PETER GABRIEL: I/O (2023) -osa 1

Nyt asia on varmistunut: Peter Gabrielin yli 20 vuotta valmistelema uusi studioalbumi on nimeltään i/o  ja se ilmestyy 1.joulukuuta 2023 useissa eri formaateissa. Albumille tulee 12 kappaletta, joista 10 Gabriel on jo julkaissut omilla nettisivuillaan sekä Youtubessa. Loput kaksi kappaletta ilmestyvät Youtubessa lokakuun ja marraskuun lopussa. Kaikki 12 kappaletta Gabriel on jo debytoinut Euroopan ja USA:n konserteissaan tänä vuonna.

Albumi käsittää kaksi stereomiksausta: Mark ‘Spike’ Stentin Bright-Side Mixin sekä Tchad Blakin Dark-Side Mixin. Luvassa on kolmaskin, In-Side Mix -nimeä kantava Dolby Atmos -miksaus. Formaattien suhteen i/o :ta  myydään 2 LP:n Bright Side Mixinä ja 2 LP:n Dark Side Mixinä sekä molemmat miksaukset sisältävänä 2 CD:n julkaisuna. Laajempi Deluxe-boksi ilmestyy vasta 1.maaliskuuta 2024.

Gabrielin nykyisessä yhtyeessä soittavat kitaristi David Rhodes, basisti Tony Levin ja rumpali Manu Katché, jotka kaikki esiintyvät myös tulevalla albumilla. Lisäksi mukana on Brian Eno, pianisti Tom Cawley, trumpetistit Josh Shpak ja Paolo Fresu, sellisti Linnea Olsson sekä kosketinsoittaja Don E. Gabrielin tytär Melanie laulaa levyllä taustalauluja.

I/o:n kappalelistaus alla:

01. Panopticom
02. The Court
03. Playing For Time
04. i/o
05. Four Kinds Of Horses
06. Road To Joy
07. So Much
08. Olive Tree
09. Love Can Heal
10. This is Home
11. And Still
12. This is Home

Harri Huhtanen 2023

ROGER WATERS: THE DARK SIDE OF THE MOON REDUX (2023) – osa 1

Odotin tätä uutta levyä vähän pelonsekaisin tuntein, koska viimeiset pari vuotta Waters on ollut uutisissa lähinnä negatiivisissa yhteyksissä erikoisten poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Onneksi tuo ” poliittinen syrjähyppy” ei kuitenkaan ole vaikuttanut Watersin kykyyn tehdä loistavaa musiikkia!  Olen nyt kuunnellut jo neljä kertaa tämän uuden Watersin soolona tekemän Dark Side Of The Moonin (TDSOTM).  Ja kyllä tämä toimii! Hienointa on se, ettei tämä ole alkuperäisen levyn toisinto vaan aivan uusi teos, sillä vaikka tällä levyllä on alkuperäiset TDSOTM:n kappaleet niin muusikot ovat vaihtuneet, sanoituksia on lisätty ja osittain muutettu, samoin kappaleiden sovitukset ovat osittain erilaiset kuin alkuperäisellä levyllä.     

CD:n tekstivihkossa on Watersin kirjoittama yllättävänkin sovinnollinen teksti jossa hän kertoo miksi teki tämän uuden version legendaarisesta albumista. Tekstissä on hieman ristiriitaista se, että siinä hän tavallaan kertoo halunneensa korostaa sitä että levy kertoo sodasta. Uusissa teksteissä tällä levyllä kuitenkin korostuu ensisijaisesti Kuolema-teema eli se ,että elämä on vain ohikiitävä hetki ennen pitkää pimeyttä. Monien kappaleiden osalta tämä uusi levy on kuin äänikirja eli Waters lukee tekstejä enemmän kuin laulaa niitä.

Kuten Pink Floyd -rumpali Mason aikaisemmin totesi: Waters on onnistunut tällä levyllä ja nyt minäkin olen samaa mieltä, vaikka olin ennen levyn ilmestymistä kovin epäileväinen. Tämä on kiistatta yksi Watersin soolouran parhaista levyistä ellei peräti paras.   

