BOB DYLAN: The Complete Budokan 1978 (2023) -osa 2

Alla tulevan boksin biisilistaus:

CD1 – Nippon Budokan Hall, Tokio 28.2.1978
1. A Hard Rain’s A-Gonna Fall* 
2. Repossession Blues*
3. Mr. Tambourine Man*
4. I Threw It All Away*
5. Shelter From The Storm
6. Love Minus Zero/No Limit
7. Girl From The North Country*
8. Ballad Of A Thin Man*
9. Maggie’s Farm*
10. To Ramona*
11. Like A Rolling Stone*
12. I Shall Be Released*
13. Is Your Love In Vain? *
14. Going, Going, Gone*

CD2
1. One Of Us Must Know (Sooner Or Later) *
2. Blowin’ In The Wind*
3. Just Like A Woman*
4. Oh, Sister*
5. Simple Twist Of Fate
6. You’re A Big Girl Now*
7. All Along The Watchtower*
8. I Want You*
9. All I Really Want To Do*
10. Tomorrow Is A Long Time*
11. Don’t Think Twice, It’s All Right
12. Band introductions*
13. It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding)
14. Forever Young
15. The Times They Are A-Changin’

CD3 – Nippon Budokan Hall, Tokio 1.3.1978
1. A Hard Rain’s A-Gonna Fall*
2. Love Her With A Feeling*
3. Mr. Tambourine Man
4. I Threw It All Away*
5. Love Minus Zero/No Limit*
6. Shelter From The Storm*
7. Girl From The North Country*
8. Ballad Of A Thin Man
9. Maggie’s Farm
10. One More Cup Of Coffee (Valley Below)
11. Like A Rolling Stone
12. I Shall Be Released
13. Is Your Love In Vain?
14. Going, Going, Gone

CD4
1. One Of Us Must Know (Sooner Or Later) *
2. Blowin’ In The Wind
3. Just Like A Woman
4. Oh, Sister
5. I Don’t Believe You (She Acts Like We Never Have Met) *
6. You’re A Big Girl Now*
7. All Along The Watchtower
8. I Want You
9. All I Really Want To Do
10. Knockin’ On Heaven’s Door
11. The Man In Me*
12. Band introductions*
13. It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding)*
14. Forever Young*
15. The Times They Are A-Changin’*

*Aikaisemmin julkaisematon kappale

Harri Huhtanen 2023       

RORY GALLAGHER (1948-1995) -osa 2

Sain joitain päiviä sitten 7CD:n Irish Tour’74 boksin.  Se on hieno! Mutta sekään ei ole Complete, sillä Irlannin minikiertue 73-74  käsitti (mahdollisesti) seitsemän (?) keikkaa, joista vain kolme on kokonaisuudessaan tällä boksilla.  Kiertue alkoi Belfastin keikoilla  28. ja 29.12.73. Ainoastaan Belfastin jälkimmäinen keikka on kokonaisuudessaan boksilla (CD5 ja CD6).  Sitten setlist FM:n mukaan Rory olisi esiintynyt Dublinissa myös 31.12.73 sekä 1.1.74, mutta näistä keikoista ei ole mitään mainintaa boksilla.  Sen sijaan 2.1.74 Dublinin keikka on kokonaisuudessaan äänitetty ja mukana boksilla (CD3 ja CD4).  Boksin mukaan 3. ja 5.1.74 Rory esiintyi Corkissa ja lisäksi 4.1.74  oli sessio josta osa päätyi 2LP:lle Irish Tour’74. Setlist FM ilmoittaa nämäkin tiedot eri tavalla, mutta haluan luottaa siihen että tällä 2014 julkaistulla boksilla Corkia koskevat tiedot ovat oikein (CD1 ja CD2).

1974 julkaistu Irish Tour’74 oli suuri myyntimenestys, sillä Wikipedian mukaan sitä olisi myyty peräti 2 miljoonaa kappaletta.  Tämä loistava 2LP oli koottu Corkin konserteista ja välipäivän sessioista (CD7) .  Ajan tapaan siinä oli käytetty editointia eli ”leikkaa-liimaa” -tekniikkaa ja siksi on hienoa että 2014 julkaistiin tämä laajempi boksi, jossa on ainakin osa konserteista alkuperäisessä muodossaan.

