kuin silloin. Muistan miltä Billy Idol näytti 1980-luvulla ja muistan miltä Tears For Fearsien kaverit näyttivät 1980- ja 1990-luvuilla. Nyt 30 vuotta myöhemmin he soittivat Siriuksen studiossa ja koska en ollut kumpaakaan artistia nähnyt yli 20 vuoteen niin täytyy sanoa että muutos oli aika häkellyttävä! Se mikä oli hienoa oli laulu ja musiikki. Jos ei nähnyt heitä niin kaikki kuulosti samalta kuin silloin ennen vanhaan. Ja ehkäpä se onkin tärkeintä eli että musiikki ja sen esittäminen on yhtä laadukasta kuin alunperinkin.
John Lennon äänitti New Yorkin kodissaan demoja C-kaseteille ilmeisesti vuonna 1977. Yoko Ono luovutti kaksi tällaista kasettia Paul McCartneylle vuonna 1994. Bändin elossa olevat jäsenet valmistelivat Anthology-kokoelmaa ja julkaisivatkin kaksi näistä Lennonin demoista vuonna 1996 ”uusina” Beatles -singleinä. McCartney, Harrison ja Starr olivat soittaneet demojen päälle uudet taustat eli siinä mielessä ne olivat aitoja Beatles-kappaleita. Toisen kasetin kappaleen Now And Then bändi päätti jättää julkaisematta. McCartneyn haastattelujen mukaan eniten asiaan vaikutti se, että Harrison piti äänitettä aivan liian huonoina. Äänitteessä oli taustahuminaa jota ei sen aikaisella teknologialla pystytty poistamaan. Lisäksi he eivät pystyneet poistamaan piano-osuutta joka tuli liian voimakkaana laulun päälle.
John Lennonin poika Sean luovutti Get Back -dokumentin tekijälle eli Jacksonin tuotantoryhmälle originaalin kasetin 2022. Beatleseilla oli vuonna ollut 1995 käytössään vain 3.polven C-kasettikopio ja koska C-kasetin äänenlaatu huononee jokaisen kopioinnin jälkeen on ymmärrettävää etteivät he voineet käyttää sitä nauhoitusta. Jacksonilla sen sijaan oli MAL-niminen tietokone joka käytti tekoälyä ja pystyi erottamaan Lennonin laulun taustahälystä ja poistamaan piano-osuuden. Mc Cartneyn mukaan tulos oli erinomainen, nyt Lennonin lauluosuus kuului kristallinkirkkaana ilman minkäänlaista taustahälyä.
Single julkaistiin eilen 2.11.2023. Lisäksi Teemalla nähtiin 12 minuuttinen dokumentti jossa kerrottiin miten äänite on tehty. Kuten lyhyissä dokumenteissa ja muutoinkin on tapana ei kaikkea kerrota. Niinpä haluan lisätä dokumentissa ilmoitettuihin tietoihin, että Paul Mc Cartney on viimeistellyt sanoituksen joka jäi Lennonilta kesken. Lisäksi hän on soittanut steel-kitaraa, vaikka virallisesti ilmoitettiin että Harrisonin soitto vuodelta 1995 olisi mukana. Nämä ovat kuitenkin pikkuasioista, tärkeintä on se että laulun ydin on lähtöisin Lennonilta ja McCartney on nyt vain puhdistanut ja koristellut sen. Minulla ei vielä ole julkaistua singleä, koska levykauppa Äx toimittaa niitä vasta myöhemmin ja Teemalla esitettyssä videodokumentissa koko kappaletta ei kuultu. Lennonin osuus oli dokumentissa alle minuutin mutta se oli kuitenkin erittäin vaikuttava ja on hienoa että tämä kappale on nyt julkaistu vaikka se Lennonilta jäi kesken.