Harri Huhtanen 2023           

Van Der Graaf Generatorin tuotanto -osa 1

VDGG:n comeback-konserteissa 2005 oli mukana myös heidän legendaarinen saksofonistinsa Jackson. Sen ansiosta osa näistä vanhojen biisien tulkinnoista oli lähes maagisia!

Vietin viikonlopun hesassa. Kävin mm. Tavastian levymessuilla 14.10.23. Ilokseni huomasin että levynkeräilijöitä oli liikkeellä ilahduttavan paljon. Ikävä puoli asiassa oli se, että Tavastian tilat olivat ihan liian pienet ja ahtaat sille ihmismäärälle. Niinpä monien kauppiaiden levykokoelmien selailu tyssäsi siihen, ettei levykaukalolla edes ollut tilaa. Lisäksi keräilijöillä oli mukanaan niin isoja laukkuja että ahtailla käytävillä liikkuminen muuttui aika vaikeaksi. Onneksi löysin edes jotain ja sen jälkeen olinkin valmis poistumaan paikalta.  Löysin peräti neljä VDGG:n 2000-luvun albumia! Ne olivat CD:eitä mutta se ei haitannut sillä mahtuivatpa pienempään tilaan.

VDGG julkaisi vuosina 1969-1977 kahdeksan erinomaista albumia.  Mutta jostain syystä ne eivät kaupallisesti menestyneet kovin hyvin ja varmaan tämän vuoksi bändin luova nero Peter Hammill siirtyi vuoden 1977 jälkeen kokonaan soolouralle.  Vuosien varrella fanit halusivat että VDGG palaisi uudestaan yhteen ja bändin muut soittajat ilmeisesti myös halusivat sitä. Hammill torjui reunionin yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes hän lopulta vuonna 2004 eli peräti 27 vuotta edellisen studiolevytyksen jälkeen suostui siihen että bändi teki uuden studiolevyn. Kuten aina: äänitykset tehtiin nopeasti eli alle kuukaudessa alkuvuodesta 2004.  Lopputuloksena oli vuonna 2005 julkaistu tupla-albumi  Present . Olen nyt vasta aloittanut sen kuuntelun, mutta ainakin pari ensimmäistä kappaletta kuulostivat todella hyviltä. Palaan tähän levyyn myöhemmin.

Vuoden 2005 comebackin jälkeen VDGG on levyttänyt ja keikkaillut kovin niukasti. Vuosina 2005-2023 eli 18 vuoden aikana on ilmestynyt vain viisi uutta studiolevyä.  Kuten monilla muillakin 1960- ja 1970-luvun bändeillä enemmän on 2000-luvulla julkaistu erilaisia kokoelma- ja live-levyjä. Toisaalta hyvä että näinkin marginaalisen bändin kannattajat edelleen ylläpitävät bändin mainetta ja siksi VDGG -levyjä pystytään edelleen julkaisemaan.   

Harri Huhtanen  2023

PJ HARVEY -osa 6

The Peel Sessions 1991 -2004

PJ Harvey julkaisi vuonna 2006 tämän levyn, jossa on valittuja esityksiä Peel-sessioista vuosina 1991, 1993, 1996, 2000 ja 2004.  Harveyn ja Peelin yhteistyö loppui vuonna 2004 Peelin kuolemaan. Peel oli yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista englantilaisista DJ:stä. Hän tuli BBC:lle töihin vuonna 1967 ja jatkoi siellä kuolemaansa saakka  eli 37 vuoden ajan. Tuona aikana hän äänitti satoja bändejä, myös joitain suomalaisia bändejä. Näitä Peel-äänitteitä on sitten 2000-luvulla julkaistu useiden bändien bokseilla. Harvey oli Peel-sessioissa siis ainakin neljä kertaa eli niistä olisi voinut julkaista useammankin CD-levyn mutta vuonna 2006 Harvey tyytyi julkaisemaan vain 1CD:n.  Tekstivihkossa Harvey korostaa että Peelin mielipide oli valtavan tärkeä hänelle uusien kappaleiden kohdalla.