2LP on erinomainen. Sen äänittäjänä ja miksaajana oli Robin Sylvester jonka laajahko haastattelu on mukana 7CD:n boksin tekstivihkossa.  7CD:n boksi ei ehkä ole kautta linjan yhtä intensiivinen kuin 2LP ,mutta kaiken kaikkiaan Roryn ja bändin soitanto loppuvuodesta 1973 oli sinä vuonna 200 maailmalla tehdyn keikan jälkeen niin intensiivistä että sitä on suuri ilo kuunnella laajemminkin.  Upeana bonuksena boksilla on vielä Tony Palmerin ohjaama dokumentti -DVD!           

Kiitos Kari Korppoolle boksista!

Harri Huhtanen 2023        

BOB DYLAN: FARM AID 2023!

Ilmeestä päätellen Dylan nautti esiintymisestä Farm Aidissa 2023.

Vuonna 1985 Willie Nelson organisoi Bob Dylanin aloitteesta ensimmäinen Farm Aid -tapahtuman. Tänä vuonna Farm Aid järjestettiin lauantaina 23.9.2023  Ruoff Music Centerissä Noblesvillessä, Indianassa. Tapahtuma livestriimattiin ja monien yllätykseksi Bob Dylan esitti suurkonsertissa kolme klassista kappalettaan Heartbreakers -muusikoiden kanssa. Dylanhan kiersi 1980-luvun jälkipuoliskolla maailmaa edesmenneen Tom Pettyn Heartbreakers -yhtyeen kanssa. Kitarassa oli tuttuun tapaan Mike Campbell, kosketinsoittimissa Benmont Tench ja rummuissa Steve Ferrone. Lisäksi toisesta bändistä mukana lavalla olivat Chris Holt (kitara) and Lance Morrison (basso).   

Sen lisäksi että Dylanin osallistuminen tapahtumaan oli yllätys oli toinen yllätys se, että yli 10 vuoden tauon jälkeen hän soitti kitaraa. Minsetti aloitettiin Maggie’s Farmilla jota Dylan ei ole esittänyt vuoden 2011 jälkeen. Toisena kuultiin Positively 4th Street, joka on livenä kuultu Dylanin esittämänä viimeksi 2013. Minisetin päätti tuttu Ballad Of Thin Man jota tosin ei ole viime vuosina kuultu, edellinen esitys oli noin 4 vuotta sitten eli vuonna 2019.    

Muukin esiintyjäkaarti oli erittäin nimekästä:  Neil Young, Willie Nelson, John Mellencamp, Dave Matthews (+ Tim Reynolds), Margo Price, Bobby Weir & Wolf Bros, The String Cheese Incident, Nathaniel Rateliff & the Night Sweats, Lukas Nelson, Allison Russell, Particle Kid, The Jim Irsay Band ja Ann Wilson (Heart), Black Opry Revue, Clayton Anderson.

Lisätietoja aiheesta täällä: https://www.jambase.com/article/bob-dylan-heartbreakers-farm-aid-setlist-video

Kiitokset uutisvinkistä Suonnalle ja Marialle!

Harri Huhtanen 2023

PMMP 2024 !

Korona-vuodet 2020 ja 2021 vähensivät dramaattisesti keikkoja myös Suomessa. Yleisön ja artistin oli todella vaikea kohdata live-tilanteessa. Vuonna 2022 rajoituksia alettiin purkaa, muta sitten alkoi Ukrainan -sota joka sulki Hartwall Areenan. Suomessa ei enää ollut käytössä ainuttakaan kansainväliset mitat täyttävää esiintymisareenaa. Ennen Koronaa ja sotaa maailmanluokan tähdet esiintyivät vähän väliä Hartwall Areenalla, mutta tämä mahdollisuus heiltä siis jäi viime vuodesta lähtien pois.  