Tästä Watersin uudesta soololevystä on julkaistu maailmalla jo useita arvosteluja. Muun muassa kaikki Englannin johtavat ja arvostetut lehdet (kuten The Times, Guardian jne.) ovat jo kirjoittaneet levystä. Arvosteluista huomaa selvästi, että Waters on nykyään kovin kiistanalainen hahmo ja ikävää on se, että hänen poliittiset ”harharetkensä” näköjään ovat vaikuttaneet myös joihinkin levyarvosteluihin negatiivisesti. Suurin virhe minusta näissä negatiivisissa arvosteluissa on se, että Watersin vuoden 2023 Redux -teosta verrataan alkuperäiseen vuoden 1973 TDSOTM -albumiin. Vaikka uuden albumin runko on sama kuin alkuperäisessä levyssä niin ei tämä ole millään mittarilla alkuperäisen levyn toisinto, vaan puhtaasti Watersin soololevy. Alkuperäinen levy oli bändilevy, tämä uusi on Watersin soololevy. Se pitää ymmärtää. Eräässä arvostelussa valiteltiin sitä että mukana on aivan liikaa lausuttua runoutta ja kaivattiin Wrightin ja Gilmourin sooloja! Miksi ihmeessä? Wright on kuollut ja Gilmour ei ole enää vuosikausiin ollut väleissä Watersin kanssa. Ainoa alkuperäinen Pink Floyd -muusikko joka olisi voinut esiintyä tällä levyllä on rumpali Mason, jonka kanssa Waters on edelleen hyvissä väleissä. Mutta sillekään ei loppupeleissä ollut tarvetta, koska tällä levyllä kappaleiden sovitukset ovat hyvin hitaita ja seesteisiä eli ne eivät kaipaa tuekseen nopeaa rumpukomppia.
Tämä levy ei ole toisinto legendaarisesta TDSOTM-albumista vaan Watersin näkemys siitä miten hän kokee alkuperäisen albumin idean vuonna 2023. On totta, että alkuperäisellä levyllä oli paljon hienoja instrumentaaliosuuksia, jotka paljolti puuttuvat tältä uudelta levyltä, mutta alkuperäisen levyn teema ja kappaleiden sanoitukset ovat lähtöisin Watersilta eli siksi koen että hänellä oli oikeus tehdä tästä oma, uusi versio vuonna 2023.
Alla yksi vähän positiivisempi arvostelu jossa on ehkä paremmin ymmärretty mistä tässä levyssä on kysymys:
Olen digannut Roger Watersia 1970-luvulta lähtien.1990-luvulla ja 2000-luvulla jopa tilasin Amerikasta REG-nimistä Roger Waters -fanilehteä. Pitkään pidin Watersin parhaana soloolevynä Amused To Death(1992) -albumia, joka ei minun eikä Watersin mielestä saanut ansaitsemaansa huomiota. Protestina levyn huonolle menestykselle Waters lopetti keikkailun pitkäksi aikaa. Vasta vuonna 2002 hän palasi keikkalavoille laajalla kiertueella joka ulottui myös Suomeen. Olin tuolla keikalla, kuten myös seuraavilla Suomen keikoilla 2011 ja 2018 (kaksi keikkaa). Olen siis ollut kaikilla Watersin Suomen keikoilla ja lisäksi minulla on kaikki Watersin soololevyt.
Waters on aina vastustanut sotaa koska hänen isänsä kuoli toisessa maailmansodassa. Hän oli jo 1960-luvulla mukana ydinaseiden vastaisessa liikkeessä ja koko uransa ajan hän on tehnyt sotaa vastustavia kappaleita. Waters on leimautunut pasifistiksi, mutta asiassa on myös toinen puoli: hän vihaa Amerikkaa ja on sitä mieltä että USA:n hallinto on syypää lähes kaikkiin sotiin. Amused To Death -albumi oli tehty lähes pelkästään kritiikiksi USA:n IRAK:in hyökkäystä vastaan. Irakistahan ei sitten loppupeleissä löytynyt mitään joukkotuhoaseita ja USA joutui vääliintulonsa vuoksi käyttämään 20 vuotta Irakin länsimaistamiseen ja sehän ei onnistunut eli tässä vaiheessa Waters oli oikeassa ja säilytti uskottavuutensa.