Harvey julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1992. Ensimmäiset Peel-sessioäänitteet ovat kuitenkin jo vuodelta 1991 ja niiden perusteella voidaan todeta että Harvey oli omaperäinen ja valmis artisti jo silloin.          

Harri Huhtanen 2023        

PJ HARVEY -osa 5

PJ Harvey -harrastajana olen toistaiseksi amatööri, sillä ennen viikko sitten tekemääni “pyhiinvaellusmatkaa”  turkulaiseen Alfa-Antikvaan minulla oli vasta muutama Harveyn levy. Uuden omistajan myötä Alfa on noussut ahdinkostaan kukoistukseen! Kun vierailin siellä viikko sitten oli siellä aikamoinen asiakastulva. Yleensä olen tottunut siihen että levydivareissa minä olen ainoa asiakas sen tunnin aikana jonka siellä vietän. Alfassa on nyt toinen ääni kellossa eli asiakkaita tuntuu riittävän jatkuvalla syötöllä. Uusi omistaja kertoi että liikevaihto on nelinkertaistunut siitä mitä se oli edellisen omistajan aikana. Kävin viimeksi liikkeessä 2 vuotta sitten ja nyt saatoin ilokseni todeta että käytettyjen vinyyli- ja CD-levyjen määrä oli monikertaistunut !  Löysin useita Harveyn albumeita käytettyinä CD-levyinä. Ostin ne kaikki ja nyt minulla on pitkäksi aikaa Harvey -kuunneltavaa. Olen kuunnellut vasta muutaman näistä levyistä mutta jo nyt voin todeta että Harvey on Nick Caven  ohella yksi 2000-luvun merkittävimmistä artisteista. Eli jatkoa tähän artikkelisarjaan on tulossa takuuvarmasti.     

Harri Huhtanen 2023         

RORY GALLAGHER (1948-1995) -osa 3

Rory kättelee fanejaan 1974 keikalla.

Irish Tour’74 boksilla  on siis Belfastin, Dublinin ja Corkin keikat. Tai siis yksi kutakin. Lisäksi boksilla on Corkin välipäivänä järjestetty sessio-äänite (CD7). Bonuksena on DVD:llä Tony Palmerin kiertueesta ohjaama dokumenttielokuva (levy 8).

Olen nyt kuunnellut nämä levyt kahteen kertaan ja tällä hetkellä sanoisin että Corkin keikka oli paras ja siitä on myös tehty se jo 1970-luvulla julkaistu 2LP. Dublin tulee ehkä toisena.  Boksin tekstivihkossa hehkutettiin kovasti Belfastin keikkoja ja olihan se sinänsä ainutlaatuista koska Pohjois- Irlannin  silloisen terroristiaallon vuoksi kukaan kansainvälinen tähti ei enää uskaltanut esiintyä kaupungissa, mutta Rory uskalsi!  Belfastin konsertissa yleisö on erittäin innostunutta ja tekstivihkossa konsertteja Belfastissa kuvataan ainutlaatuisiksi. CD:ltä tämä ainutlaatuisuus ei kuitenkaan yleisön innostusta lukuunottamatta täysin välity eli sanoisin että boksin äänitteistä Cork sisältää kuitenkin sitä Roryn parasta soittoa ja ehkä siksi siitä juuri tehtiin se 2LP joka siis myi bluesrock-artistin tuotokseksi epätavallisen hyvin.    

Harri Huhtanen 2023        

MAN: Man (1971)

Alkukesän Tukholman matkalla löysin paikallisista levydivareista monia minulta puuttuneita Man– ja Mike Oldfield -albumeja alkuperäisinä vinyylipainoksina. Manin kolmannen samannimisen vuonna 1971 julkaistun levyn orginaalia vinyylipainosta en ollut nähnyt missään Suomen divarissa, joten kun se sitten tuli vastaan tukholmalaisessa divarissa ja kun kannet ja levykin vaikutti hyväkuntoiselta ostin sen vaikka hinta oli aika kova. Sanotaanko niin etten muista koska olisin viimeksi maksanut yhtä paljon vinyylilevystä. Albumin kansitaide oli kuitenkin niin hieno että odotukseni levyn suhteen olivat erittäin korkealla.