Nyt 2023 ilmeisesti tämä kolmen vuoden ”konserttinälkä” alkaa purkautua ennennäkemättömällä tavalla. Ensin tuli Coldplay ja myi Olympiastadionin peräti neljään kertaan loppuun!  Se on Suomessa  järjestettyjen konserttien kaikkien aikojen ehdoton yleisöennätys. Kesällä Coldplayn näkee Olympiastadionilla noin 150 000 ihmistä vajaan viikon aikana.

Mutta eipä edes tämä poistanut suomalaisten konserttinälkää, sillä kun vuosien 2002-2013 suomalainen suosikkiyhtye PMMP hiljattain ilmoitti tekevänsä comebackin 10 vuoden tauon jälkeen Olympiastadionilla elokuussa 2024 niin jälleen ylikuumenivat lippuvaraustoimistojen serverit ja ensimmäinen stadionkeikka myytiin loppuun hetkessä ja heti perään meni toinenkin keikka kuumille kiville!  PMMP:n paluukeikat näkee siis ensi kesänä uskomattomat 80 000 ihmistä!

Varmaan myös Rolling Stones lähtee kiertueelle uuden levynsä kunniaksi ja kun ovat nyt jo monta vuotta jättäneet Suomen väliin niin ehkäpä nyt tulevat myös Helsinkiin kun ovat kuulleet miten hurjasti Coldplay hiljattain myi täällä lippuja. Mielenkiintoista nähdä kumpi myy enemmän lippuja PMMP vai Rolling Stones!

Harri Huhtanen 2023       

PUISTOBLUES 1.7.2023 -osa 8

Puistobluesissa 2023 Canned Heatissa soittivat ( kuvassa vasemmalta oikealle): John Paulus (kitara), Rick Reed (basso), Fito de la Parras (rummut) ja Dale Spalding (laulu, kitara ja huuliharppu).

Canned Heat: lyhyt historia – osa 4

2000-luvulle tultaessa Canned Heatin viidestä alkuperäisjäsenestä jäljellä olivat enää basisti Larry Taylor (s. 1942) ja rumpali Fito de la Parra (s. 1946) . Tosin jos oikein tarkkoja ollaan niin ennen Parraa bändin rumpali alkuvuosina 1965-67 oli Frank Cook (1942-2021).   Vuoteen 2000 mennessä Canned Heatilla oli ollut jo peräti 36 eri kokoonpanoa ja soittajia oli bändissä ollut kymmenittäin, nykyään luku lähentelee jo viittäkymmentä. Taylor lähti bändistä 1997, mutta palasi vuonna 2007 ja jatkoi bändissä kuolemaansa eli vuoteen 2019 saakka. Tämän jälkeen Parra on ollut bändin ainoa alkuperäisjäsen.

Nykyään bändi keikkailee enää harvakseltaan ja viimeisin studioalbumi on vuodelta 2007. Canned Heatissa soittavat Parran lisäksi nykyään seuraavat muusikot:

John Paulus, kitara (2000–2006, 2013–)

Dale Spalding , kitara, basso, huuliharppu ja laulu (2008–)

Rick Reed – basso (2019-)

Text & Photo: Harri Huhtanen 2023       

PEKKA POHJOLA (1952-2008)

Pekka Pohjola tapasi Frank Zappan helsinkiläisravintolassa vuonna 1977. Pekka on kuvassa keskellä ja Zappaa kättelee tässä Vesa Aaltonen.

Nyt on korkea aika antaa kunniaa tälle aivan liian nuorena kuolleelle suomalaisen rockin suurmiehelle, joka oli kuin Alvar Aalto eli tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa.Harvasta suomalaismuusikosta löytyy Wikipedia -artikkeli peräti seitsemällä  eri kielellä (Ruotsi, Hollanti, Englanti, Espanja, Saksa, Espanja ja Arabia).