Watersin uskottavuusongelmat alkoivat toden teolla vasta vuonna 2022, jolloin hän kirjoitti sosiaalisessa mediassa lausuntoja, jotka saattoi tulkita Putinia ja Venäjää tukeviksi. Se oli minullekin outo ja vaikea tilanne ja siksi ajattelin pitkään olla kirjoittamatta aiheesta. Mutta nyt kun Waters on tänä vuonna (2023) julkaissut jo kaksi hienoa levyä niin ajattelin että on pakko nostaa kissa pöydälle ja kirjoittaa tämä ”trauma” auki ja päättää se – toivottavasti. Miksi siis Waters ei ole tukenut avoimesti Ukrainaa, kuten Gilmourin Pink Floyd on tehnyt alusta saakka? Syitä voi olla monia ja se mitä tässä nyt kirjoitan on tietenkin ennemmän tai vähemmän valistunutta spekulaatiota. Ensimmäinen ja ehkä painavin syy on Watersin syvä ja pitkäaikainen viha USA:n hallintoa kohtaan. Waters ehkä edelleen naivisti ajattelee että maat joita USA tukee ovat jotenkin mukana USA:n (kuvitellussa) maailmanvalloituksessa. Totuus on kuitenkin se että Ukraina on ollut itsenäinen demokraattinen valtio vuodesta 1991 lähtien ja sinne Putin alkuvuodesta 2022 hyökkäsi brutaalisti väellä ja voimalla! Minun on edelleen vaikea ymmärtää miten pasifisti Waters ei tajua tuomita tätä selkeästi ja antaa tukeansa altavastaaja Ukrainalle. Toinen ja vähän maalikolle ehkä outokin syy voi olla se että Watersin ja Gilmourin välit ovat entistä tulehtuneemmat ja kun Gilmour teki heti Ukrainan sodan alussa vuonna 2020 Ukrainaa tukevan kappaleen ja videon Pink Floydin -nimellä niin ehkä se on suuresti ärsyttänyt Watersia ja ehkä hän siksi halusi nähdä asian toisin.
Mutta ihmiset muuttuvat ja sosiaalinen media on huonoin kenttä jakaa mielipiteitään, koska siellä joutuu aika pian ”teurastetuksi” jos ilmaisee asian väärin tai siten että se voidaan ymmärtää väärin. Näillä kahdella levyllä jotka Waters on julkaissut 2023 on jo viiteitä siitä että Waterskin ymmärtää hieman tai oikeastaan paljon harhautuneensa Ukraina -lausunnoissaan.
Mielenkiintoista on se, että levyn kansiteksteissä ilmoitetaan kappaleiden äänityspäiviksi 2020 ja 2021 ja ainostaan Comfortably Numbin äänitysvuodeksi ilmoitetaan 2022. Levyn julkaisupäiväksi on kuitenkin merkitty 2023 ja Amused To Death -kappaleen The Bravery Of Being Out Of Rangen lopussa on mielenkiintoinen lisäys joka on siis väistämättä tehty vuonna 2022-23, koska siinä mainitaan Ukrainan sota. Kaksi minulle tuntematonta kaveria puhuu studiossa (ääni ei siis ole Watersin). Toinen sanoo: ”eikö nyt kannattaisi puhua Putinille rauhasta Ukrainan sodassa?”, toinen vastaa: ”Oletko hullu?”. Eli Ehkä Watersin on sittenkin jälkeenpäin tajunnut mistä Ukrainan sodassa on kysymys.
Comeback-albumin julkaisun jälkeen VDGG lähti kiertueelle josta on julkaistu useita bootleg -levytyksiä. Kuvassa yksi niistä.
Kun bändi julkaisee peräti 28 vuoden tauon jälkeen uuden studioalbumin ovat fanien odotukset korkealla. En ollut vielä vuonna 2005 VDGG -fani, joten minulta tämä merkkitapahtuma meni täysin ohi. Minä sain Present 2CD:n (2005) kuultavakseni vasta joitain päiviä sitten.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen sanoisin, ettei Present ole mikään klassikkoalbumi, bändi teki useita parempia levyjä vuosina 1969-77. En myöskään voi luokitella tätä keskinkertaiseksi albumiksi, koska se ei tekisi lainkaan oikeutta VDGG:lle. Bändi kun ei ole koskaan tehnyt mitään mitä voisi luonnehtia sanalla “keskinkertainen”. Pop-bändit voivat ja tekevätkin usein keskinkertaisia levyjä, mutta VDGG soittaa progea sieltä vaikeimmasta päästä eli keskinkertaisuuden määritelmä ei sovi lainkaan heidän levyihinsä. VDGG voi epäonnistua, muttei epäonnistumista voi kutsua keskinkertaisuudeksi, koska heidän musiikkinsa luonne on sellainen etteivät he koskaan tee helppoa viihdettä, jonka luokitteleminen keskinkertaiseksi on niin paljon luontevampaa.