Kotona Turussa sitten laitoin levyn soimaan ja 1-puolen kaksi ensimmäistä kappaletta olivat pettymyksiä, samoin 2-puolen ensimmäinen kappale. Sen sijaan 1-puolen viimeinen kappale Would The Christians Wait Five Minutes? The Lions Are Having A Draw (12:52) sekä 2-puolen jälkimmäinen kappale Alchemist (20:41)  osoittautuivat upeiksi progekappeleiksi ja pelastivat kalliilla ostamani levyn!  Ne myös vakuuttivat minut entistä enemmän siitä mitä olen aikaisemmin kirjoittanut bändin johtohahmojen Leonardin ja Jonesin eroista säveltäjinä. Leonard on enemmän kallellaan countryyn ja rock’n’rolliin kuin Jones, joka taas pitää kokeiluista ja on enemmän progehenkinen.

On totta että nämä kaksi manitsemaani Jonesin progekappaletta ovat aivan varmaan saaneet vaikutteita Pink Floydin samanaikaisista kokeiluista, mutta kyse on vain tyylin jonkinasteisesta jäljittelystä mitään muuta yhtäläisyyttä näillä kappaleilla ei ole Pink Floydin kappaleisiin. Jos albumin muut kappaleet olisivat noudatelleet samaa tyyliä niin tämä olisi heittämällä viiden tähden levy, mutta valitettavasti Leonardin country- ja rock’n’roll pläjäykset tekevät tästä levystä tyylillisesti kovin epäyhtenäisen ja siksi viittä tähteä on mahdoton antaa. Jonesin pitkät proge-kappaleet ovat kuitenkin niin hienoja että mainitsemistani puutteistaan huolimatta tämä on hyvä levy.

Hyvä levy! ****               

Harri Huhtanen 2023              

PUISTOBLUES 1.7.2023 -osa 9

Canned Heatin keikka

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin tein pahan virheen kun sokeasti luotin siihen että parituhatpäisessä yleisössä olisi niin monta niin kovaa Canned Heat -diggaria että keikan settilista kyllä ilmestyisi kansainväliselle Setlist FM -sivustolle. Mutta niin vaan kävi ettei se sinne tullut ja nyt joudun keikan kuvailussa kirjoittamaan vain niistä kappaleista jotka bändi varmuudella esitti eli joista löytyy Youtube-video tai jotka mainitaan jossain arvostelussa . Kappaleita ei kuitenkaan ollut monia sillä keikka oli kestoltaan vain vajaan tunnin (eli koostamastani seittilistasta puuttu todennäköisesti vain 2-3 kappaletta).

Keikan alussa sään Jumalat olivat vihdoinkin armollisia ja tuntikausia jatkunut taukoamaton sade alkoi lopultakin hellittää ja aurinkokin näyttäytyi pilvien raosta. Keikka alkoi koruttomasti tunnusomaisella Canned Heat-boogiesoundilla. Uusia kappaleita ei minusta kuultu eikä niitä nyt paljon olekaan. Suurin osa soitetuista kappaleista ajoitui minusta vuosille 1969-74 eli Canned Heatin huippuvuosiin.  Spalding ei  tietenkään ole laulajana yhtä karismaattinen kuin Bob Hite aikanaan oli, mutta kohtalaisen hyvin hän suoriutui historiallisesti vaativasta pestistään. Samaa voi todeta kitaristi Pauluksesta eliei hänkään ollut  Vestinen veroinen. Onneksi Fito de la Parra  oli edelleen Fito de la Parra eli rumputyöskentely sujui vanhaan malliin bändin ainoalta alkuperäisjäseneltä.