Kuten olen aikaisemmin maininnut periytyy musikaalisuus Pohjoloiden suvussa, sillä Pekan vanhemmat olivat muusikkoja ja nyt hänen kolmesta pojastaan jo kaksi on päätynyt muusikon uralle, vaikkei Pekka sitä edellyttänyt tai voi olla ettei edes halunnutkaan, koska muusikon elämä Suomessa on usein rikkinäistä ja taloudellisesti epävarmaa.  

Verneri (s. 1977) on jazztrumpetisti ja  Ilmari (s. 1979) pasunisti.  Pekan opinnot Sibelius-akatemiassa jäivät kesken, mutta Verneri suoritti tutkinnon loppuun ja on siis täysin koulutettu muusikko. Verneri on ehtinyt julkaista jo kahdeksan levyä ja hän on myös julkaissut uudelleensovituksina isänsä musiikkia. Alla tarkempia tietoja aiheesta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Verneri_Pohjola

Harri Huhtanen 2023

RORY GALLAGHER (1948-1995)

Irlantilainen Rory Gallagher soitti ennen maailmanmaineeseen nousuaan dublinilaisessa Fontana Showbandissä. Ensimmäinen bändi jonka kanssa Rory pääsi levyttämään oli Taste. Bändi toimi vuosina 1967-71 ja teki kaksi studiolevyä. Sen jälkeen Rory siirtyi soolouralla, joka tuotti peräti 14 albumia vuosina 1971-1990. Näistä kaksi oli live-albumeja eli studioalbumeja Rory ehti julkaista elämänsä aikana 12.

Beatles oli bändi joka nousi ennennäkemättömään kukoistukseen lopetettuaan keikkailun vuonna 1966.  Rorylla asia oli pänvastoin. Hän ei viihtynyt studiossa, vaan parhaat soittonsa hän soitti livenä. Valitettavasti  vain hänen sadoista live-keikoistaan on toistaiseksi julkaistu vain kaksi virallista albumia: Live in Europe (1972) ja Irish Tour’74 (1974). Onneksi jo 1970-luvulla mobiiliäänitysyksiköt olivat kehittyneet sellaisiksi että niillä pystyi tekemään studiotasoisia äänityksiä.  Niinpä esimerkiksi Irish Tourista julkaistiin vuonna 2014 7CD:n boksi, jossa on kaikki kolme keikkaa, joista tuo vuoden 1974 2LP on koottuu, kokonaisuudessaan.

Huutonetistä vasta tänään löysin tuon boksin eli kunhan sen lähiaikoina saan niin pääsen kommentoimaan sitäkin.  Alkuperäinen 2LP joka minulla on ollut jo 1980-luvulta saakka on erinomainen eli odotukseni tuon laajemman boksin suhteen ovat korkealla.

Harri Huhtanen 2023        

MAUSTETYTÖT -osa 19

Maustetytöt Saksassa!

Still-kuva Kuolleiden lehtien baarikohtauksesta. Maustetytöt esiintyvät baarin perällä.

Maustetytöt on mukana pienessä osassa Aki Kaurismäen uudessa menestyselokuvassa Kuolleet lehdet (2023). Tällä viikolla elokuvaa esitetään useammassa Saksan kaupungissa ja elokuvanäytöksiin on kytketty Maustetyttöjen konsertti. Alla tämän minikiertueen aikataulu:

11.9. -Köln Off Broadway
12.9. -München Rio Filmpalast
13.9. -Dresden Schauburg
14.9. -Berlin Kino International
15.9. -Hamburg Zeise Kinos

Harri Huhtanen 2023

BOB DYLAN: The Complete Budokan 1978 (2023)

Nyt se on varmistunut. Dylan julkaisee 17.marraskuuta 2023 kahden Budokan illan remasteroidut nauhoitukset. Dylan esiintyi tällä ensimmäisellä Japanin  kiertueellaan peräti 8 kertaa Budokanissa, mutta virallisesti äänitettiin vain nämä kaksi konserttia (24-raitanauhurilla). Kaikkiaan julkaisulla on 58 esitystä, joista 36 on aikaisemmin julkaisemattomia.  Tätä julkaisua ei siis ole otettu mukaan Dylanin  lähes 40 vuotta jatkuneeseen Bootleg Series -sarjaan, vaan tämä on erillinen, itsenäinen historiajulkaisu.   