Tällä levyllä VDGG ei tosiaankaan päästä kuulijaansa helpolla. Ykkös CD:llä on varsinainen studioalbumi ja sillä levyllä on muutamia todella hienoja biisejä, mutta valitettavasti myös epäonnistuneita biisejä. Kakkos CD on instrumentaalinen ja sisältää studiojammailua. Kakkos CD:n suurin arvo lienee siinä että nyt ollaan VDGG:n ytimessä eli kyseessä ei ole mitenkään vain PeterHammillin tuotos, vaan aito bändilevy.
Arvosteluasteikossani 4 tähteä on hyvä levy, 3 tähteä keskinkertainen ja 2 tähteä huono. Koska en voi antaa tälle VDGG:n levylle 3 tähteä edellä mainitsemistani syistä joudun päättämään onko tämä 2 vai 4 tähden levy. Koska olen kuunnellut albumin vasta kahdesti en anna vielä pisteitä vaan jatkan kuuntelua ja palaan aiheeseen uudestaan myöhemmin.
Einstein sen keksi yli sata vuotta sitten: aika on suhteellista. Jälkeenpäin katsoen pitkä aika voikin tuntua lyhyeltä, vaikka se on todellisuudessa pitkä aika. Demonstroin tätä väitettä kuvitteellisella tarinalla.
Vuonna 1964 25-vuotias Bill kuunteli pienessä asunnossaan Lontoossa rollarien debyyttilevyä ja oli iloinen vaimonsa raskaudesta, he saisivat lapsen kohta! Lapsen nimeksi tuli Bill 2 ja vuonna 1989 hän 25-vuotiaana kuunteli rollarien uutta Steel Wheels -albumia. Hän oli jo teini-ikäisenä tutustunut isänsä levykokoelman välityksellä bändiin ja alkanut digata bändiä isänsä tavoin. Bill 2 oli myös iloinen siksi että hänen vaimonsa odotti heidän ensimmäistä lastaan jonka nimeksi oli päätetty antaa Bill 3. Vuonna 2023 34-vuotias Bill 3 oli isältään oppinut että rollarit on hieno bändi ja hän kuunteli innolla bändin uusinta levyä Hackney Diamonds ja oli onnellinen siitä että hänen vaimonsa odotti heidän ensimmäistä lastaan.
Rollarit on siis jo yli kolmen sukupolven pituinen tarina. Edelleen katson huvittuneena sitä 1960-luvun puolivälin TV -haastattelua jossa Jaggerilta kysytään miten pitkään hän luulee bändin suosion jatkuvan. Jagger vastaa: ”joitain vuosia”. Nyt tämä joitain vuosia kestävä suosio on siis jatkunut 61 vuotta! Bändi vetää edelleen stadionit täyteen ja mikä ihmeellisintä stadioneille ei vaella rollaattoreissa 80-vuotiaita hoivakotien asukkeja, vaan hyvin paljon myös jopa 2000-luvulla syntyneitä kolmannen sukupolven rollarifaneja!
Rollarit on siis ajaton ja iätön! Olen nyt kuunnellut tämän uuden levyn kahdesti ja hyvä tämä on. Ei vedä vertoja rollarien huippualbumeille, mutta on yllättävän nuorekas ja energinen sen huomioiden että lain mukaan esiintyjien olisi pitänyt jäädä eläkkeelle jo 15 vuotta sitten. Vakiokysymys joka esitetään Mick Jaggerille on: ”onko tämä teidän viimeinen kiertueenne?”. Huvittavaa kyllä sitä toimittajat ovat häneltä kysyneet 1980-luvun alusta saakka. Jagger vastaa aina: ”EI!”. Nyt häneltä on kysytty onko tämä teidän viimeinen levynne, johon Jagger vastasi: ”sessioista jäi julkaisematta niin paljon kappaleita että seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin tätä”. Ja niinhän se on että jos seuraava levy ilmestyisi vasta 18 vuoden kuluttua niin silloin bändin jäsenet olisivat jo lähes 100-vuotiaita ja jos tässä välillä lääketiede ei keksi sitä keskiajalla kuviteltua nuoruuden eliksiiriä niin pahaa pelkään että siitä levystä ei tulisi mitään tai ainakaan keikoista ei enää tulisi mitään.
WINTERLUDE FINLAND 