Vaikka musiikki oli hienoa niin keikan edetessä minua alkoi yhä enemmän häiritä se että näillä miehillä ei ollut samanlaista draivia kuin esimerkiksi heitä ennen soittaneilla Wishbone Ashin miehillä. Ehkä nyky-Canned Heat luotti liikaa klassisten biisien ja bluesin voimaan tai ehkä he vaan eivät olleet varsinaisia showmiehiä. Yleisö kyllä taputti kohteliaasti jokaisen kappaleen perään, mutta valovuosien päässä oltiin siitä livehurmoksesta jonka esimerkiksi yli 70-vuotias ikinuori Patti Smith aikaansai alkukesällä Helsingin Kulttuuritalolla.

Keikan epätäydellinen ja epäjärjestyksessä kirjattu settilista (tietolähde mainittu suluissa):

CANNED HEAT Puistoblues, Järvenpää 1.7.2023

On The Road Again (Soundin artikkeli)

Going Up The Country  (Youtube-video)

Let’s Work Together (Youtube-video)

Rollin’ And Tumblin’ (Youtube-video)

So Sad (Soundin artikkeli)

Woodstock Boogie (Soundin artikkeli)

Harri Huhtanen 2023       

Rock Theatre plays Genesis -osa 17

Turun Sigyn-salin konsertti 29.9.2023 – osa 1

Kuvassa Rock Theatren laulaja Bo-Anders Sandström, joka eläytyi Gabrielin rooliin antaumuksella, mutta tällä kertaa ilman Gabrielin käyttämiä maskeja.

Vain kahdeksan kuukautta ehti kulua RT:n edellisestä Turun keikasta ja nyt he olivat täällä taas! Hiljattain remontoituun Sigyn -saliin mahtuu 374 kuulijaa ja arvioni mukaan sali oli vain puolitäysi. Kuulijat tuntuivat kuitenkin tietävän mitä olivat tulleet kuuntelemaan sillä väliajalla kuulin sivukorvalla melko asiantuntuvan kuuloisia kommentteja soittajista ja kappaleiden esityksistä. Tietenkin niitä verrattiin levyltä kuultaviin alkuperäisesityksiin ja yleisesti ottaen yleisö vaikutti olevan tyytyväinen ja oli syytäkin sillä niin pilkuntarkasti bändi nämä lähes 50 vuotta vanhat kappaleet esitti.
Muutoksia oli taas tullut ohjelmistoon, vaikka soitettavat kappaleet bändi rajasi jälleen Genesiksen vuosiin 1970-77. Ensimmäisessä setissä kuultiin kokonaan Genesiksen ehkä kuuluisin albumi Selling England By The Pound (1973). Kappaleet soitettiin täsmälleen siinä järjestyksessä missä ne ovat albumilla. Tammikuussa Linnateatterissa bändi jopa vähän irroitteli, mutta Sigyn-salissa SEBTP -albumin he soittivat tiukan akateemisesti ja vaikka se kuulosti hienolta alkoi siihen kaivata jotain variaatiota. Ehkäpä he ajattelivat että uutena bändin soiton taustalla nähtävät videoteokset hoitaisivat sen keventävän osion. No, olihan siellä joitain vitsejä ja muutoinkin vakavan asian kevennyksiä, mutta suuremmaksi ongelmaksi minusta muodostui se, etteivät videot ja musiikki olleet kunnolla synkassa. Parhaimmillaanhan, kuten vaikkapa jossain Pink Floydin konsertissa, videot voivat syventää musiikin sanomaa ja tunnelmaa. Nyt niin ei minusta tapahtunut ja usein videon yhteys sen jälkeen soitettuun kappaleeseen jäi minulta hämärän peittoon. Toinen mitä jäin kaipaamaan olivat ne Gabrielin vuosina 1973-75 käyttämät maskit, joita myös RT käytti lahjakkaasti esimerkiksi Paraisten konsertissa vuonna 2018. Nyt Sandström esitti lähes kaikki konsertin kappaleet maskittomana.

Text & Photo: Harri Huhtanen 2023