Legacyn esitteen mukaan 4CD:n boksilla on mukana paljon lisukkeita, mutta minulle jäi epäselväksi onko mukana yhtä hyvää ajankohdan analyysiä kuin mitä on yleensä ollut Bootleg Series-sarjan julkaisuilla. Lisäksi 4CD:n boksin hinta kyllä vähän tökkii!  Yleensä Dylanin CD-boksien hinnat ovat olleet kohtuullisia eli yhden CD:n hinnaksi on tullut 10e tai jopa alle, mutta nyt Levykauppa Äx pyytää 4CD:n boksista yli 220 euroa!  Amazonilta boksin saisi vähän halvemmalla, mutta silloin pitää varautua aika pitkään toimitusaikaan. Myöhemmin on tulossa 8 LP:n boksi, mutta on selvää että se on vielä kalliimpi ja Legacyn tiedotteen mukaan se tulee myyntiin ainoastaan Japanissa.   

Harri Huhtanen 2023       

Mike Oldfield: Airborn 1980 – johdanto

Vaikka Mike Oldfieldin tunnetuimmat levyt syntyivät jo 1970-luvun puolivälin tienoilla niin säveltäjänä ja esiintyjänä Oldfield todennäköisesti oli parhaimmillaan 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alkupuolella, jolloin hän teki uusia levyjä lähes vuosittain ja samanaikaisesti konsertoi Euroopassa ja muuallakin erittäin ahkerasti.

Oma aikaisempi Oldfield-harrastukseni päättyi ikävästi vuonna 1978 kun loistavan vuoden 1975 Ommadawnin jälkeen ilmestynyt Incantations tupla-albumi  ei ollutkaan sellainen mestariteos jota monet odottivat. Kyse oli loitsuista ja Oldfield tavoitteli levyllä sellaista hypnoottista kokonaisvaltaista tunnelmaa. Albumilla oli hienot hetkensä ja johdantoteema on nerokas, mutta kokonaisuutena levyllä on liikaa toistoa ja liian pitkään paikallaan junnaavia osuuksia.

Incantationsin jälkeen loppuvuodesta 1979 Oldfield julkaisi viidennen studioalbuminsa nimeltään Platinum . Olen perehtynyt siihen vasta tänä vuonna ostettuani levyn alkukesän 2023 Tukholman matkallani. Samalla matkalla ostin seuraavana vuonna Amerikassa ilmestyneen tupla-albumin Airborn. Aluksi luulin sitä jonkinlaiseksi kokoelmalevyksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli Euroopassa julkaistun Platinum -albumin laajennettu painos. Tuohon aikaan ei vielä varsinaisesti julkaistu ns. deluxe-albumeja, mutta tavallaan Airborn on sellainen, sillä tällä tupla-albumilla on peruslevyn lisäksi kakkoslevyllä harvinaiset live-taltioinnit kevään 1979 Euroopan kiertueelta levyistä Tubular Bells sekä Incantations! Nepä olivat hienoa kuunneltavaa! Molempien live-versiot ovat elävämpiä kuin levytetyt versiot. Niissä on sellaista hienoa tuoreutta ja ne osoittavat ettei Mike Oldfield ole kaavoihin kangistunut artisti, vaan halutessaan hän voi varioida ”pyhiksi” muutuneita teemoja taiteilijan vapaudella. Nehän ovat hänen teoksiaan! Hän saa tehdä niillä mitä ikinä haluaa!

Koska Oldfield oli Euroopassa paljon suositumpi kuin Amerikassa niin ehkäpä Airbornin ideana oli esitellä hänen kykyjään myös live-artistina ja teoksiensa uudelleensovittajana.  Valitettavasti tämäkään ei auttanut eli alkuperäistä Tubular Bellsiä lukuunottamatta Oldfieldin levyt eivät ole Amerikassa menestyneet kovin hyvin.               

Harri Huhtanen 2023